Tuttua Balia ja ei ehkä niin tuttua Balia

Mehän ei perinteisesti olla mitään nähtävyyksien perässä juoksijoita, mutta jotain me silloin tällöin sentään raahaudutaan ihmettelemään. Viime vuoden Balin reissulla yksi tällaisista kohteista oli Tanah Lot-temppeli, tänä vuonna sellaiseksi valikoitui Pura Luhur Uluwatu -temppeli. Näin vaan kävi, älkää kysykö miksi.

Mutta tunnen itseni kovin reippaaksi ja sivistyneeksi käytyäni paikalla, vaikka enemmän nautinkin itse siitä matkasta pienten idyllisten kylien läpi. Uluwatu alueena oli piristävä kokemus reitillemme muutoin sattuneitten hektisten alueitten vastapainona.

Uluwatu temppelillä on muikeita juttuja.Lisää kuvateksti

Ja huikeita maisemia

Pura Luhur Uluwatu -temppeli

Temppeli itsessään sijaitsee henkeäsalpaavissa maisemissa, ja se jo riittää syyksi päiväretkelle. Kuten monissa muissakin Balin temppeleissä, vaatetus tulisi olla kohdillaan. Eikä siis shortseissa, kuten me tehtiin jälleen. Kun on sama pää kesät talvet, niin minkäs teet.

Täällä portilla kuitenkin tarjoiltiin sarongit, joten alueelle pääsy ei tyssännyt heti alkuunsa. Jäin kuitenkin pohtimaan, että kuinkahan moni naisista jolla on 'se aika kuukaudesta' juuri päällä, oikeasti jättää menemättä temppeliin, kuten temppelialueen kyltissä kehoitetaan?

Hinta temppelikäynnille oli 30 000 rupiaa/ henkilö (alle kaksi euroa), ja se tosiaan sisälsi sarongit. Lisäksi olisi voinut palkata paikallisen oppaan mukaan kertomaan temppelin historiasta ja luonnollisesti, pitämään vierailijat turvassa apinoitten hyökkäyksiltä.

Apinoita siellä riittikin, ja osa tuli hyvinkin iholle. Tomppa on jostain syystä aina ollut vähän törmäyskurssilla apinoitten kanssa, eikä tälläkään kerralla selvinnyt ehjin nahoin. Juuri kun ehdin varoittamaan takaa kovalla vauhdilla lähestyvästä karvakasasta, oli se jo hypännyt Tompan takaraivoon vieden päähän kasvaneet aurinkolasit mennessään. Mutta henkilökunta oli valpas; apina sai vaihtareina pussillisen hedelmiä ja aurinkolasit päätyivät takaisin Tompan otsalle.

Pura Luhur Uluwatu -temppeli on yksi Balin tärkeimmistä, ja sen tehtävänä on suojella Balia meren demoneilta. Uluwatussa sijaitsee myös Balin legendaarisimpia surffauskohteita, joten toivottavasti myös surffaajat saavat osansa suojelusta.

Apinoita temppelialueella oli paljon

eikä ne muuten tykänneet katsoa kameran linssiin kirveelläkään ;)

Uluwatu temppeliä

kyllä tuolla tunnin jos toisenkin saa vierähtämään, kun kiertää sen kokonaan.

Skeittaus Balilla

En tiedä kuinka moni ajautuu Balille skeittaamaan, mutta meidän familyssä asia on päivänselvä. Jopa niin että se vaikuttaa alueen valintaan. Mutta Balilla on loistavat mahdollisuudet skeittaukseen ja jopa tällaiselle ei skeittaajalle huikeata katsottavaa.

Paras paikka päästä seuraamaan uskomattomia skeittiesityksiä on ehdottomasti Pretty Poison, josta kirjoitin täällä. Mikäli liikut Canggun alueella ja olet iltaohjelmaa vailla, suuntaa sinne vaikka drinksuille. Torstaisin ja lauantaisin on legendaariset skate jamit, eikä silloin himmailla. Paikalle sattuneet skeittaajat vastaavat illan ohjelmanumerosta ja sitä sietää kyllä katsella.

Balilta löytyy myös monia skeittiparkkeja, ja meidän porukka kävi tällä kertaa niistä kolmessa. Hikinen ja kuuma Amplitude skate park, jossa Tomppakin meinasi joutua mainoskuvaukseen mukaan, Donkey Skatepark, ja Motion Skatepark. Balilta löytyy toki paljon muutakin, mutta näistä voi vaikka aloittaa. Kaikkiaan Balin valikoima on uskomattoman laaja.

Vanhin poikani Jesse Pretty Poisonissa

Heillä oli paikallinen skeittikuvaaja mukana.

Jesse Amplituden parkilla.

Jessen kuvat on ottanut paikallinen valokuvaaja.

Bye bye Bali

We will be back.

Me ollaan sen verran uunituoreita Balin/ Indoneesian kävijöitä, että vielä ei olla saatu tarpeeksemme. Olisi silti ollut huikean hienoa nähdä Bali vaikka 30 vuotta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Seuraavaksi palataan Thaimaahan, ja suosikkisaarelleni Koh Phanganille. Mä kun voisin ihan oikeasti asua siellä...