Puhu hyvää selän takana

Jokainen varmasti tietää miltä tuntuu, kun huomaa jonkun puhuvan selän takana skeidaa. Minä ainakin tiedän. Ei tunnu hyvältä.

Vielä huonommalta tuntuu, jos pidit tätä skeidan puhujaa ystävänä. Näitäkin juttuja riittää. Samoin kuin riittää niitä ihmisiä, joille tuntuu olevan pakonomainen tarve mustamaalata muita. Ketä milloinkin.

Tätä tapahtui varsinkin nuorempana, mutta että vielä näin 'aikuisenakin' täytyy törmätä vastaavaan. Se on tyrmäävää. Ja uskokaa pois, tätä tapahtuu myös täällä paratiisissa, mutta tästä sitten myöhemmin. Kun aika on oikea.

Kuinka vaikeata on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?

Tomppa, Bumba ja viidakkotalon laskeva aurinko

Puhu hyvää selän takana

Muutama päivä sitten törmäsin seuraamassani Outi's Life -blogissa hyvän puhumiseen selän takana, ja tekstissä puhuttiin myös Thaimaanrannan maalareista. Tässä linkki tekstiin. Tämän jälkeen törmäsin yllättäen myös toiseen blogiin - Tuula's Life, jossa Thaimaanrannan maalareista oli niinikään puhuttu hyvää selän takana.

Arvaat varmaan että lämmitti. Se myös hämmästytti, sillä tällainen ei ole kovinkaan tyypillistä näinä mustamaalaamiseen keskittyvinä aikoina. Varsinkaan, kun tämä hyvän puhuminen tapahtuu selän takana. Kiitos Outi ja Tuula!

Sittemmin jokunen muukin bloggaaja on tarttunut tähän mahtavaan aiheeseen, enkä halunnut olla tekemättä samaa. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään, eikö vain?

Jollain on karkkipäivä, kiitos Pauliina!

Blogit

Monista ystävistäni, tuttavistakin, voisi puhua paljonkin hyvää selän takana, mutta jatkan tässä kuitenkin bloggaajien aloittamalla linjalla. Eli puhun hyvää blogeista, joita itse seuraan ja jotka mielestäni ansaitsevat tämän. On monia muitakin blogeja ja bloggaajia, joita tässä yhteydessä voisi helposti mainita, mutta tässä oma valintani tällä kertaa:

Outi's Life

En juurikaan seuraa lifestyleblogeja, mutta tästä sydämellisen Outin blogista ei voi olla pitämättä. Outi käsittelee paljon kipeitäkin aiheita vilkkaan poikalapsen äitinä ja ihanan miehen vaimona, mutta blogissa on myös paljon tuunausideoita meille tumpeloillekin.

Ja tiedättekö Wilman? Jokainen kouluikäisen vanhempi taatusti tietää, hyvässä ja pahassa. Outi kirjoitti taannoin loistavan tekstin Wilman aiheuttamista reaktioista (tiedän niin tunteen), ja tähän huipputekstiin on tullut kommentteja jo yli 200 niin opettajilta, kuin oppilaitten vanhemmilta.

Erittäin mielenkiintoista. Jos et vielä ole törmännyt Outin Wilma -tekstiin, tässä siihen linkki.

Minäkö keski-ikäinen?

Ja tässä toinen seuraamani lifestyleblogi, jota kirjoittaa hersyvä ja lämminsydäminen Tiia. Tiia paneutuu huumorin kautta arjen iloihin ja välillä myös suruihin, eikä blogista puutu myöskään tiukkaa tekstiä näistä tämän aiheen ympärillä vellovista jutuista. Ihana Tiia seikkailee keski-ikäisen ikäviidakossa itseään yhtään säästämättä. Sydämellisesti ja itselleenkin välillä nauraen.

Tiian blogi oli muuten ensimmäinen blogi, jota vartavasten aloin seuraamaan silloin ,kun omaa blogiani vasta aloitin.

