Oikeastaan tyyppi näyttää enemmän Timonilta kuin Bumbalta (tiedän, oikea nimi olisi Pumba), mutta esikoisen nimeämä rääpäle on nyt Bumba. Pieni luuranko, jolle ei löytynyt ottajaa. Rääpäle joka matkasi mopon kyydillä kauppakassissa viidakkotaloon. Bumba.
 |
| Ei tästä varmaan mitään traumoja jää ;) |
 |
| Kiitos näille ihmisille, jotka pitävät huolta heikommista. |
Risteyksen koiraperhe
Koiria Samuilla riittää, eikä kaikki suinkaan voi hyvin. Bumban perhe otettiin talteen vilkkaasta risteyksestä, ja kaikki perheenjäsenet Bumbaa lukuunottamatta ovat sijoittuneet koteihin. No pystyinkö pitkäänkin seuraamaan FB-kyselyjä eikö kukaan OIKEASTI HALUA Bumbaa? - en tietenkään. Lasi viiniä ja huomasin kirjoittaneeni meidän ehkä selviävän vielä yhdestä koirasta.
Niinpä me köröteltiin seuraavana päivänä reppanan kanssa kotiin. Vaikka tyyppi oli viettänyt varhaislapsuutensa vilkkaassa risteyksessä mopojen seassa, mopoilu itsessään ei ollut varsinaisesti hallussa. Eikä meillä ollut muuta kyytiä tarjota.
Kun Salsa taannoin sullottiin rantakassissa mopon jalkatilaan, sai Bumba tyytyä kauppakassiin. Yritettiin me ensin ilman, mutta kun yhden jalan sai pysymään mopon sisäpuolella, toinen putosi toisen reunan yli. Se meni vähän vaaralliseksi.
 |
| Kookospähkinät on ihan parhaita leluja. |
 |
| mikään ei voita uimista. |
 |
| Tästä vinkkelistä näyttää isommalta kuin onkaan. Bumba. |
Boo ja Salsa vielä pohtivat
Ensimmäinen reaktio oli puhdas uteliaisuus. Sitä seurasi pelko - voiko toi rääpäle viedä mun paikan? Tästä pelosta johtuen tulivat fiilikset varautuneisuudesta jopa inhoon. Mä en katso tota, se ei voi tulla mun viereen, mun on pakko häätää toi mahdollisimman kauaksi. Ja sitä rataa.
Onneksi Bumba oli sinnikäs, ehkä vähän bimbokin, eikä välittänyt. Nuoruuden innolla se sinkosi milloin kummankin päälle, veteli ruokakupit tyhjiksi, otti turpiinsa ja aloitti uuden kierroksen.
Vaikka
Boo ja Salsa vielä miettivät kuinka ärsyttävä tyyppi onkaan, niin huomattavia muutoksia on havaittavissa. Inho on vaihtunut mielenkiintoon, jopa innostukseen. Tyypin kanssahan voi vähän painiakin! Ja niin sitä mennään pitkin mantuja. Lähinnä Salsa ja Bumba, mutta välillä myös Boo.
Pahin vastenmielisyys on ehkä voitettu. Bumba on hyvä tyyppi ja pienestä koostaan huolimatta mainio vartijan alku. Näistä rescue -koirien isistä kun ei tiedä, niin nähtäväksi jää millainen mutantti tästä vielä kasvaa.
 |
| Bumba ja Salsa |
 |
| Boo |
Viidakkotalon muut kuulumiset
Meidän kutsumattomat vieraat, kirjoitin niistä
täällä. Ainakin yksi kaksimetrinen käärme löytyi henkihieverissä Boon ja Salsan jäljiltä. Toivottavasti se oli juuri rännikäärme. Tompan ostama rotanloukku ammottaa edelleen tyhjyyttään, mutta rotanmyrkyt ovat hävinneet. Sillä seurauksella että kaksi rotanpoikasta on löytynyt kuolleena keittiön pöydältä.
Sehän on vaan hyvä, mutta kertoo toisaalta myös siitä, että rottien rakkaudenpesä (kuten Vesa sanoi) on olemassa tuolla jossain. Ehkä juuri siellä meidän makuuhuoneen katossa. Rottamutsia -ja faijaa ei ole näkynyt, mutta olisiko käynyt niin hyvä tuuri että nekin olisivat heittäneet henkensä, en ole kauhean vakuuttunut. Vaikka rapina on hiipunut, ei se ole silti vaiennut kokonaan.
Tämä vuosi on ollut varsinaista ihmisremonttia. Bangkok hospitalin lisäksi tutuiksi on tulleet hammasklinikat Samuilla, Turussa, Kaarinassa ja nyt taas Samuilla. Kun edellisen postauksen kirjoitin puoli naamaa turvonneena, niin tiesihän sen että putki jatkuu.
Ilmoittauduin siis hammaslääkäriin, jossa lekuri ensimmäiseksi nauroi ' taitaa rouva tarvita vähän filleriä myös toiseen poskeen'. Ai että mä pidän thaimaalaisten suoruudesta.
 |
| Viidakkotaloa. |
