Noin kello 13 sunnuntaipäivänä Tomppa huuteli aitojen ulkopuolelta, voisinko tulla avaamaan kulmaoven. Sähköportti ei auennut, se oli sateista johtuen vetänyt jälleen herneen nenäänsä. Vedin sadekaavun mekkoni päälle, ja juoksin avaamaan. Eihän pankin edustajaa voinut sateessa seisottaa.
Ja siellä ne seisoivat litimärkinä, Tomppa sekä pankin edustaja. Kyllä, sunnuntaipäivänä kaatosateessa. Kaikkea tässä on tullut nähtyä, jopa täällä Thaimaassa, mutta kyllä tämä tapaus pääsee heittämällä kärkisijoille. Tuiman näköiseltä maastopukuiselta mieheltä puuttui ainoastaan konekivääri.
Olin itse mielikuvitellut pankin edustajan sliipatuksi virkamieheksi, jonka kanssa istutaan alas ja juodaan kahvit.
Mistä kaikki alkoi
Auton tarpeestahan se alkoi. Sadekausi viidakkotalon pimeillä kujilla teki siirtymisistä astetta pelottavampia (ainakin näin naisimmeiselle), joten uhkasin muutolla ellen saisi autoa. Kaksi kertaa viidakkotiellä kaatuneena en pitänyt uhkausta edes kohtuuttomana (lue täältä).
Tarkoitus oli ostaa joku halvempi pick up, sellainen joka kiipeää ketterästi talolle eikä ole moksiskaan tielle itsepäisesti sijoittuneista isoista kivenmurikoista. Niitä löytyy varsinkin nyt, kun sade on vienyt viimeisetkin hiekanjyvät mennessään.
Mutta käytetyn hyvän ja kohtuuhintaisen auton löytäminen Samuilta osoittautui haastavaksi tehtäväksi (kirjoitin siitäkin täällä). Oli siis siirryttävä koluamaan autoliikkeitten tarjontaa.
Taas tarvittiin tulkkia
Onneksi meillä on tulkki. Tässä matkan varrella Rock on osoittautunut enemmän kuin kullan arvoiseksi. Meillä toki autetaan puolin ja toisin for free, mutta kun silloin tällöin puhutaan itsekkäistä thaimaalaisista, niin on todellinen onni omata tällaisia ystäviä.
Käytiin siis autokaupoilla (tarjonta säälittävää), mutta viimein Nathonista löytyi yksi, jossa kaveri ei väkisin yrittänyt myydä mitään. Oikeastaan tästä liikkeestä löytyi moniakin mainioita vaihtoehtoja, mutta ei siinä hintaluokassa, johon me oltiin varauduttu.
Yhden auton kohdalla Tomppa sitten kysyi farangin rahoitusmahdollisuudesta. Onnistuu kuulemma, mutta tarvitaan thaimaalainen takaaja, johon Rock välittömästi huusi hep! Ei oltu ajateltu auton hankkimista tällä tavalla, mutta oli silti järkevämpää valita kunnon auto ylihinnoitellun romun sijaan.
Ja koska Rock halusi auttaa, valinta oli selvä. Me upgreidattiin autohaave jokseenkin nopeasti ja alettiin järjestelemään asiaa.
Kuinka homma toimi
No oikein mikään ei meinannut toimia. Maksettiin varausmaksu autosta, annettiin meidän tarvittavat tiedot ja Rock antoi omansa. Pyydettiin autoliikettä vielä fiksaamaan uudet päällysteet etupenkkeihin ja homman piti olla selvä kolmessa päivässä.
Vaan ei ollut, koska Thaimaa. Siihen meni kolme viikkoa. Monen moista säätöä, soittelua ja vähän hermostumistakin oli ilmassa. Vettä tuli taivaan täydeltä, seinät kaatui päälle ja lähellä oli jopa auton vuokraaminen, mikä olisi lohkaissut budjetista turhan siivun. Onneksi hermo piti.
Sen jälkeen kun pankin edustaja (maastopukuinen mies) oli käynyt kuvaamassa Rockin kodin ja meidän kodin, Rockin taideteoksia ja meidän firman osoitteeksi laittamaa taloa, piti rahoituspäätöksen tulla taas huomenna. Sitten ylihuomenna, sitten yhdeksältä aamulla, sen jälkeen kolmelta iltapäivällä, sitten tunnin päästä, ja viimeiseksi seuraavana aamuna kello yhdeksän. No ei tullut.
Jo silloin kun tämä maastopukuinen pankin edustaja (ilman konekivääriä) ilmestyi meidän pihalle, olin valmis puhaltamaan pelin poikki, ja riskienkin ohella tyytymään paljon halvempaan kaaraan.
Viimeinkin
Tompan saa hermostumaan yhtä helposti kuin purkan lähtemään tukasta. Onneksi siippa on matkan varrella oppinut hieman pitämään puoliaan ja jopa korottamaan ääntään, sillä välillä se on tarpeen.