Toistaiseksi viidakkotalossa on saatu kasvamaan basilica, korianteri ja kuvan chili.

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

No tämä taisi olla järjestyksessään toinen blogi, jota aloin seuraamaan. Vaikka Petra asuu Turkissa, jossa en ole edes käynyt lentokenttävisiittejä lukuunottamatta, hän on ulkosuomalainen, jonka arjen ihmettelyitä on erittäin hauska lukea.

Välillä tuntuu että Petran jutut voisi yhtä hyvin olla myös Thaimaasta, sillä monet ovat kyllä 'just eikä melkein' kuin omia arjen ihmettelyjäni täällä.

Vai mitä sanotte jalkakäytävälle asennetusta sähkökaapista, jonka ohi mahdu kävelemään? Aivan kuin Thaimaassa, jossa sähkötolppa voidaan pystyttää vaikka keskelle autokaistaa.

Matkaopas Vapauteen

Rositan blogia olen seurannut myös pitkään. Ennen kuin tutustuin Rositaan (näin virtuaalisesti), muistan törmänneeni juttuun, jossa Rositaa tituleerattiin 'reippureissaajien kuningattareksi'. En enää muista missä yhteydessä tämä oli, mutta titteli on taatusti ansaittu.

Rosita on ollut tien päällä pitkään, ja kirjoittelee tällä hetkellä Vietnamista. Mutta Rositan blogi ei ole pelkästään matkablogi, vaan Rosita antaa loistavia vinkkejä oravanpyörästä poishyppäämiseen ja oman näköisensä elämän aloittamiseen. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitähän moni meistä haluaa - elää omannäköistänsä elämää nyt, eikä vasta sitten joskus.

Rositan kirjat Toimistosta travelleriksi - matkaopas vapaampaan elämään ja Nippu kuntoon ovat mainio paketti sellaiselle, joka tarvitsee sen viimeisen tönäisyn matkalle oman näköiseensä elämään.

Voit muuten tilata kirjapaketin 10% alennuksella tästä linkistä , kirjoittamalla ostoskorissa koodiksi 'thaimaanranta'. Ja sitten ei muuta kuin suunnittelemaan!

Moottoritiellä on puuma

No niin, Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle ja jäi sille tielle. Indonesian hiekkakikkareelle, josta kirjoittelee itsensä sanoin sellaista elämä-plokia, jossa teksti on suoraa ja silleen. Kaikesta ei kuitenkaan voi kirjoittaa, ja ymmärrän sen helvetin hyvin. This is Thailand ja se on Indonesia.

Arvostan sitä että ihmiset uskaltavat lähteä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten mekään, ei Pädekään tiennyt kuinka tulee käymään, mutta niin se vaan tällä hetkellä tekee arvokasta työtä varsinkin katukissojen parissa.

Voin muuten vannoa, että ellei näissä Aasian kohteissa olisi meitä farangeja auttamassa näissä elukka-asioissa, niin huonosti olisi asiat.

SlowDown to DownUnder

Minna ja Juha, siis ihan ensimmäiset bloggaajat, jotka ollaan koskaan tavattu livenä. Mitä olen käsittänyt, niin pariskunta on ollut tien päällä jo pitkään. Siellä sun täällä, viimeksi Australiassa ja tällä hetkellä Malesian Pulau Perhentianilla.

Meillä on ollut niin kummallisia yhteensattumia tässä parin vuoden aikana, ja kun vielä osuttiin Balille samaan aikaan, ei ollut epäilystäkään etteikö pitäisi nähdä. Oli siis aivan pakko.

Ja voi saakeli, hyvä että nähtiin! Tiedätkö tunteen, kun tuntuu että olisit tuntenut toisen jo ikuisuuden? Näin meille kävi.

Minnan blogista löytyy lukuisia vinkkejä Ausseihin, Balille ja nyt Malesiaan, eli sieltä vain ammentamaan!

