Ihan oikein luit. Me saatiin häätö, alle kahdessa viikossa. Voitte olla varmoja, että paluu matkalaukkuelämään sapettaa ihan huolella. Ai miksi häätö? Ei mitään käsitystä, vain selityksiä ja arvailuja. Ja kaksi viikkoa hukkaan heitettyä aikaa. Eniten ottaa aivoon koirien takia, jotka on taas palautettu Phanganille. Tästä kuitenkin valtava kiitos Moikulle, ilman häntä oltais kusessa.
Mystinen vuokranantaja
Siis todella mystinen. Tämä ranskalainen, tosin agentin mukaan valitettavan venäläistynyt bisnesmies, saa vereni kiehumaan. Mikä on vaarallista, sillä kuuleman mukaan vuodet Venäjän bisnesmaailmassa on jättänyt jälkensä. Jos multa nyt kysyttäisiin vuokratako välittäjän kautta vai omin päin, kehottaisin kääntymään luotettavan välittäjän puoleen. Ilman välittäjää olisi meilläkin todennäköisesti jäänyt jo maksetut rahat ranskiksen kassaholviin.
Se mitä tiedämme talon omistajasta perustuu hänen omiin kertomuksiinsa. Ranskalainen bisnesmies vietti Venäjän kovassa yritysmaailmassa 18 vuotta, ja kyllästyi touhuun. Tehokkaana kaverina hän teki itselleen excellin maailman paikoista, yrittäen löytää seuraavan sijoituskohteensa. Plussineen ja miinuksineen Samui valikoitui taulukon ykköskohteeksi, joten homma oli selvä.
Mies pakkasi reppuunsa jäätävän tukun rahaa ja paperinivaskan ostettavista kiinteistöistä, saapui Samuille ja osti ne. Hotellia, resorttia, taloja ja yrityksiä. Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten. Vuosien varrella hän oppi vihaamaan thaimaalaisia, tai kuten välittäjä totesi, ihmisiä. Meitä kaikkia. Ja kaikkea.
Jotenkin huono asetelma etten sanoisi. Hullu mikä hullu.
Mitä meille tapahtui?
Kun me muutettiin, omistaja oli äitiään tapaamassa Euroopassa. Avaimet taloon oli kateissa (kuten kirjoitin), mutta välittäjä piti parhaansa mukaan meistä huolta. Palattuaan omistaja ilmestyi välittömästi talolle tsekkaamaan että kaikki oli ok. Mulkaisi koiria ja lupasi palata seuraavana päivänä.
Suunniteltiin yhdessä terassille kattoa ja hän lupasi jopa lähteä ostoksille mukaan. Uunista puhuttaessa ranskis kertoi häneltä löytyvän yksi ylimääräinen, jonka voisimme hyvin saada. Pitää laittaa vuotavat rännit kuntoon, samoin kuin hajonnut ikkunan karmi.
Kaveri tuli ja meni. Vähän turhan tiheään, mikäli meiltä kysytään. Mutta pitihän asiat saada kuntoon. Tullessaan omistaja joutui sen hetken odottamaan portin ulkopuolella, että saatiin Boo ja naapurin Dummy hihnan päähän. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Mutta sekös omistajaa sitten vituttikin.
Ja, tämä oli se syy miksi saatiin häätö. Siis se, ettei hän voinut vain pamahtaa portista sisään, vaan oli parempi ilmoittaa tulostaan etukäteen. Ihan niin kuin vuokrasopimukseenkin oli kirjoitettu. Ja aivan niin kuin jokainen meistä vuokralaisena pitää vähintään kohtuullisena. Taitaa Suomessa olla ihan omat pykälätkin vuokranantajan oikeuteen tarkistaa omaisuutensa. Tietenkin voi tulla, muttei ilmoittamatta etukäteen. Olisihan se sekopäistä, ettei koskaan tietäisi milloin vuokranantaja istuu keittiön pöydän ääressä, kun tulee väsyneenä kotiin.
