Kurre: 7 tutustumisen arvoista Pohjois-Thaimaan kohdetta

Jottei juhlat aivan vielä loppuisi, on matkamiesystävämme Kurre päättänyt ilahduttaa meitä vielä yhdellä lahjalla, vieläpä kovin odotetulla sellaisella. Joten pitemmittä puheitta rakkaat lukijat ja Thaimaan reissua suunnittelevat, tästä Kurren Pohjois-Thaimaan vinkit talteen:

7 TUTUSTUMISEN ARVOISTA POHJOIS-THAIMAAN KOHDETTA

Vuosi 2017

Blogiemäntä Heidi totesi vuoden 2017 viimeisimmässä kirjoituksessaan, että vuoteen mahtui niin paljon. Minulle vuosi 2017 jää historiaan ehkä elämäni hienoimpana ja onnellisimpana vuotena.

Oli upeita ihmisiä ympärilläni, töitä oli enemmän kuin pystyin ottamaan vastaan, sain vierailla minulle uusissa paikoissa - kuten Myanmarin sellaisissa osissa, joihin erittäin harva turisti on eksynyt. Kävin myös ennestään tutuissa paikoissa - kuten Phnom Penhissa, Chiang Maissa ja Pattayalla. Lisäksi olin lähes kaksi kuukautta Suomessa ja kymmenisen päivää Rhodoksella ennen paluutani Thaimaahan, jossa maassaolomittariin tulee täyteen kymmenen vuotta 9. päivä tammikuuta 2018.

Vuoteen 2017 mahtui myös hienoja juhlia pienimuotoisista, mutta viihtyisistä ja lämpimistä 70-vuotisjuhlista suuriin satuhäihin, joihin pääsin osallistumaan sulhasen äidin kavaljeerina.

Vuoden 2017 yllättävin seikka oli kuitenkin, että vaikka olin vannonut sinkkuna elämisen ihanuuden ja vapauden nimeen, elän nyt sujuvasti avoliitossa sellaisen ihmisen kanssa, jota en uskonut ikinä tapaavani.

Positiivinen käännekohta oli myös muutto kahdeksan vuotta kotipaikkanani olleelta Samuin saarelta Pohjois-Thaimaan Chiang Main kaupunkiin, jossa elämä on juuri sitä, jota tulin hakemaan lähtiessäni Suomesta. Ensikosketukseni Thaimaahan sain kuukauden matkalla vuonna 2006, jolloin erittäin hyvä, Thaimaassa syntynyt ja 14-vuotiaana Suomeen muuttanut ystäväni toimi oppaana meille maahan vihkiytymättömille.

Tämänkertaisessa kirjoituksessani kerron joistakin kohteista, joihin saimme silloinkin tutustua.

Matkaseurueeni

Kok-joki

Thaimaassa on paljon näkemistä ja kokemista rantaelämän ohella. Thaimaa on pinta-alaltaan noin puolitoista kertaa suurempi kuin Suomi, joten maassa on monimuotoisuutta yllin kyllin.

Sunnuntaiaamuna 10. päivänä joulukuuta neljän hengen seurueemme lähti yksityisellä minibussilla Chiang Main kaupungista Chiang Main provinssissa sijaitsevaan Tha Tonin pienvenesatamaan (noin 3,5 tuntia yhdellä pysähdyksellä), josta matka jatkui Kok-jokea pitkin Chiang Rain kaupunkiin (noin 4 tuntia kolmella pysähdyksellä). Koko pitkähäntäveneen vuokra oli 2200 bahtia. Venekuskin kanssa pystyy neuvottelemaan, missä haluaa pysähtyä matkan varrella.

Turistina pitkähäntävenematkan aikana ei voi muuta kuin ihailla maailman ja maisemien kauneutta, joka tietenkin näyttäytyy täysin eri tavalla joenvarsien viljelmillä raskasta töitä tekeville ja vaatimattomissa majoissa eläville. Chiang Rai on Thaimaan pohjoisin provinssi, ja talvikuukausina yölämpötilat saattavat laskea hyvinkin mataliksi. Kun pohjoistuuli puhaltaa harvalautaisten hökkeliseinien läpi, voi vaan kuvitella, miten ankaraa elämää vuoristolaiset elävät.

Upeat maisemat

Kylävierailu ja kuumia lähteitä

Muun muassa hyvin hoidetut ananas-, maniokki- ja maissiviljelmät reunustavat joenvarsia ja kiipeävät vuorenrinteitä. Mekong-jokeen laskeutuva Kok-joki on melko leveä, mutta kuulemma matala.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli vuoristokylässä, jossa pienet lapset tulivat rantaan vastaan ja halusivat myydä langasta tehtyjä sinänsä ihan nättejä koruja, mutta yksikään koru ei tarttunut mukaan. Lapset eivät puhu thain kieltä, mutta seurueemme myös opettajan apulaisena tomineen thaimaalaisen sydän kuitenkin suli, kun eräs lapsi otti hänen kädestä kiinni ja halusi näyttää meille - niin luulimme - jotakin mielenkiintoista ja näkemisen arvoista. Päädyimme kylän 7-eleveniin  - vaatimattomaan kauppaan - jossa kiltti, kauppaan talutettu entinen opettajan apulainen antoi jokaiselle lapselle 20 bahtia snackseihin.

Lapset menossa ostoksille.

Voi olla kylmää, kun pohjoistuuli puhaltaa.

