Ei vielä onnea talon metsästyksessä

Talon metsästys ei ole tuottanut tulosta. Vielä olisi viikko aikaa, ennen kuin sveitsiläiset majoittajamme palaavat tonteilleen, joten olisi huojentavaa löytää oma kolo siihen mennessä. Mutta viikko on pitkä aika, tai sitten ei.

Viikko ei riitä mihinkään, kun aikaa vieviä ongelmia ilmaantuu pyytämättä. Kuten tämä sveitsiläisten vesitankin hajoaminen. Ei naurattanut, eikä olisi ollut aikaakaan ihmetellä vesipumppuja ja putkia, tietämättä niistä tuon taivaallista. Pumppu kyllä toimi (ainakin äänen perusteella), mutta oli päivän selvää ettei millään ehditty kuluttamaan 12 000 litraa vettä yhden yön aikana. Ja sitä ennen melkein 12 000 litraa kahden viikon aikana, kun asuttiin rantatalossa. What???

Onneksi tämä kylä toimii kuin junan vessa. Vähän kun käy ylätalon respassa ihmettelemässä ongelmasta, niin jo alkaa miestä lappaamaan talolle. Tai ainakin tälle talolle. Muistan kyllä naapuritalossa asuessamme, että huomenna saattoi olla vaikka kolmen kuukauden päästä.

Ilman vettä ei olisi voinut odottaa kolmea kuukautta, vaikka uima-allas onkin. Hampaat, hiukset ja muut pesut kloorivedellä - ei kiitos.

Nyt on 'räjähtänyt' (kyläpäällikön toteamus) vesitankki ohitettu ja vesi johdettu isolta talolta putkia pitkin kohteeseen. Aikaa tähän vähän tuhraantui, ja se oli pois talon metsästyksestä.

Samoin oli suihkukaapin lasioven hajoaminen. Mä en tajua. Pikkuhiljaa voisi jutut alkaa menemään niin kuin Strömsössä.

Näitä kylttejä on nyt nähty, joka päivä monta tuntia.

Kotiin ei olla vielä löydetty

Mutta monia epäsopivia kohteita on karsittu listalta. Liian pieniä taloja, liian pieniä pihoja, älyttömän hintaisia rotiskoja isolla tontilla, ja vaikka mitä. Mutta ei tarpeisiin sopivaa. Avuliaisiin ihmisiin ollaan kyllä tutustuttu, kuten sellaisiin myötätuntoisiin ranskalaisiin, jotka olisivat olleet valmiita laskemaan vuokrapyyntöään, jotta koirat saisivat kodin. Koirien kanssa etsiminen kun ei ole niin helppoa. Mutta tämä talo oli vasta rakenteilla, eikä odottamiseen ole juuri aikaa.

Olen kovasti ihastunut ranskalaisiin, joita tuntuu olevan tällä saarella joka toinen talon omistaja. Elegantteja, ystävällisiä ja sivistyneitä ihmisiä, toisin kuin se hampaaton venäläistynyt gangsteri. Usein kuulee puhuttavan ranskalaisten ylimielisyydestä, mutta ainakaan täällä sellaista ei havaitse. Paitsi se gangsteri. Se oli oikeasti hampaaton.

Erään talon vahtikoirat.

Ja saman talon koirapäällikkö.

Hylättyjä taloja, menetettyjä maisemia

Näitä surullisia taloja ja jopa komplekseja on vähän joka puolella. Kalliilla aloitettu, muttei koskaan lopetettu, tai sitten saatettu valmiiksi, mutta sitten jotain tapahtunut. Valtavia lukaaleja tyhjinä ja rapistuneina. Täällä tyhjä talo on pian entinen, viidakko imaisee hyvin nopeasti.

Koska lisää vaan rakennetaan, uusia torsoja voinee odottaa. Näin talon etsijän näkövinkkelistä se on kovin harmillista. Kuka omistaa, mihin voisi soittaa ja pelastaa edes yhden näistä taloista?

Hylätty kokonainen kylä henkeä salpaavissa maisemissa.

Vain yksinäinen koira hylätyssä kylässä.

Mutta tässä on talo, jonka ottaisin ehkä heti. Saas nähdä...

Kun lähtee Chawengilta sivuun, näkee vielä sitä aitoa elämää. Tätä mä haluan.

Onnea uudesta työstä!

Mutta ei me onneksi olla ainoastaan puurrettu, sillä sekaan on mahtunut myös ilouutinen. Ystävämme Koh Phanganilta on käynyt pitkän haastattelukierroksen Samuin Bangkok hospitalissa, ja sai kuin saikin huippuviran. Onnea ihanalle Oikulle, meidän koirien pussaajalle, kun en itse pääse sitä tekemään.

Haastattelujen lomassa ollaan tutkittu yhdessä taloja, jännitetty tulevaa työpaikkaa ja iloittu sen saamisesta. On entistä huojentavampaa hakeutua Bangkok hospitaliin, kun tai jos sen aika vielä tulee. Nyt on turvallista sairastaa!

Oikku ja Moikku.

Paljon onnea uudesta työstä!

Kyllä täällä maisemia riittää!