Talon metsästystä osa 3, the beach house

Kun muistelee kaikkia vuosien varrella väsättyjä aarrekarttoja, jokaisesta löytyi varmasti beach house. Sillä hei; aamukahvit rannalla tai laskevan auringon edessä nostettu lasillinen Proseccoa. Jos ei siitä saa raavituksi unelmaa, niin mistä sitten? The beach house, olisiko se oikeasti mahdollista?

Seuraava kohde

Kerroin viimeksi meidän seuraavan päivän sovituista kohteista, joista yhden väitettiin olevan rannalla. Tämän tiedon valossa vähän mietitytti kohtuullinen hinta, sillä kaiken maailman ilmoituksia oli tullut jo nähtyä. Paljon luvataan, mutta heiveröisesti lunastetaan. Siksi odotukset tulevaa asuntonäyttöä kohtaan ei ollut kummoiset. Ennemminkin sellaisella 'just joo'- meiningillä huristeltiin mopolla läheiselle bensa-asemalle tapaamaan välittäjää. Kevyempi asenne tapaamiseen johtui osaksi myös siitä, että välittäjä oli jo pariin kertaan ehtinyt siirtämään tapaamista.

Me oltiin ripaus myöhässä, mutta siellä se kaveri istui valkoisen skootterinsa päällä shortsien peittämät jalat rennosti ristissä. Heitettiin nopeat moikat ja huristeltiin välittäjän perässä kujalle, jossa ei oltu koskaan edes käyty. Miten näitä käymättömiä kujia näin monen vuoden jälkeenkin vielä löytyy?

Sinisten ovien ja ikkunoitten rantatalo

Kenenköhän kypärä tossa on?

Sinisten ovien talo

The beach house. Jotenkin vähän 'hassussa' paikassa, vaikka portista sisään päästyä kaikki näyttikin tutulta. Olihan kuvia talosta katsottu jo Paraisilta käsin. Puutarha oli melko pieni kartanon puutarhaan verrattuna, mutta ei kuvat niissäkään valehdelleet. Uima-allasta ei oikeasti voinut sanoa altaaksi, ennemminkin se oli passeli pikaiseen dippaukseen.

Ja talo on kartanosta vain puolet, tosin kartano oli meille turhan suuri. Ihmiset katosivat omiin poteroihinsa sen sijaan, että olisivat viettäneet aikaa yhteisissä tiloissa. Joten pienempien tilojen kanssa voisi helposti elää, tiiviimmin ja sen myötä ehkä enemmän yhdessä.

Sisältä löytyi monia mukavia yllätyksiä, kuten yllättävän isot makuuhuoneet puhumattakaan sisustuksesta, joka usein aiheuttaa kauhunsekaista hämmästystä. Olisin voinut itsekin valita juuri sellaisia huonekaluja. Pienistä yksityiskohdista, kuten lautasten värit, plussapisteitä ropisi mukavaan tahtiin. Mutta talon olikin sisustanut ranskalainen mies, joka käveli sopivasti sisään esittäytymään.

Rennosti, paita alas asti auki. Varvastossut tietenkin, sekä tyyliin sopivat shortsit. Ranskalaisesta 'jäykkyydestä' ei tämän talon omistajan kohdalla ollut merkkiäkään. Välittäjä tähän totesikin jäykkyyden olevan turhaa ja kaiken sujuvan varmasti paljon rennommin ilman sitä. Hän tulisi pitämään meistä hyvää huolta. Voi mikä lupaus, pitäisikö tässä kohtaa alkaa hälyytyskellojen soimaan?

Vähän pimeitä kuvia, mutta laitan lisää kun kotiudutaan

Rannalla ihan oikeasti

Kun talo oli koluttu ja tutustuttu puolin ja toisin, käveltiin katsomaan se ranta. Tai näkyihän se heti portilta, mutta ihan fyysisesti upottamaan varpaat rantahiekkaan. Jos taloilmoituksessa ilmoitettiin rantaan olevan 50 metriä matkaa, oli se todellisuudessa jopa aavistuksen vähemmän. Eli unelma aamukahvista rannalla voisi hetken päästä olla todellisuutta.

Oikeastaan oli vaikea uskoa että kaikki kävisi näin ketterästi. Muutaman talon jälkeen oikea olisikin jo näpeissä, sen sijaan että oltiin varauduttu jopa kuukauden puhdetyöhön. Voisiko se todella olla näin helppoa?

Näköjään ei, sillä meidän piti miettiä. Ja etsiä vielä lisää, viedä sveitsiläiset naapuritkin tarkastuskäynnille, eikä silti uskallettu päättää. Voisiko liian helpossa muka olla mitään mieltä? Sveitsiläiset tosin katsoivat meidän epäröintiä jo hieman kieroon, sillä heidän mielestään talo sijaintineen oli täydellinen.

Saa nähdä tuleeko tästä linssiluteesta kaveri vai vihamies meidän koirille.

Bophut beach

Bophut beach

Voiko joku vielä mennä vikaan?

Me kierreltiin viimeinen vuorokausi monia kujia ja käytiin tutustumassa jopa yhteen myytäväänkin taloon, joka oli kovin surullinen. Mitä oli tapahtunut perheelle, joka oli lähtenyt niin kiireessä, että lautasetkin oli jäänyt pöydälle? Talo on ollut upea, mutta parin vuoden tyhjillään seisottamisen jälkeen aika oli tehnyt tehtävänsä. Katto oli rikki ja epäilemättä sadevedet valuivat jonnekin perustuksiin. Piha uima-altaineen oli kaunis, vaikkei asuinalue vetänytkään vertoja rannalle.

Kaunis hylätty talo

Kyllä ihan harmittaa talon kohtalo

Joten me tehtiin päätös. Me muutetaan siihen sinioviseen rantataloon, joka on pienempi kuin kartano, mutta paljon rennompi. Ja aika paljon halvempikin. Sinisten ovien talo täynnä vapauttavaa rantameininkiä.

Tänään mentiin viimein allekirjoittamaan sopimus, vaikkei se nyt sitten onnistunutkaan. Printteristä oli muste loppu, joten jatketaan välitilaa vielä huomiseen. Mutta jos tai kun se huomenna onnistuu, torstaina me muutetaan ja otetaan lasit kuohuvaa rannalla. Viikonloppuna viimein saadaan sitten koiratkin jo kotiin. Voihan Boo ja Salsa!

Saa pitää peukkuja.

Välittäjä taisi luvata tämän kaupan päälle talosopparista ;)