Monissa matkablogeissa on pohdittu omaa roolia reissaamisen näyttämöllä ja itse törmäsin tähän Laura's Itinerary- blogissa. Kommentoinkin silloin Lauralle, että taidan jossain vaiheessa itsekin pohtia millainen reissaaja nykyään olen, sillä moni asia on tässä vuosien varrella muuttunut. Eikä sitten kuitenkaan olekaan, ja se hieman yllätti. Tässä teille omat pohdintani:
Lämmintä sen olla pitää!
Mitään muutosta ei ole tapahtunut vuosien varrella, vaikka Suomen kolean kosteat säät ovatkin vaihtuneet Thaimaan trooppisiin. En silti edelleenkään ole valmis (Suomea lukuunottamatta) sijoittamaan senttiäkään kylmyyteen. Talvi ei ole mun juttu, joten reissut ennen ja jatkossakin tulevat suuntaumaan jos ei nyt ihan tropiikkiin, niin ainakin lämpöön.
Kaupunkilomatkaan ei ole ihan mun juttu, sillä mieluummin koluan maaseutua, saaria ja rantoja. Ennen vanhaan tuli käytyä Madridissa, Amsterdamissa, Pariisissa sun muissa kaupungeissa useastikin, mutta nykyään mieluummin ei. Vaikka on tähän pariin vuoteen mahtunutkin muutama Penangin reissu, Kuala Lumpur ja parin viikon sisällä myös Hong Kong. Eli poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin.
Matkanjärjestäminen
Mä olen niin surkea matkanjärjestäjä ja kaikki jää aina viime tippaan, mutta siitäkin huolimatta ja kaiken sen uhalla olen omatoimimatkailija. Mutta, historiastani löytyy useitakin pakettimatkoja, ja yksi hauskimmista ikinä oli Ibizalle suuntautunut sellainen. Nykyään kuitenkin vuokraan mieluummin sen oman venekuskin, kuin ahtaudun jo valmiiksi täyteen turistipaattiin, vaikka se maksaisikin hieman enemmän. Tiukat aikataulut eivät myöskään tunnu omilta, sillä haluan säilyttää vapauden pysähtyä ihmettelemään asioita milloin mihinkin.
Yksin vai ryhmässä
En ole koskaan matkustanut yksin, joten kokemus siitä on nolla. Vaikka en olekaan mikään ryhmäihminen, vaan ennemminkin omien polkujen kulkija, niin aivan yksin reissussa ei sekään ole mun juttu. Tai en tiedä, voisikohan se olla? Tykkään jakaa fiiliksiä toisen kanssa; katsella auringonlaskua rannalla, myöhästyä viimeiseltä lautalta, etsiä majapaikkaa yön pimeinä tunteina ja kirjata kommelluksia ylös. Yksin se saattaisi olla astetta ikävämpää.
Nykyään me reissataan perheenä ja vaikka samojen tyyppien näkeminen välillä ottaakin hermoon, niin on se silti antoisaa. Me ollaan aika hyvin yhteenhitsautunut tiimi, vaikka edellisen Balin reissun jälkeen vanhin poika totesikin, ettei enää koskaan aio lähteä meidän kanssa reissuun. Tämä johtui viime hetkille jääneestä pakkauksesta ja aamulautalta melkein myöhästymisestä taksikuskin kaahatessa kaasu pohjassa lauttasatamaan. Onneksi ehdittiin, ettei koko Balin reissu tyssännyt siihen.
Niin se pakkaaminen
Mä pakkaan aina viimeisenä yönä ennen reissua. Tai jos reissu ei ala aamusta, niin pakkaan pari tuntia ennen. Enkä ikinä milloinkaan mahdu pelkästään käsimatkatavaroihin. Mitä jos siellä meneekin urheilemaan, entäs jos onkin jotkut juhlat tai jos sittenkin haluaisin vaihtaa vihreän mekon oranssiin, tms? On käytännössä aivan sama kestääkö reissu viikonlopun vai viikon, sama matkalaukku lähtee matkaan. Se on aina myös täynnä. Pientä edistystä on ehkä tapahtunut, sillä Phanganin parin päivän reissusta selviän nykyään yhdellä olkalaukulla.
Lomatouhut
Vaikka rakastan rantoja, en silti pysty palvomaan aurinkoa. Mieluummin istun puun tai varjon alla ja sitäkin korkeintaan pari tuntia, sitten on jo vaihdettava maisemaa. Rannalla löhöämistä en kestä pitkään, vaan ennemmin hyppään skootterin selkään ja lähden tutustumaan seudun pikku kujiin ja muuhun elämän menoon. Luonto on aivan ykkönen.
