Kiteytyksenä voisin todeta että Samui on ylihinnoiteltu, mutta asunnon etsintä itsessään käy mainiosti uusiin ihmisiin tutustumiseen. Mielenkiintoisia tyyppejä, joitten seurassa vierähtää tehokkuuden kannalta aivan liian pitkä aika. Yllättävintä on ihmisten avoimuus, mykistävää mutta vallan ihanaa.
Jo aikaa sitten kirjoitin kuinka huikeata on, että täällä voit istua samassa pöydässä sekä gangsterin, että psykiatrin kanssa. Tai vaikka kirurgin, aivan sama. Titteleitä ei tuijoteta. Me ollaan kaikki samassa veneessä, ollaanhan me Samuilla.
Maisemia matkan varrelta. |
Tällaista pikkuriikkistä käytiin myös katsomassa. |
Tässä pieni otos tapaamistamme talon omistajista:
Englantilainen papukaijanainen
Harvemmin täällä kuitenkin on niin, että rouva on ulkomaalainen ja isäntä paikallinen. Tässä tapauksessa oli toisinpäin.
Kiireisen paikallisen bisnesmiehen englantilainen kotirouva otti meidät vastaan puhuva papukaija olkapäällään. Lintuja oli muitakin, mutta tämä tanssiva kaija oli mainio. Lintua vähän ujostutti, vaikka muutaman tanssiaskeleen se suostuikin näyttämään. Veikkaan että hetken päästä olisin saanut pulun jo olkapäälle. Lähellä se ainakin oli.
Talo oli kahdelle ihmiselle valtava, ja seuraava vielä valtavampi rakentui jo viereen. Pariskunnan oli tarkoitus muuttaa sinne, ja meille olisi tarjolla tämä nykyinen lukaali.
Talo oli jotenkin surullinen. Se oli uima-allasta myöten kamalan likainen. Lattioilla oli linnun paskaa ja seinän vierustoilla roskapusseja. Rouvan sähkönsininen mekkokin oli epäilemättä kaijan ulosteessa, kun siellä ollessakin rouva totesi linnulle, että 'taisit plöräyttää juuri mun olkapäälle'. Miten voi asua paskan seassa?
Ei me nirsoja olla, mutta talossa saisi olla hyvät värinät. Se voittaa luksuksen mennen tullen.
Saksalainen viidakkokuningatar
Kampaamoyrittäjäksi ryhtynyt viidakkohippi! Saarelle 22 vuotta sitten muuttanut saksalaisnainen hakee vertaansa. Nainen osti silloisen miehensä kanssa valtavan tontin halvalla paikasta, jossa luksusresortteja ei ole. Tämä melkein viidakossa sijaitseva 10 000 neliön tontti veti mykäksi. Samoin kuin nainen. Rouvasta voisi saada sydänystävän?
Kun 'what ever' -miesystävä taannoin muutti takaisin Saksaan, jäi rouva saarelle tontin vartijaksi. Entinen sukelluskouluyrittäjä ei viihdy mahtavilla tiluksilla enää yksin, vaan muutti 'lähemmäksi sivistystä' koirineen, ja otti meihin yhteyttä. Sillä hänellä oli kutina ihmisistä, jotka osaisivat arvostaa paikkaa. Eli siis siitä, että me oltaisiin ne ihmiset. Me kun etsittiin ilmoituksessamme myös mukavaa landlordia.
Paikka itsessään oli kuin minipentagon. Hassu kahdeksankulmainen talo salmiakkikaakeleineen hämmästytti ja ihastutti. Se sai vetämään henkeä moneen kertaan. Se tulee uniin, eikä jätä rauhaan päivälläkään.
Koirille se olisi paratiisi. 4500 neliötä aidattua puutarhaa, jonka ympärillä reilu saman verran viidakkoa. Tämän ympärillä vielä paljon lisää viidakkoa. Ei naapureita, ainoastaan talonmies, joka perheineen ja koirineen asuu viereisellä tontilla. Sympaattinen mies, ihana vaimo ja hurmaava poika. Sekä kuuden koiran lauma. Me sovittaisiin varmasti kaikki hyvin yhteen.