Hänen aikansa kiireisenä bisnesmiehenä ei riittänyt ilmoittamiseen, mutta hänen aikansa riitti käymään kerran päivässä. Hermothan noihin visiitteihin meinasi mennä, mutta yritettiin ymmärtää. Ehkä ne joskus olisivat loppuneet. Mutta kuten kaveri totesi, hänen aikansa ei riitä ilmoittamaan tulostaan, eikä hän halua joutua tappamaan meidän koiria.
Oli siis helvetin paljon helpompi häipyä, ennen kuin olisi liian myöhäistä ja koirat raatoina pihalla. Vaikka ennen sopimusten allekirjoittamista omistaja oli hyväksynyt koirat, eivät ne enää puolentoista viikon jälkeen sopineet kuvioihin. Eikä se sopinut meidän kuvioihin.
Talon metsästys jatkuu
Me muutettiin takaisin meidän valtavan ihanille sveitsiläisille naapureille kissa -ja koiravahdeiksi. Matkalaukkuelämä sai näin ollen ikävästi jatkoa. Mutta onneksi oli paikka johon tulla.
Ensi kerralla kuuntelen sitä sisäistä ääntä, joka yritti nytkin piipittää. Kuulin äänen, vaan en kuunnellut. Talo rannalla houkutteli liikaa.
Joten metsästys jatkuu. Ehkä me laajennetaan aluetta ja löydetään joku helmi. Toivottavasti uusi mesta löytyy pian, sillä takki on nyt tyhjä. Onneksi on nämä ihanat ystävät täällä.
Jos me ollaan nyt hetkellisesti finaalissa, niin oli välittäjäkin. Tämä oli heidän firmansa ensimmäinen vuokrauskeissi kyseisen omistajan kanssa ja tähän kuulemma jääkin. Hän olisi myös viikon loman tarpeessa.
Mutta kuten ystävämme Rock sanoi tullessaan taas auttamaan meitä muutossa ja nähdessään orastavan hermoromahduksen - let it be. Antaa siis olla. Tästä suunta on ylöspäin.
16
 |
| Näitä aamulenkkejä koirien kanssa jään kaipaamaan. |
Mystinen vuokranantaja
Siis todella mystinen. Tämä ranskalainen, tosin agentin mukaan valitettavan venäläistynyt bisnesmies, saa vereni kiehumaan. Mikä on vaarallista, sillä kuuleman mukaan vuodet Venäjän bisnesmaailmassa on jättänyt jälkensä. Jos multa nyt kysyttäisiin vuokratako välittäjän kautta vai omin päin, kehottaisin kääntymään luotettavan välittäjän puoleen. Ilman välittäjää olisi meilläkin todennäköisesti jäänyt jo maksetut rahat ranskiksen kassaholviin.
Se mitä tiedämme talon omistajasta perustuu hänen omiin kertomuksiinsa. Ranskalainen bisnesmies vietti Venäjän kovassa yritysmaailmassa 18 vuotta, ja kyllästyi touhuun. Tehokkaana kaverina hän teki itselleen excellin maailman paikoista, yrittäen löytää seuraavan sijoituskohteensa. Plussineen ja miinuksineen Samui valikoitui taulukon ykköskohteeksi, joten homma oli selvä.
Mies pakkasi reppuunsa jäätävän tukun rahaa ja paperinivaskan ostettavista kiinteistöistä, saapui Samuille ja osti ne. Hotellia, resorttia, taloja ja yrityksiä. Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten. Vuosien varrella hän oppi vihaamaan thaimaalaisia, tai kuten välittäjä totesi, ihmisiä. Meitä kaikkia. Ja kaikkea.
Jotenkin huono asetelma etten sanoisi. Hullu mikä hullu.
 |
| Voi itku... |
 |
| Vain me ja kalastajat |
Mitä meille tapahtui?