Koska me oikeasti tarvittiin auto, Tompan viimeinen puhelu pankkiin oli tiukka; 'kolme viikkoa on nyt kulunut, ja joko se päätös tulee välittömästi, tai me lähdetään etsimään toista autoa. Käteisellä. Piste.'
Pankkineidin vastaus tuli heti; 'selvä, tulkaa hakemaan auto.'
Kuten jokaisen puhelun jälkeen, piti kuitenkin pyytää Rockia vielä soittamaan pankkiin ja varmistamaan asia, sillä kielimuuri oli mahdoton. Mitä virkailija oikeasti tarkoitti? Oliko pankkineiti vaan pantannut vastaustaan ties kuinka monta päivää? Siis yksinkertaisesti tuleeko sitä autoa vai ei?
Ja kyllä vaan, seuraavana päivänä Tomppa, ja Rock veljenpoikineen ajoivat autoliikkeeseen hakemaan kolme viikkoa takaperin varaamamme auton.
Autoa odotellessa talolle johtava ainoa silta ehti kuitenkin romahtamaan. Nyt sitten ajellaan kieli keskellä suuta, ettei pudota vasemmalle, eikä oikealle...
Oikeastaan tähän voisi lisätä senkin, että meidän valtavan suosittu sähköportti elää aivan omaa elämäänsä. Se joko jättää aukeamatta kokonaan, jolloin ei liikuta millään moottoripelillä, tai ei suostu sulkeutumaan, jolloin jokainen viidakkotienoon koira pyrkii sisälle. Ja tämä siis sen jälkeen, kun portin korjaaja kävi. Nyt ei voi syyttää edes sadetta.
Lyhyt info farangille auton hankintaan rahoituksella:
Tarvitaan:
Jos meillä nyt joku lyhennys vaikka hieman myöhästyy, mahtaako maastopukuinen kaveri ilmestyä pihalle sen konekiväärin kanssa? Kukas sen tietää?
10
Ja siellä ne seisoivat litimärkinä, Tomppa sekä pankin edustaja. Kyllä, sunnuntaipäivänä kaatosateessa. Kaikkea tässä on tullut nähtyä, jopa täällä Thaimaassa, mutta kyllä tämä tapaus pääsee heittämällä kärkisijoille. Tuiman näköiseltä maastopukuiselta mieheltä puuttui ainoastaan konekivääri.
Olin itse mielikuvitellut pankin edustajan sliipatuksi virkamieheksi, jonka kanssa istutaan alas ja juodaan kahvit.
 |
| Kun sitä vettä tulee, sitä kanssa tulee. |
Mistä kaikki alkoi
Auton tarpeestahan se alkoi. Sadekausi viidakkotalon pimeillä kujilla teki siirtymisistä astetta pelottavampia (ainakin näin naisimmeiselle), joten uhkasin muutolla ellen saisi autoa. Kaksi kertaa viidakkotiellä kaatuneena en pitänyt uhkausta edes kohtuuttomana (lue täältä).
Tarkoitus oli ostaa joku halvempi pick up, sellainen joka kiipeää ketterästi talolle eikä ole moksiskaan tielle itsepäisesti sijoittuneista isoista kivenmurikoista. Niitä löytyy varsinkin nyt, kun sade on vienyt viimeisetkin hiekanjyvät mennessään.
Mutta käytetyn hyvän ja kohtuuhintaisen auton löytäminen Samuilta osoittautui haastavaksi tehtäväksi (kirjoitin siitäkin täällä). Oli siis siirryttävä koluamaan autoliikkeitten tarjontaa.
 |
| Kurja tiepahanen... |
 |
| Kyllä täällä autotarjontaakin on, hinnat vaan vähän hämmästyttää. |
Taas tarvittiin tulkkia
Onneksi meillä on tulkki. Tässä matkan varrella Rock on osoittautunut enemmän kuin kullan arvoiseksi. Meillä toki autetaan puolin ja toisin for free, mutta kun silloin tällöin puhutaan itsekkäistä thaimaalaisista, niin on todellinen onni omata tällaisia ystäviä.
Käytiin siis autokaupoilla (tarjonta säälittävää), mutta viimein Nathonista löytyi yksi, jossa kaveri ei väkisin yrittänyt myydä mitään. Oikeastaan tästä liikkeestä löytyi moniakin mainioita vaihtoehtoja, mutta ei siinä hintaluokassa, johon me oltiin varauduttu.
Yhden auton kohdalla Tomppa sitten kysyi farangin rahoitusmahdollisuudesta. Onnistuu kuulemma, mutta tarvitaan thaimaalainen takaaja, johon Rock välittömästi huusi hep! Ei oltu ajateltu auton hankkimista tällä tavalla, mutta oli silti järkevämpää valita kunnon auto ylihinnoitellun romun sijaan.