Pidän myös vähän rämäpäisistä jutuista, kuten benji ja laskuvarjohyppääminen, mutta en silti aivan missä tahansa lähtisi niitä kokeilemaan. Sukeltaminen harrastuksena on herätettävä uudelleen henkiin, ratsastusta rannalla ainakin kokeiltava ja moni muukin aktiviteetti odottaa haltuunottoa. Kaikki nimittäin onnistuisi aivan helposti jo ihan nykyisillä kotinurkilla.
Oikeastaan hävettää melkein myöntää, ettei erilaiset monumentit ja museot kiinnosta kuin silloin, kun ne kohdalle melkein väkisin sattuvat. Erikseen lähden hakeutumaan niihin erittäin harvoin, sillä mieluummin ihmettelen paikallista elämänmenoa katsellen ihmisiä ja imien ympärillä olevaa energiaa. Ja mikäli hyvä bändi sattuu kohdalle, saatan mahdollisuuksien mukaan jopa unohtua tunneiksi siitä nauttimaan. Oikeastaan olen havainnut sen, että parhaat reissukokemukset syntyvät niistä pienistä kiperistä tilanteista, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin piti.
Hotelli vai Airbnb?
Sekä että. Mutta sen verran prinsessa musta on matkan varrella tullut, että kyllä siellä mieluusti se kolme tähteä saa olla. Ja niin kuin aina, poikkeus vahvistaa säännöt. Edellisellä Balin reissulla asuttiin kahdessa alle kolmen tähden paikassa ja molemmat oli omalla tavallaan hurmaavia. Jos paikassa löytyy persoonallisuutta muuten, kelpuutan muun 'sinne päin olevan'.
Nykyään me valitaan yleensä Airbnb (jos Tomppa on matkanjohtajana niin varmasti), vaikka itse valitsisin oikein mieluusti välillä hotellin sen helppouden takia. Hostellit on nähty silloin nuorempana, enkä unohda koskaan kokemusta Portugalista, milloin piti jakaa yksi vessa ja suihku koripallojengin kanssa. Silloin piti herätä viideltä aamulla, mikäli halusi ehtiä suihkuun silloin kun vettä vielä oli saatavilla. Vessassa käynnistä siinä paikassa ei vissiin tarvitse mainita mitään.
Ravintolat ja shoppailu
Erittäin harvoin mitään gourmet ruokaa, vaikka välillä onkin mukava asettaa takapuolensa kunnon tuolille muovituolien sijaan. Juon myös mieluummin viiniä kuin olutta, joten ihan jokaisesta paikasta viiniä ei ainakaan Aasiassa saa. Mutta parhaat pöperöt kyllä yleensä löytyy paikallisten pienistä puljuista ja vielä huomattavasti edullisemmin.
Shoppailu ei ole mun juttu yhtään. Voin todeta, että nyt on aivan pakko ostaa uusi olkalaukku, ja silti huomaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen käyttäväni sitä vanhaa. Reissuilla pyrin kuitenkin ostamaan edes pienen sisustusjutun kotiin, sillä se muistuttaa matkasta vielä jälkeenpäinkin. Mikäli rahaa olisi enemmän käytössä, voisin hyvinkin löytää sisältäni shoppailijan.
Millä reissuun?
Iso osa reissuista on tehtävä lentäen, mutta kaikkein mieluimmin vuokraisin auton ja etenisin niin. En pidä lentämisestä, sillä taidan pelätä sitä ja se on kuulkaa minulle ihan uusi juttu. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta ennen oli aivan toisin. Enkä todellakaan suostu lentämään millä tahansa lentoyhtiöllä, vaan tarkistan aina yhtiön maineen. Koska nykyään itselläni on pieni epämukava olotila lennon alusta loppuun, niin mikäli vaan on mahdollisuuksien rajoissa, pakkaan porukan autoon ja vietän mieluummin vaikka muutaman ekstratunnin reissussa.
Summa summarum
Tämä 'prinsessa' haaveilee rantalomasta rauhallisella saarella ja riippumatossa löhöilystä palmun alla. Majoituksena olisi tietenkin persoonallinen rantabungalow ja kävelyetäisyyden päässä pieni rantakapakka, joka on kuuluisa tajunnan räjäyttävistä jameistaan. Koska haaveiden rantalomassa lapsikin on ehkä mummolassa, niin hyvissä jameissa voisi auringon nousuun hyvinkin vierähtää...
Minkälainen reissaaja sinä olet?
*postaus sisältää affiliate- linkkejä.
2
Lämmintä sen olla pitää!