Kun me muutettiin, omistaja oli äitiään tapaamassa Euroopassa. Avaimet taloon oli kateissa (kuten kirjoitin), mutta välittäjä piti parhaansa mukaan meistä huolta. Palattuaan omistaja ilmestyi välittömästi talolle tsekkaamaan että kaikki oli ok. Mulkaisi koiria ja lupasi palata seuraavana päivänä.
Suunniteltiin yhdessä terassille kattoa ja hän lupasi jopa lähteä ostoksille mukaan. Uunista puhuttaessa ranskis kertoi häneltä löytyvän yksi ylimääräinen, jonka voisimme hyvin saada. Pitää laittaa vuotavat rännit kuntoon, samoin kuin hajonnut ikkunan karmi.
Kaveri tuli ja meni. Vähän turhan tiheään, mikäli meiltä kysytään. Mutta pitihän asiat saada kuntoon. Tullessaan omistaja joutui sen hetken odottamaan portin ulkopuolella, että saatiin Boo ja naapurin Dummy hihnan päähän. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Mutta sekös omistajaa sitten vituttikin.
Ja, tämä oli se syy miksi saatiin häätö. Siis se, ettei hän voinut vain pamahtaa portista sisään, vaan oli parempi ilmoittaa tulostaan etukäteen. Ihan niin kuin vuokrasopimukseenkin oli kirjoitettu. Ja aivan niin kuin jokainen meistä vuokralaisena pitää vähintään kohtuullisena. Taitaa Suomessa olla ihan omat pykälätkin vuokranantajan oikeuteen tarkistaa omaisuutensa. Tietenkin voi tulla, muttei ilmoittamatta etukäteen. Olisihan se sekopäistä, ettei koskaan tietäisi milloin vuokranantaja istuu keittiön pöydän ääressä, kun tulee väsyneenä kotiin.
Hänen aikansa kiireisenä bisnesmiehenä ei riittänyt ilmoittamiseen, mutta hänen aikansa riitti käymään kerran päivässä. Hermothan noihin visiitteihin meinasi mennä, mutta yritettiin ymmärtää. Ehkä ne joskus olisivat loppuneet. Mutta kuten kaveri totesi, hänen aikansa ei riitä ilmoittamaan tulostaan, eikä hän halua joutua tappamaan meidän koiria.
Oli siis helvetin paljon helpompi häipyä, ennen kuin olisi liian myöhäistä ja koirat raatoina pihalla. Vaikka ennen sopimusten allekirjoittamista omistaja oli hyväksynyt koirat, eivät ne enää puolentoista viikon jälkeen sopineet kuvioihin. Eikä se sopinut meidän kuvioihin.
 |
| Päästiin yhtenä päivänä seuraamaan häitä rannalla. |
 |
| Norsujakin näkyi |
Talon metsästys jatkuu
Me muutettiin takaisin meidän valtavan ihanille sveitsiläisille naapureille kissa -ja koiravahdeiksi. Matkalaukkuelämä sai näin ollen ikävästi jatkoa. Mutta onneksi oli paikka johon tulla.
Ensi kerralla kuuntelen sitä sisäistä ääntä, joka yritti nytkin piipittää. Kuulin äänen, vaan en kuunnellut. Talo rannalla houkutteli liikaa.
Joten metsästys jatkuu. Ehkä me laajennetaan aluetta ja löydetään joku helmi. Toivottavasti uusi mesta löytyy pian, sillä takki on nyt tyhjä. Onneksi on nämä ihanat ystävät täällä.
Jos me ollaan nyt hetkellisesti finaalissa, niin oli välittäjäkin. Tämä oli heidän firmansa ensimmäinen vuokrauskeissi kyseisen omistajan kanssa ja tähän kuulemma jääkin. Hän olisi myös viikon loman tarpeessa.
Mutta kuten ystävämme Rock sanoi tullessaan taas auttamaan meitä muutossa ja nähdessään orastavan hermoromahduksen - let it be. Antaa siis olla. Tästä suunta on ylöspäin.
 |
| Voi itkun itku... |