Ja koska Rock halusi auttaa, valinta oli selvä. Me upgreidattiin autohaave jokseenkin nopeasti ja alettiin järjestelemään asiaa.
 |
| Ihana Rock! |
Kuinka homma toimi
No oikein mikään ei meinannut toimia. Maksettiin varausmaksu autosta, annettiin meidän tarvittavat tiedot ja Rock antoi omansa. Pyydettiin autoliikettä vielä fiksaamaan uudet päällysteet etupenkkeihin ja homman piti olla selvä kolmessa päivässä.
Vaan ei ollut, koska Thaimaa. Siihen meni kolme viikkoa. Monen moista säätöä, soittelua ja vähän hermostumistakin oli ilmassa. Vettä tuli taivaan täydeltä, seinät kaatui päälle ja lähellä oli jopa auton vuokraaminen, mikä olisi lohkaissut budjetista turhan siivun. Onneksi hermo piti.
Sen jälkeen kun pankin edustaja (maastopukuinen mies) oli käynyt kuvaamassa Rockin kodin ja meidän kodin, Rockin taideteoksia ja meidän firman osoitteeksi laittamaa taloa, piti rahoituspäätöksen tulla taas huomenna. Sitten ylihuomenna, sitten yhdeksältä aamulla, sen jälkeen kolmelta iltapäivällä, sitten tunnin päästä, ja viimeiseksi seuraavana aamuna kello yhdeksän. No ei tullut.
Jo silloin kun tämä maastopukuinen pankin edustaja (ilman konekivääriä) ilmestyi meidän pihalle, olin valmis puhaltamaan pelin poikki, ja riskienkin ohella tyytymään paljon halvempaan kaaraan.
 |
| Välillähän sateella liikkuminen näyttää tältä. |
Viimeinkin
Tompan saa hermostumaan yhtä helposti kuin purkan lähtemään tukasta. Onneksi siippa on matkan varrella oppinut hieman pitämään puoliaan ja jopa korottamaan ääntään, sillä välillä se on tarpeen.
Koska me oikeasti tarvittiin auto, Tompan viimeinen puhelu pankkiin oli tiukka; 'kolme viikkoa on nyt kulunut, ja joko se päätös tulee välittömästi, tai me lähdetään etsimään toista autoa. Käteisellä. Piste.'
Pankkineidin vastaus tuli heti; 'selvä, tulkaa hakemaan auto.'
Kuten jokaisen puhelun jälkeen, piti kuitenkin pyytää Rockia vielä soittamaan pankkiin ja varmistamaan asia, sillä kielimuuri oli mahdoton. Mitä virkailija oikeasti tarkoitti? Oliko pankkineiti vaan pantannut vastaustaan ties kuinka monta päivää? Siis yksinkertaisesti tuleeko sitä autoa vai ei?
Ja kyllä vaan, seuraavana päivänä Tomppa, ja Rock veljenpoikineen ajoivat autoliikkeeseen hakemaan kolme viikkoa takaperin varaamamme auton.
 |
| Siinä se sitten on, meidän auto. |
 |
| Autoliikkeessä auto oli koristeltu kukkasin sisältä ja ulkoa. Onnea tuomaan. |
Autoa odotellessa talolle johtava ainoa silta ehti kuitenkin romahtamaan. Nyt sitten ajellaan kieli keskellä suuta, ettei pudota vasemmalle, eikä oikealle...
Oikeastaan tähän voisi lisätä senkin, että meidän valtavan suosittu sähköportti elää aivan omaa elämäänsä. Se joko jättää aukeamatta kokonaan, jolloin ei liikuta millään moottoripelillä, tai ei suostu sulkeutumaan, jolloin jokainen viidakkotienoon koira pyrkii sisälle. Ja tämä siis sen jälkeen, kun portin korjaaja kävi. Nyt ei voi syyttää edes sadetta.
 |
| Harva se päivä ollaan oltu fiksaamassa tietä. |
 |
| Nyt uusin päänvaiva on tämä ainoa silta. |
Lyhyt info farangille auton hankintaan rahoituksella:
Tarvitaan:
- 1 paikallinen takaaja (raha-asiansa kunnialla hoitanut)
- 3x sen verran käsirahaa, kuin thaimaalainen joutuu maksamaan, eli noin 20% auton hinnasta.
- kaiken maailman firman papereita, työlupia, sekä paikallisen takaajan firman papereita
- 6 kuukauden tiliotteet sekä takaajalta että farangilta (ja jos et vielä tiennyt, me 'valkolaiset' ollaan niitä farangeja)
Jos meillä nyt joku lyhennys vaikka hieman myöhästyy, mahtaako maastopukuinen kaveri ilmestyä pihalle sen konekiväärin kanssa? Kukas sen tietää?