Matka jatkui kauniissa ja vehreissä jokimaisemissa seuraavaan pysähdyspaikkaamme, jossa söimme lounaan. Kävimme samalla katsomassa kuumia lähteitä, joissa voi vaikkapa keittää kananmunia 86-asteisessa vedessä. Vuokrattavissa kylpylähuoneissa voi kylpeä rikkipitoisessa vedessä, mutta itse olin sen aikoinaan jo kokenut, eivätkä muutkaan olleet kylpyläfiiliksessä, joten jatkoimme matkaa norsuleiripaikalle. Itse olen lukenut niin paljon norsujen huonosta kohtelusta, ettei norsuilla ratsastaminen kiinnosta. Ja muut olivat aikaisemmin olleet norsuajelulla, joten jatkoimme matkaa Chiang Raihin.

Näinkin voi keittää kananmunia.

Saavuttuamme Chiang Rain kaupunkiin tutustuimme kävellen keskustan lähikortteleihin, liikenneympyrän keskellä sijaitsevaan kultaiseen kellotorniin ja iltamarkkina-alueeseen.

Kultainen kellotorni.

Valkoinen temppeli

Aamulla 11. päivänä joulukuuta seuraamme liittyi viisi uutta matkalaista - kaksi aikuista ja kolme lasta, ja päivän ensimmäinen kohde oli valkoinen temppeli, jossa kävin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Ja onhan temppeli näkemisen arvoinen ja vaikuttava kaikkine yksityiskohtineen. Tällä kertaa olimme lisäksi liikkeellä sen verran aikaisin, että tungosta ei ollut nimeksikään.

Valkoinen temppeli.

Singha Park

Päivän toinen kohde oli kaunis ja valtavan kokoinen Singha Park, jossa on muun muassa järven kokoinen joutsenlampi, upeita istutuksia sekä elämyksiäkin tarjoava osa. Voi vuokrata pyöriä ja polkea pyöräteitä kumipuu- ja teeviljelmien keskellä tai lähteä opastetulle retkelle vaunuissa - ja sellainenhan sopi meille vallan mainiosti, vaikka opastus oli vain thain kielellä.

Puistossa viljellään jopa thaimaalaisille eksoottista mustikkaa, joka korjataan keväämmällä. Eräällä pysähdyspaikalla on vapaita papukaijoja, jotka tulevat syömään suoraan kädestä. Singha Parkin jälkeen matka jatkui seuraavaan kaupunkiin - rajakaupunkiin Mae Saihin, johon majoituimme kahdeksi seuraavaksi yöksi.

Seppo syöttää papukaijoja.

Phra That

Tiistaipäivän ohjelmassa oli osa Tung-vuoren nähtävyyksistä, joista ensimmäinen oli Phra That-temppeli vuoren huipulla. Temppeli on sinänsä vaatimaton, mutta näköalapaikalta avautuvat huikeat näkymät vuorten ylle.

Näköalatasanteelta näkyvät maisemat.

Doi Chang Mubin sotilasasema

Matkalla tiistaipäivän varsinaiseen määränpäähämme kävimme Thaimaan ja Myanmarin rajalla sijaitsevalla Doi Chang Mubin sotilasasemalla juomassa siviilissä baristana toimivan asevelvollisen keittämää kahvia ja nauttimassa maisemista.

Barista työssään.

Prinsessa Srinagarindran palatsi

Päivän ehdoton kohokohta oli vierailu Thaimaan kansan rakastaman, prinsessa Srinagarindran - kahden edesmenneen kuninkaan äidin - sveitsiläis-thaimaalaista tyyliä edustavassa palatsissa ja sen yhteydessä olevassa puutarhassa, jossa testasimme myös kävelyä puunlatvojen väliin viritettyjen siltojen kestävyyttä. Tulipahan todetuksi, että korkean paikan kammosta kärsivälle tuollaiset extreme-kokemukset eivät aiheuta kuin koettelemusta sydämelle.

Prinsessa Srinagarindran palatsi.

Puunlatvoissa.

Kultainen kolmio

Neljäntenä matkapäivänä lähdimme minibussin kyydissä Chiang Saenissa sijaitsevaan Kultaiseen kolmioon, jossa Thaimaa, Myanmar ja Laos yhtyvät. Alueella on oopiumimuseo, johon mielenkiintomme ei tällä kertaa riittänyt.

Sen sijaan päätimme käydä veneilemässä Mekong-joella ja ostamassa tupakkaa Laosin puolella. Luonnollisesti meillä oli passimme mukana, mutta ei kukaan sen enempää Laosin kuin Thaimaan puolella kysellyt niitten perään. Laosin puolella ostimme mukaamme sallitun määrän 200 savuketta per henkilö, vaikka olisi voinut ostaa vaikkapa neljä kassillista tupakkaa, koska palatessamme Thaimaan puolelle tullimiehetkin loistivat poissaolollaan.

Laos Mekong-joen oikealla puolella ja Myanmar suoraan edessä.

Lounaan jälkeen matkamme jatkui Chiang Rain linja-autoasemalle. Olimme ostaneet liput VIP-linja-autoon jo Mae Sain asemalla. Vajaan neljän tunnin mukavan matkan jälkeen olimme takaisin Chiang Maissa.

Niin paljon mahtui neljään päivään. Kiitos matkaseuralle!

Loppusanat

Rhodoksella syyskuussa tapaamani eläkeläisrouva kysyi minulta, miten voin asua maassa, jossa ei ole muuta kuin kurjuutta, köyhyyttä ja prostituutiota. Toivoisin, että hänkin saisi silmänsä auki. Ja heille, jotka ovat jo kolunneet Thaimaan rantoja riittävästi, suosittelen lämpimästi tutustumista valtaturistiväylien ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin.

Joko sinä olet käynyt muualla kuin Phuketissa tai Pattayalla?

Hyvää matkailuvuotta 2018!

Kurre