Mitään muutosta ei ole tapahtunut vuosien varrella, vaikka Suomen kolean kosteat säät ovatkin vaihtuneet Thaimaan trooppisiin. En silti edelleenkään ole valmis (Suomea lukuunottamatta) sijoittamaan senttiäkään kylmyyteen. Talvi ei ole mun juttu, joten reissut ennen ja jatkossakin tulevat suuntaumaan jos ei nyt ihan tropiikkiin, niin ainakin lämpöön.
Kaupunkilomatkaan ei ole ihan mun juttu, sillä mieluummin koluan maaseutua, saaria ja rantoja. Ennen vanhaan tuli käytyä Madridissa, Amsterdamissa, Pariisissa sun muissa kaupungeissa useastikin, mutta nykyään mieluummin ei. Vaikka on tähän pariin vuoteen mahtunutkin muutama Penangin reissu, Kuala Lumpur ja parin viikon sisällä myös Hong Kong. Eli poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin.
 |
| Penangin verkasta kaupunkielämää. |
Matkanjärjestäminen
Mä olen niin surkea matkanjärjestäjä ja kaikki jää aina viime tippaan, mutta siitäkin huolimatta ja kaiken sen uhalla olen omatoimimatkailija. Mutta, historiastani löytyy useitakin pakettimatkoja, ja yksi hauskimmista ikinä oli Ibizalle suuntautunut sellainen. Nykyään kuitenkin vuokraan mieluummin sen oman venekuskin, kuin ahtaudun jo valmiiksi täyteen turistipaattiin, vaikka se maksaisikin hieman enemmän. Tiukat aikataulut eivät myöskään tunnu omilta, sillä haluan säilyttää vapauden pysähtyä ihmettelemään asioita milloin mihinkin.
Yksin vai ryhmässä
En ole koskaan matkustanut yksin, joten kokemus siitä on nolla. Vaikka en olekaan mikään ryhmäihminen, vaan ennemminkin omien polkujen kulkija, niin aivan yksin reissussa ei sekään ole mun juttu. Tai en tiedä, voisikohan se olla? Tykkään jakaa fiiliksiä toisen kanssa; katsella auringonlaskua rannalla, myöhästyä viimeiseltä lautalta, etsiä majapaikkaa yön pimeinä tunteina ja kirjata kommelluksia ylös. Yksin se saattaisi olla astetta ikävämpää.
Nykyään me reissataan perheenä ja vaikka samojen tyyppien näkeminen välillä ottaakin hermoon, niin on se silti antoisaa. Me ollaan aika hyvin yhteenhitsautunut tiimi, vaikka edellisen Balin reissun jälkeen vanhin poika totesikin, ettei enää koskaan aio lähteä meidän kanssa reissuun. Tämä johtui viime hetkille jääneestä pakkauksesta ja aamulautalta melkein myöhästymisestä taksikuskin kaahatessa kaasu pohjassa lauttasatamaan. Onneksi ehdittiin, ettei koko Balin reissu tyssännyt siihen.
 |
| Kyllä reissut parhaimpien ystävien kanssa on ihan parasta. Kuvassa muuten matkamies Kurre. |
 |
| Ihanan hullu reissuperheeni Koh Phanganilla. |
Niin se pakkaaminen
Mä pakkaan aina viimeisenä yönä ennen reissua. Tai jos reissu ei ala aamusta, niin pakkaan pari tuntia ennen. Enkä ikinä milloinkaan mahdu pelkästään käsimatkatavaroihin. Mitä jos siellä meneekin urheilemaan, entäs jos onkin jotkut juhlat tai jos sittenkin haluaisin vaihtaa vihreän mekon oranssiin, tms? On käytännössä aivan sama kestääkö reissu viikonlopun vai viikon, sama matkalaukku lähtee matkaan. Se on aina myös täynnä. Pientä edistystä on ehkä tapahtunut, sillä Phanganin parin päivän reissusta selviän nykyään yhdellä olkalaukulla.
 |
| Koh Phangania parhaimmillaan. |
Lomatouhut
Vaikka rakastan rantoja, en silti pysty palvomaan aurinkoa. Mieluummin istun puun tai varjon alla ja sitäkin korkeintaan pari tuntia, sitten on jo vaihdettava maisemaa. Rannalla löhöämistä en kestä pitkään, vaan ennemmin hyppään skootterin selkään ja lähden tutustumaan seudun pikku kujiin ja muuhun elämän menoon. Luonto on aivan ykkönen.
Pidän myös vähän rämäpäisistä jutuista, kuten benji ja laskuvarjohyppääminen, mutta en silti aivan missä tahansa lähtisi niitä kokeilemaan. Sukeltaminen harrastuksena on herätettävä uudelleen henkiin, ratsastusta rannalla ainakin kokeiltava ja moni muukin aktiviteetti odottaa haltuunottoa. Kaikki nimittäin onnistuisi aivan helposti jo ihan nykyisillä kotinurkilla.
