Normiviikko Samuilla?

Meidän arki Samuilla on niin tavanomaista, että itseäkin välillä ihmetyttää. Päivät kuluvat lähes käsikirjoituksen mukaan, ja hommat sujuu kuin rasvattu. Vai miten se nyt meni...

Tässä toivepostaus meidän arjesta, olkaa hyvät:

Mainio puutarhurimme Panom

Normiviikko Samuilla menee näin:

Aamut maanantaista perjantaihin:

Kello 06, ja jotain Tompan kello soi, sillä terassijooga odottaa.

Kello 06.50 Miska karjutaan ylös sängystä. Ja nimenomaan karjutaan, sillä muunlainen toiminta ei johda mihinkään. Koska teini.

Puolen tunnin herättelyn jälkeen juniori pikasuihkuun ja hampaitten pesuun.

Eväät reppuun, sillä aamupalaa ei voi syödä kuin vasta koulussa, missä vessa on lähellä. Muuten joutuu pysäyttämään koulubussin jo matkan varrella etsimään 'hotelli helpotusta', joka usein löytyy kuskin sukulaisten tai ystävien kotoa. Tai sitten jonkun tuntemattoman.

Kello 07.30 juniori matkaan, ja aikuisille aamukahvit. Siinä vaiheessa kun rouva suihkuttaa päällensä hyttysmyrkkyä, alkaa Boo laulamaan. Se tietää että aamulenkki on edessä.

Välillä yksi Panomin koirista lähtee meidän kanssa lenkille.

Mysteerimiehen iltapala?

Kello 08.30 viidakkolenkki koirien kanssa, joka päättyy aamu-uintiin putouksella. Samalla
tarkastellaan elonmerkkejä putouksen 'mysteerimiehestä', joita ainakin toistaiseksi on. Kuppia ja kippoa on ilmestynyt lisää, ja tuoreita hedelmiä löytyy siistissä sommitelmassa kivialustan päältä.

Joku on myös vetänyt sähköjohdot putoukselle ja arvuutellaan keskenämme tuleeko sähkö meidän maksettavaksi. Se on täysin mahdollista, sillä 'this is Thailand'. Iso osa paikallisista ei taida täällä maksaa sähköstään bahtiakaan, jos johtoviritelmistä jotain voi päätellä.

Pari kertaa viikossa pakataan koirat auton lavalle, kahvit termariin, ja lähdetään viettämään koirien rantapäivää. Samalla ihmetellään kyseiselle rannalle ilmestynyttä, ja alati kasvavaa rakennustyömaan kaatopaikkaa. Sille pitäisi tehdä jotain.

Silloin tällöin myös Brent koirineen lähtee mukaan rantaretkelle.

Päivät ja illat maanantaista perjantaihin:

Tomppa tekee töitä Suomen musakoulunsa parissa, minä kirjoittelen, suunnittelen kirjoittamista, tai kaivan tietoa uuteen projektiin (tästä myöhemmin lisää). