Welcome to the jungle

Nettiyhteys tökkii, puhelinyhteys tökkii, mutta hengissä ollaan. Kuuteen päivään on vaan mahtunut pirun paljon. Muuttoa, rotan ja Tokay -gekkon perässä juoksemista, vuotavan putken lisäksi muutama toimimaton. Mutta mikään ei yllätä, kuinka voisikaan? Muutettiinhan me viidakkoon.

Kun ei olla siivottu meitä ennen taloon muuttaneen Tokayn ulosteita, ollaan maalattu ja ihmetelty. Tiskattu pölyttyneitä astioita, ja ihmetelty. Fiksailtu järjettömiä putkiviritelmiä, ja ihmetelty taas. Sekä yritetty asettua taloksi. Tähän kummalliseen viidakkotaloon.

Sateen jälkeen paistaa aurinko :)

Kutsuvat oranssit portaat.

Ei muuten tuoksu tuckeen ulosteet yhtään hyvältä.

Viidakkotalo vei voiton

Uniin tullut viidakkotalo vei viimein voiton. Kodin vierestä löytyy nyt vesiputous, vaijeriliukurata, kahvila puussa sijaitsevine terasseineen, Tarzan baari ja luojan kiitos - meidän täysipäiväinen talonmies kahdeksan koiransa kanssa. Ei tarvitse tiukan paikan tullen luottaa ainoastaan Boon apuun, sillä Salsahan on prinsessa. Yhdessä olemme siis vahvoja.

Muutama huolettomana nukuttu yö sai nimittäin eri vivahteen, kun tarina kertoi vesiputoukseen heitetystä ruumiista ja kassakaapissamme olevasta aseesta. Kassakaappi sijaitsee 'varastohuoneessa', mutta ase ei ole siellä enää. Talon omistajan asuessa täällä se kuulemma vielä oli. Ymmärrän hyvin, ettei rouva viihtynyt talossa yksin.

Me sen sijaan viihdytään oikein mainiosti.

Talon vahti, Boo

Prinsessa Salsa nauttii elämästä.

Meidän talonmies

Meillä on täysipäiväinen talonmies, kahdeksan koiraa, yksi poika ja vaimo. Ei me näitäkään tarvittaisi, mutta kun näitä tuppaa kuulumaan pakettiin.

Yritettiin puolittaa talonmiehen työtaakkaa ajattelematta sitä, että se puolittaisi myös perheen ansiot. Joten me jatketaan koko porukan kanssa, vaikka tullaan varmasti tekemään paljon itse. On silti huojentavaa tietää että on joku kelle soittaa, kun tarvitsee apua. Kunhan osaa thaimaata.

Panom (talonmiehen nimi) ei puhu sanaakaan englantia. Meidän thaimaan kielen taito taas on lähes surkeata. Kun yksi tarkoittaa yhtä ja toinen ymmärtää toista, yllätyksiltä ei varmasti vältytä. Mutta hauskaa meillä on ollut, vaikkei kukaan tiedä mille nauretaan.

Talonmies Panom ja poika.

Unelmien makuuhuone

Vaikka en muistanutkaan, olen aina haaveillut valtavasta makuuhuoneesta, jossa voi herättyään nauttia tyhjän tilan antamasta energiasta. Nyt sellainen on. Tila täynnä mahdollisuuksia.

Sitä ei voi sisustaa noin vain, vaan sen kanssa täytyy elää ja katsella mitä se tarvitsee. Voi nimittäin olla, ettei se tarvitse mitään.

Uni on unelmien makuuhuoneessa ollut vallan nautinnollista, vaikka viime yönä välikatossa asuva 'salavuokralainen' ilmoittikin olemassaolostaan. Toivottavasti ollaan väärässä ja tyyppi on vain kattoon silloin tällöin hakkaava puunoksa. Tai korkeintaan sitten se karkuun päässyt Tokay -gekko. Mieluummin ei kuitenkaan viidakkorotta seurueineen. Pitänee soittaa tunkeutujasta talonmiehelle.

Koko makuuhuonetta ei saa kuvaan millään.

Villi luonto

Vaikka puutarha on hoidettu, on se silti sopivalla tavalla villiintynyt. Ei mitään geometrisiä pensasleikkauksia, vaan pitkiksi venähtäneitä kiinanruusuja, cashew -pähkinäpuita, banaania, kookosta, mangoja ja koko ajan kuuluvia ääniä.

Voisikohan täällä törmätä vaikka apinaan? Tai sitten kobraan? En tiedä, aika näyttää. Kymmeneen vuoteen ei talonmies ole nähnyt kobraa aitojen sisäpuolella (joo, meillä oli tulkki), mutta ulkopuolella ainakin kaksi. Apinoista ei ollut puhetta, mutta kyllä niitä tällä saarella on, ihan villeinäkin.

Me vasta opetellaan elämään täällä. Herätään aamukuudelta ääniin, eikä oikeastaan tee edes mieli kääntää kylkeä. Mieluummin ottaa kupin höyryävää kahvia ja kävelee ulos saamaan happimyrkytyksen.

Yksi harras toive mulla on; ettei pitkään aikaan tarvitsisi talorumbaan lähteä. On täällä sen verran hyvät fibat.

Täällä ei pysty tappamaan edes orkideaa.

Pieni allaskin löytyy.

Vuorten siimeksessä voi saada jopa happimyrkytyksen ;)

Ei haittaa herätä näissä maisemissa.