Tämä olisi tilaisuus, jollainen tuskin koskaan enää tulee vastaan. Jos yläkerran makuuhuoneeseen pystyisi majoittamaan esikoisen ja 20 kaveria, saatte ehkä käsityksen mittasuhteista. Samoin kuin siitä, että pelkästään puutarhaan voisi hyvin rakentaa skeittipoolin. Puhumattakaan siitä 'omasta' vesiputouksesta, joka lorisee tontin kyljessä.
Odotettavissa olisi varmasti kobria ja muita luikertelijoita, mutta se mikä kolme vuotta sitten hirvitti, ei pelota enää. Ainoa kysymysmerkki on sijainti. Paitsi että se on vähän kaukana, viimeinen 400 metrin tieosuus on yhtä kivenmurikkaa. Ei katuvaloja, eikä asfalttia. Sadekausikin ongelmineen on tulossa. Selviäisikö siellä?
Ruotsalainen buddhisti
Harvemmin täällä kuitenkin on niin, että rouva on ulkomaalainen ja isäntä paikallinen. Tässä tapauksessa oli toisinpäin.
Kiireisen paikallisen bisnesmiehen englantilainen kotirouva otti meidät vastaan puhuva papukaija olkapäällään. Lintuja oli muitakin, mutta tämä tanssiva kaija oli mainio. Lintua vähän ujostutti, vaikka muutaman tanssiaskeleen se suostuikin näyttämään. Veikkaan että hetken päästä olisin saanut pulun jo olkapäälle. Lähellä se ainakin oli.
Talo oli kahdelle ihmiselle valtava, ja seuraava vielä valtavampi rakentui jo viereen. Pariskunnan oli tarkoitus muuttaa sinne, ja meille olisi tarjolla tämä nykyinen lukaali.
Talo oli jotenkin surullinen. Se oli uima-allasta myöten kamalan likainen. Lattioilla oli linnun paskaa ja seinän vierustoilla roskapusseja. Rouvan sähkönsininen mekkokin oli epäilemättä kaijan ulosteessa, kun siellä ollessakin rouva totesi linnulle, että 'taisit plöräyttää juuri mun olkapäälle'. Miten voi asua paskan seassa?
Ei me nirsoja olla, mutta talossa saisi olla hyvät värinät. Se voittaa luksuksen mennen tullen.
Kuva viidakkotalon uima-altaasta |
Viidakkokuningatar ja minä. |
Saksalainen viidakkokuningatar
Kampaamoyrittäjäksi ryhtynyt viidakkohippi! Saarelle 22 vuotta sitten muuttanut saksalaisnainen hakee vertaansa. Nainen osti silloisen miehensä kanssa valtavan tontin halvalla paikasta, jossa luksusresortteja ei ole. Tämä melkein viidakossa sijaitseva 10 000 neliön tontti veti mykäksi. Samoin kuin nainen. Rouvasta voisi saada sydänystävän?
Kun 'what ever' -miesystävä taannoin muutti takaisin Saksaan, jäi rouva saarelle tontin vartijaksi. Entinen sukelluskouluyrittäjä ei viihdy mahtavilla tiluksilla enää yksin, vaan muutti 'lähemmäksi sivistystä' koirineen, ja otti meihin yhteyttä. Sillä hänellä oli kutina ihmisistä, jotka osaisivat arvostaa paikkaa. Eli siis siitä, että me oltaisiin ne ihmiset. Me kun etsittiin ilmoituksessamme myös mukavaa landlordia.
Paikka itsessään oli kuin minipentagon. Hassu kahdeksankulmainen talo salmiakkikaakeleineen hämmästytti ja ihastutti. Se sai vetämään henkeä moneen kertaan. Se tulee uniin, eikä jätä rauhaan päivälläkään.
