Illalliselle Hong Kongiin

Elämän hauskimmat ja onnistuneimmat jutut on ehkä juuri niitä hetken mielijohteesta syntyneitä tapahtumasarjoja. Vaikkei näitä kolmen kuukauden välein pakolliseksi määrättyjä rajajuoksuja voi hetken mielijohteiksi toki kutsua, niin tietyissä tapauksissa rajanylityskohteen valinta onnistuu sitä olemaan.

Eli meidän tapauksessa lähes aina, kun suunnittelut jätetään viime tippaan.

Aina viime tipassa

Tällä kertaa se kuitenkin kannatti. Bangkok Airways heitti meilitse niin hyvän tarjouksen, että siihen oli pakko tarttua. Näin vaihtui suunniteltu autoreissu Ranongin kautta Myanmarin puolelle suoraan lentoon Hong Kongiin. Siellä asuu nimittäin sisko perheineen.

Koska Tomppa teki pari viikkoa sitten neljän yön järjettömän visiitin Suomeen, eikä rajanylitys ollut hänelle pakollinen, lähdettiin Miskan kanssa kahdestaan.

Samuin lentokentällä virkailija totesi naama virneessä - 'jätitte sitten aivan viime hetkeen maasta poistumisen', ja niinhän me tehtiin. Onneksi kaikki meni tällä kertaa putkeen, vaikka viime hetken ukkosmyräkkä toi suunnitelmaan omat haasteensa. Meillä kun ei vieläkään ole autoa, ja täällä tulvat kunnon sateilla ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ei todellakaan pitäisi jättää rajanylitystä viimeiseen päivään. Ei ainakaan meidän tuurilla.

Ihastun Hong Kongiin aina vain enemmän

Kaupunkikuvan siisteys jaksaa aina hämmästyttää.

Sopivina annoksina ihmispaljous on mukavaa.

Kaiken maailman katukauppiaita.

Hong Kong hetkessä

Tästä ei saa matkapostausta kirveelläkään, sillä me ei ehditty nähdä kovinkaan paljoa. Paitsi mainio meksikolainen ravintola Brickhouse, joka samoin kuin useat ravintolat Hong Kongissa jäävät todennäköisesti löytämättä, jollet joko tiedä siitä, tai eksy paikalle vahingossa.

Brickhouseen on hankala eksyä, sillä mitään julkisivua ravintolalle ei ole. On vain pieni kuja talojen välissä, jonne tietämätön ei ehkä koukkaisi kujan hämäryyden takia. Me koukattiin, sillä meillä olikin paikallisoppaat. Ruoka oli taivaallista, musiikki hämmentävää ja keskustelun kannalta mahdottoman kovalla, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Brickhouse tarjoaa kuvun täytettä arkisin jopa yökahteen ja viikonloppuisinkin neljään.

Siskon kanssa ehdittiin parantamaan maailmaa yhden proseccolasillisen verran, muutoin metsästettiin tiettyä kenkäkauppaa, odoteltiin taikurikaupan avautumista, hypittiin metrosta junaan ja sieltä taksiin, palattiin useampaan otteeseen hakemaan unohtuneita puhelimia, ja nukkuakin piti välissä.

Hong Kongista jäi siis tällä kertaa käteen jokunen kännykkään tallentunut valokuva, tietyt kengät ja läjä korealaisia kasvonaamioita. Mutta aivan sama vaikka potkisi kiviä kadullla, kunhan sen voi tehdä yhdessä tärkeimpien kanssa.

Brickhousen sisäänkäyntiä

Huippumaukkaat grillatut maissit parmesanilla!

Siskon kanssa otetaan aina lasilliset äidille.

Paluulennon pyryharakka

Olin suunnitellut paluulennolla nauttivani ruoan kanssa lasin viiniä ja ottamalla loppumatkan tirsat, mutta ei se mennyt niin.

Kone oli lähes tyhjä ja helposti olisi voinut valita vaikka kokonaisen penkkirivin itselleen. Sitä ehdottikin viistosti takanani istunut nainen. 'Tunnetko ton tyypin sun vieressä?' - nainen kysyi. Naurahdin ja vastasin tyypin olevan poikani.

Siitä se sitten alkoi, valtava säpinä ja rönsyileminen joka suuntaan. Leivosta syödessäni ja kahvia juodessani nainen repäisi tarjottimen edestäni ja hoputti kuvaamaan auringonlaskua, sillä pitää elää hetkessä. Koko maailma tekee kuolemaa, koska ihmiset ajattelevat vain rahaa, nainen totesi. Mene ja nauti laskevasta auringosta, sillä mitään pahaa ei voi tapahtua juuri nyt!

Vaikka noita auringonlaskuja on tullut jo koneestakin nähtyä, oli pakko mennä. Sen verran intensiivinen persoona oli kyseessä.

Komea auringonlasku

Rouva Zu, sillä valoisalla tavalla hullu ihminen, joka laittaa miettimään miksi meidän oli tarkoitus törmätä. En tiedä teistä, mutta itse koen välillä vahvasti tietynlaiset 'tienviitat', ja tämä Samuilla ensimmäisen kerran 36 vuotta sitten käväissyt nainen tuntui siltä. Hyvässä vai pahassa, se jää nähtäväksi.

Sekaisin meni ainakin taksitiski Samuin kentällä, teinipoikani ja vastaantullut Tomppa. Kun Miska ei erotessamme suostunut halaamaan rouva Zu:ta, tarjolla oli nenän hieromista sekä tai chita. Miska pyöritteli päätään ja pyyhki hikeä otsaltaan.

Sillä hikihän siitä kaikesta tohinasta tuli. Saa nähdä mitä tästä seuraa, sillä rouva Zu on tullut etsimään Samuilta sijoituskohdetta. Lupasin tavata uudestaan tämän naisen, jonka sydämen Bali on vienyt yli 30 vuotta sitten.

Katsotaan mitä tuleman pitää...