Olin edellisessä elämässä varmasti merimies, siksi rakastan kalastusveneitä.

Hammock Stories

Kun vastikään huomasin, että tuossa meidän naapurisaarella asuu suomalainen Anna, joka kirjoittaa Hammock Stories -blogia, oli sitä pakko alkaa seuraamaan. Tietenkin. Lempisaareni Koh Phangan, suomalainen tyttö ja blogi, päivänselvä asia.

Anna on myös hypännyt oravanpyörästä ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja kuten meilläkin, ei Annalla ollut mitään varmuutta siitä että tulee pärjäämään. Elämä kuitenkin kantaa ja uskon edelleen, että jos riittävästi jotain haluaa, universumi kyllä tekee sen mahdolliseksi.

Ei siis muuta kuin matkaan! Takaisin pääsee aina.

Kaikki Thai ei mitään

Ja siis aivan pakko seurata Thaimaahan muuttaneen avioparin Marikan ja Tommin, sekä muutaman koiran elämää Koh Lantan saarella. En tiedä mikä siinä on, mutta meitä oravanpyörästä hypänneitä, länsimaisen elämän rasittamia suomalaisia tuntuu täältä Thaimaasta ja muualta Aasiasta löytyvän.

Täällä elämä on yksinkertaista, eikä todellakaan ole. Hammasta saa purra jatkuvasti, eikä hermojaan voi menettää ainakaan julkisesti, joten juttua piisaa. Veikkaan ettei Marikakaan uskalla aivan kaikesta mahdollisesta blogissaan kirjoittaa, sillä 'this is Thailand'.

Mutta hauskaa tekstiä syntyy, ja pystyn samaistumaan niin moneen juttuun. Jännä juttu muuten, että mulla on täällä Tom, joka on siis muusikko ja Marikalla on Lantalla Tommi, joka myöskin on muusikko. Meidänkin pitäisi varmaan tavata ihan livenäkin, vai mitä olet mieltä?

Tältä näyttää, kun loma Samuilla alkaa :)

Piccolo Salvo

Siis jos me ei asuttais täällä, voisin hyvin kuvitella asuvani jossain pienessä italialaisessa kylässä  remontoiden toivottomalta vaikuttavaa talorotiskoa. Täytyyhän ihmisellä tekemistä olla, vaikka se monen mielestä voisi älyttömältä kuulostaakin.

Piccolo Salvon Minna on Aamulehden entinen uutispäällikkö, ja aivan loistava kirjoittaja. Blogissa paitsi remontoidaan Piccolo Salvoa, hoidetaan ja pelastetaan koiria (kun tielle sattuu) ja ihmetellään maailman menoa pienessä Fallon kylässä.

Minnan miehessä Mikossa ja meidän Tompassa on ainakin se yhteistä, että joskus joutuu mukana kulkevalle kitarallekin ostamaan lennolle oman lipun.

Itse odotan kuin kuuta nousevaa Piccolo Salvosta tulevaa uutta tekstiä. Veikkaan että sinäkin, kunhan tutustut blogiin, ellei se jo olekin tuttu.

Tässäpä hyvää selän takana tähän hätään, sillä kuten mainitsin, on olemassa valtava määrä muitakin kerrassaan loistavia blogeja. Kaikkia ei vain ehdi seuraamaan, edes täältä Thaimaasta käsin.

Toivottavasti löysit itsellesi lisää luettavaa! Olisi mahtavaa, mikäli haluaisit laittaa hyvän kiertämään paljastamalla kommentteihin sinun mielestäsi kehuja ansaitsevia blogeja.

Puhu hyvää selän takana :)

Kuvat satunnaisia arjen otoksia Samuilta.

Voisin ostaa sisustustuotteeksi tällaisen kalastusveneen ;)

*Artikkeli sisältää affiliatelinkin.