Viidakkotalon keittiötä. |
viidakkotalon ulko-olohuone. |
viidakkotalon wc-taidetta |
Koirille se olisi paratiisi. 4500 neliötä aidattua puutarhaa, jonka ympärillä reilu saman verran viidakkoa. Tämän ympärillä vielä paljon lisää viidakkoa. Ei naapureita, ainoastaan talonmies, joka perheineen ja koirineen asuu viereisellä tontilla. Sympaattinen mies, ihana vaimo ja hurmaava poika. Sekä kuuden koiran lauma. Me sovittaisiin varmasti kaikki hyvin yhteen.
Tämä olisi tilaisuus, jollainen tuskin koskaan enää tulee vastaan. Jos yläkerran makuuhuoneeseen pystyisi majoittamaan esikoisen ja 20 kaveria, saatte ehkä käsityksen mittasuhteista. Samoin kuin siitä, että pelkästään puutarhaan voisi hyvin rakentaa skeittipoolin. Puhumattakaan siitä 'omasta' vesiputouksesta, joka lorisee tontin kyljessä.
Odotettavissa olisi varmasti kobria ja muita luikertelijoita, mutta se mikä kolme vuotta sitten hirvitti, ei pelota enää. Ainoa kysymysmerkki on sijainti. Paitsi että se on vähän kaukana, viimeinen 400 metrin tieosuus on yhtä kivenmurikkaa. Ei katuvaloja, eikä asfalttia. Sadekausikin ongelmineen on tulossa. Selviäisikö siellä?
kuninkaallinen tie portilta viidakkotalolle. |
Pakettiin kuuluva talonmies perheineen ja koirineen. |
Valtavan makuuhuoneen sänky. |
Ruotsalainen buddhisti
Me muuten mentiin viidakkotalosta suoraan tapaamaan tätä omistajaa.Toisaalta tämä kauluspaitaan pukeutunut ruotsalainen bisnesmies oli täysin erilainen viidakkorouvaan verrattuna, mutta toisaalta heitä yhdisti tietynlainen hippeys.
Ruotsalaisen isoisä oli suomalainen, joten tietyt sanat kuten rakkaus sujui suomeksi mainiosti. Ja tämä kaveri oli rakkautta täynnä. Bisnesten takia vuosikausia jenkeissä viettänyt mies oli päätynyt Samuille kuten mekin, lomien aikana puhjenneen rakkauden takia. Jo neljätoistavuotiaana herännyt kiinnostus buddhismiin oli aiheuttanut sen, että tie Aasiaan oli välttämätön. Ennemmin tai myöhemmin.
Nyt kuusi vuotta saarella pysyvästi asunut on mies on lähellä sitä, mitä on elämältään hakenut. Valaistunut, henkistynyt ja mielenrauhansa saavuttanut. Korkeasti kouluttautunut kaveri on paitsi insinööri, myös kallonkutistaja (kuten hän itse ilmaisi), sekä nyt viimeisenä meditointiretriittien järjestäjä.
Talo oli viimeisen päälle. Juuri remontoitu pieni unelma hyvällä paikalla, vaikka vähän kliini. Moderni, ehkä hengetönkin. Voisin hyvin kuvitella miltä seinät näyttäisi sen jälkeen, kun koirat kävisivät kuraisina nojailemassa. Mutta hyviä ihmisiä ja hienoja naapureita.
Jos tähän taloon muuttaisi, joutuisi varmasti viikon mittaiselle retriitille. Sekä ruotsalaisen valvovan katseen alle.
Mihin nyt?
Ykköspaikkaa pitää helppo kohde tutuissa maisemissa. Mukavan jenkin omistama talo turvallisessa kyläyhteisössä. Helppo kohde, jossa kaikki olisi valmiina. Se tosin vapautuisi vasta kolmen viikon päästä. Vuodet Thaimaassa ovat kuitenkin kasvattaneet rohkeutta, joten olisiko se nykyään jopa liian helppo?
Kakkospaikkaa pitää vahvasti kummallinen viidakkokohde. Kohde jota kolme vuotta sitten ei olisi uskaltanut edes harkita. Nyt se ei jätä rauhaan.
vielä näkymä viidakkotalon makuuhuoneen terassilta. |
Jännä nähdä mihin päädytte, onkohan se viidakossa?
VastaaPoistaVoi se olla Outi ;)
Poista