Paluu kotiin sekä asunnon metsästystä, osa 2

Ei me hirveästi stressattu, miltä Samuille paluu tuntuisi. Ei me ehditty. Viimeiset päivät Suomessa vietettiin aamusta iltaan hirveässä kiireessä. Vielä oli myytävä sitä sun tätä, jotta saatiin omaisuus mahtumaan muutamaan matkalaukkuun. Tarvittiin näköjään kokonainen vuosi, jotta viimeisetkin mööpelit muuttuivat vähemmän tärkeiksi. Vielä viime kesänä osa tavaroista sai henkisen niskaotteen ja niistä luopuminen osoittautui liian sydäntäraastavaksi, mutta vuosi teki tehtävänsä. Nyt se on viimein tehty.

Jäin kaipaamaan Helsinkiä

Kuten kirjoitin, vietimme 'loppuloman' pääkaupunkiseudulla. Olisi pitänyt viettää siellä pidempi aika, sillä kaikki jäi ajanpuutteen takia näkemättä. Mikäli ei lasketa näkemiseksi sitä, kun menin Kampin kauppakeskukseen shoppailemaan sunnuntaina kello 18 jälkeen ihmetellen miksi kaikki kaupat olivat kiinni. Tämän kesän Helsinki jäi käytännössä kokematta. Kiire on pirullinen kaveri ja meillä on tapana jättää kaikki viime tippaan. Ihan vaan ettei tarvitsisi nukkua kunnolla lähtöä edeltävänä yönä, eikä tarvitsisi aloittaa pitkää kotimatkaa hyvin levänneenä ja rentoutuneena.

Onneksi kuitenkin jäi aikaa lennolle tsekkaamiseen, muutoin olisimme myöhästyneet koneesta. Kuvittelimme lentomme lähtevän kello 17 iltapäivällä ja hämmästys olikin kohtuullinen, kun lähtöajaksi selvisi kello 9.45 aamulla. Niin tyypillistä meille.

Mutta Helsinki, ehkä tapaamme paremmalla ajalla ensi kesänä!

Kotia kohti...

Kummallinen punainen kraateri matkalla jossakin.

Koh Samui - koti jonka tunnen

Niin se vaan on. Koti on siellä missä sydänkin, ja tällä hetkellä se on täällä. Se saattoi jopa jäädä tänne odottamaan, kun toukokuussa kuvittelimme muuttavamme Eurooppaan. Ehkä se näki selvemmin, eikä suostunut matkaan ollenkaan.

Oli mukava palata. Tavata tärkeät ihmiset; Chantal & Pier (meidän sveitsiläiset ex-naapurit), Sopa, Rock, ja huomata että kaikki on parhain päin. Yhteisellä illallisella Rock totesi, että nyt laitetaan asiat sillä tavalla kuntoon, ettei teidän enää tarvitse miettiä muuttoa mihinkään. Voi ihanat! Ei me nyt aivan onnettomia tunareita olla, mutta on mukava tietää jonkun välittävän.

Mä niin henkäisin syvään koirien ulkoiluttamisrannalla. Ihanaa!

Älä vuokraa näkemättä

Aivan kuten olen monesti varoittanut. Meillä oli ennakkoon katsottuna muutama asunto (mainitsin niistä täällä), ja sovittuna tapaamiset välittäjien kanssa. Yksi näistä toteutui tänään, ja meidän valitsemistamme taloista tämä oli toistaiseksi se kiinnostavin. Mukiinmenevä vuokra, uima-allas, kolme makuuhuonetta isosta aidatusta puutarhasta puhumattakaan. Mutta...

Ei ilmastointia. Se ei välttämättä ole ongelma, niitä saa kyllä hankituksi täältäkin. Paitsi ettei tähän taloon. Talo sijaitsi mukavalla paikalla lähellä kaikkea, mutta silti sivussa ja omassa rauhassa. Tie oli hiekkainen ja kuoppainen, lähinnä paikallisten ympäröimä, mistä johtuen sähköt alueella tavattoman huonot. Mikäli johonkin taloon asennettaisiin ilmastointilaite, se veisi sähköt koko kylältä. Voin kuvitella vihaisten paikallisten kylmät katseet selässä tällaisen kömmähdyksen jälkeen ja vaikka välittäjä sanoi olevan ok kokeilla sitä, ei ole mitään mieltä lähteä hankkimaan vihamiehiä.

Lisäksi talon viereinen tontti oli selvästi alkava rakennustyömaa, mitä ei missään kuvissa tietenkään näytetty. Thaimaalaiseen rakennustyyliin tottuneena projektiin voisi vierähtää vuosi jos toinenkin ja lopputuloksena voisi olla torso, joka rahojen loppumisen takia ei valmista päivää näkisi. Joten ei.

Tiesi muuten naapurin minigolf -rataa jo 14 vuotta pitänyt omistajakin kertoa, että jotain häikkää talossa tai omistajassa on, sillä yksikään vuokralainen ei ole pysynyt talossa kahta kuukautta kauempaa. Ehkä se johtuu hänen mainitsemastaan hankalasta vuokranantajasta, tai sitten niistä ilmastointilaitteista. Me päätettiin olla ottamatta asiasta selvää.

Eka talo, eikä ilmastointia.

Pieni uimalätäkkö kyllä löytyi.

Ja muutenkin talo oli ihan kiva. Vähän putket vuoti, mutta muuten.

Etsintä jatkuu

Rock haluaisi meidät lähelleen asumaan, minkä takia tehtiin tutustumiskäynti hänen naapuritaloonsa. Talon omistavalla paikallisella rouvalla on hotelli ja bungaloweja Choengmon beachilla, eikä hän tähän hätään päässyt näyttämään taloa sisältä. Ulkokuori käytiin kuitenkin luvalla tarkistamassa, samoin kuin valtava rantaan asti ulottuva tontti. Aivan huippupaikka viidakkoineen kaikkineen ja halpakin kuin mikä, mutta vaikka me ollaan kovia uudistamaan ja luomaan, niin tätä en millään pystynyt mielikuvittelemaan meille kodiksi. Niin ikävää kuin se olikin.

Rockin naapuritalo

Mutta mä en vaan halua muuttaa tähän.

Tänään ohjelmassa oli muutama talo ja huomenna käydään katsomassa seuraava ennakkoon valittu kohde. Pitääkö 50 metriä rannasta paikkansa, jää nähtäväksi. Hinta olisi ok, samoin muut tiedot talosta, joten pitäkää peukkuja. Ehkä meitä onnistaa jo huomenna, tai sitten etsitään taloa vielä kuukauden päästä. Mikäli ei olisi niin kiire saada koiria kotiin, talon etsiminen olisi hyvää viihdettä.

Pelkästään tänään on tullut tutustuttua uusiin ihmisiin ja löydettyä hylättyjä taloja hengästyttävän upeilla paikoilla.

Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan...

Rockin apupoika teki itselleen bambutatuointia.

Pitäisköhän hankkia itsellekin?

Pojat pohtii seuraavaa siirtoa. Huomenna etsinnät jatkuu.