Oikeastaan hävettää melkein myöntää, ettei erilaiset monumentit ja museot kiinnosta kuin silloin, kun ne kohdalle melkein väkisin sattuvat. Erikseen lähden hakeutumaan niihin erittäin harvoin, sillä mieluummin ihmettelen paikallista elämänmenoa katsellen ihmisiä ja imien ympärillä olevaa energiaa. Ja mikäli hyvä bändi sattuu kohdalle, saatan mahdollisuuksien mukaan jopa unohtua tunneiksi siitä nauttimaan. Oikeastaan olen havainnut sen, että parhaat reissukokemukset syntyvät niistä pienistä kiperistä tilanteista, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin piti.
 |
| Seminyakillakin olisi päässyt ratsastamaan. |
Hotelli vai Airbnb?
Sekä että. Mutta sen verran prinsessa musta on matkan varrella tullut, että kyllä siellä mieluusti se kolme tähteä saa olla. Ja niin kuin aina, poikkeus vahvistaa säännöt. Edellisellä Balin reissulla asuttiin kahdessa alle kolmen tähden paikassa ja molemmat oli omalla tavallaan hurmaavia. Jos paikassa löytyy persoonallisuutta muuten, kelpuutan muun 'sinne päin olevan'.
Nykyään me valitaan yleensä Airbnb (jos Tomppa on matkanjohtajana niin varmasti), vaikka itse valitsisin oikein mieluusti välillä hotellin sen helppouden takia. Hostellit on nähty silloin nuorempana, enkä unohda koskaan kokemusta Portugalista, milloin piti jakaa yksi vessa ja suihku koripallojengin kanssa. Silloin piti herätä viideltä aamulla, mikäli halusi ehtiä suihkuun silloin kun vettä vielä oli saatavilla. Vessassa käynnistä siinä paikassa ei vissiin tarvitse mainita mitään.
 |
| Balin persoonallista asumista erittäin halvalla. |
Ravintolat ja shoppailu
Erittäin harvoin mitään gourmet ruokaa, vaikka välillä onkin mukava asettaa takapuolensa kunnon tuolille muovituolien sijaan. Juon myös mieluummin viiniä kuin olutta, joten ihan jokaisesta paikasta viiniä ei ainakaan Aasiassa saa. Mutta parhaat pöperöt kyllä yleensä löytyy paikallisten pienistä puljuista ja vielä huomattavasti edullisemmin.
Shoppailu ei ole mun juttu yhtään. Voin todeta, että nyt on aivan pakko ostaa uusi olkalaukku, ja silti huomaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen käyttäväni sitä vanhaa. Reissuilla pyrin kuitenkin ostamaan edes pienen sisustusjutun kotiin, sillä se muistuttaa matkasta vielä jälkeenpäinkin. Mikäli rahaa olisi enemmän käytössä, voisin hyvinkin löytää sisältäni shoppailijan.
 |
| Ihan parasta illallisella, Tiramisu ja hyvä viini. |
Millä reissuun?
Iso osa reissuista on tehtävä lentäen, mutta kaikkein mieluimmin vuokraisin auton ja etenisin niin. En pidä lentämisestä, sillä taidan pelätä sitä ja se on kuulkaa minulle ihan uusi juttu. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta ennen oli aivan toisin. Enkä todellakaan suostu lentämään millä tahansa lentoyhtiöllä, vaan tarkistan aina yhtiön maineen. Koska nykyään itselläni on pieni epämukava olotila lennon alusta loppuun, niin mikäli vaan on mahdollisuuksien rajoissa, pakkaan porukan autoon ja vietän mieluummin vaikka muutaman ekstratunnin reissussa.
Summa summarum
Tämä 'prinsessa' haaveilee rantalomasta rauhallisella saarella ja riippumatossa löhöilystä palmun alla. Majoituksena olisi tietenkin persoonallinen rantabungalow ja kävelyetäisyyden päässä pieni rantakapakka, joka on kuuluisa tajunnan räjäyttävistä jameistaan. Koska haaveiden rantalomassa lapsikin on ehkä mummolassa, niin hyvissä jameissa voisi auringon nousuun hyvinkin vierähtää...
Minkälainen reissaaja sinä olet?
 |
| Kuvasta poiketen en kulje reissuillani kännykkä kädessä. Tässä piti pikaisesti reagoida esikoisen ongelmaan. |
 |
| Mitäpä sitä muuta tarvitsisi? |
 |
| Mainio pieni ravintola upeissa maisemissa Samuilla, Samui camp. Kannattaa tsekata perjantaijamit! |
 |
| Tässä Phanganin pieni salaisuus, Hide on high. |
 |
| Ei sen tämän kummempaa tarvitse olla. |
