Samui ei lähtenyt meistä

Kaivoin yhtenä päivänä miljoonalaukkuani (toiselta nimeltään käsilaukku), ja löysin avaimen pienestä lokerosta. Mietin hetken mihin se mahtaa sopia, kunnes sitten välähti; se on kartanon ulko-oven avain! Tulin avaimesta niin onnelliseksi. Niin järjettömän onnelliseksi yhdestä pienestä avaimesta. Se oli selvä merkki, pakko olla.

Sillä kyllä tropiikissa on kaunista.

Samui ei lähtenyt meistä

Ja sitä vähän pelkäsinkin. Vaikka kuinka yritettiin mielikuvitella itsemme istumassa oliivipuun alla Atlantin valtameren rannalla, joku fiilis jäi uupumaan. Tuskin ollaan niin aasialaistuneita, että eurooppalaisuus tuntui siksi vieraalta, ennemminkin ehkä tajuttiin koko ajatuksen haastavuus. Lähteä nyt paratiisista, josta oli haaveillut kevyesti yli kymmenen vuotta! Kuinka vaikeata minkään kohteen olisi pistää paremmaksi. Lämpö, aurinko, ystävät.

Chez Héléna- blogissa pohdittiin äskettäin riittääkö aurinko tekemään onnelliseksi ja jos multa nyt kysyttäisiin sama, vastaisin kyllä. Eihän se yksin riitä, mutta aika pitkälle sillä potkii.

Ja vitamiini merta on tarjolla riittävästi

Teneriffa jää

Ainakin toistaiseksi. Sinne meidän oli tarkoitus muuttaa, moni sitä onkin jo kysellyt. Suunnitelma Teneriffasta tulevana kohteena syntyi niin kuin meillä yleensäkin, hetken mielijohteesta. Meille riitti tuttavaperheen muutto sinne, opiskelumahdollisuudet ja uutuuden viehätys. Projekti-ihmisiä kun ollaan. Mutta vaikka 'loistoidea' hautautuu nyt, ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei meistä voi tietää.

Ajatus uudesta koukuttaa meidät aina. Se voi olla työ, firma, vaikka vuosiakin kestävä hyväntekeväisyysprojekti, me lähdetään täysillä mukaan. Ehkä projekti-ihmiset eivät juurrukaan mihinkään. Ehkä ei tarvitsekaan. Vaikka heiveröisiä juuria Samuin suhteen onkin havaittavissa, voi levottomat jalat viedä kahden vuoden päästä muualle. Ellei sitten joku mielenkiintoinen projekti pidä meitä paikoillaan. Sen näkee sitten.

Mä kaipaan todellakin tätä väriloistoa

Puffelikin nauttii auringosta.

Johan sitä kaipaakin Tucke- gekon kiekumista

Kotiin

Jos nyt ei kuu putoa taivaalta (meidän tapauksessa on sekin mahdollista), me lennetään takaisin Samuille. Aloittamaan melkein alusta. Firma on, ystäviä on ja viisumit, mutta koti puuttuu. Vaikka avain löytyikin, on kartano menetetty. Voi itku. Mutta onneksi (ja toivottavasti) uusi löytyy. Olkoon se vielä ihanampi kuin edellinen, halvempikin.

Joten ihanat lukijat, pääsette nyt mukaan seuraavaan talon metsästykseen. Se ei tule olemaan ihan helppoa, sillä meillä on koirat. Ja kuten Suomessakin, asuntojen omistajat eivät erityisen mielellään haali nurkkiinsa koiria. Lisäksi me tarvitaan riittävän kokoinen piha, mielellään aidattukin, sillä Boo olisi parempi pystyä pitämään tontilla eikä naapurin peffalihaksessa.

Samuin valloitus osa II alkaa. Ja mä olen innoissani! Välillä pitää ottaa vähän etäisyyttä, jotta voi nähdä lähelle. Vai mitä olet mieltä?

Boo ja Salsa elementissään

Kohta tullaan!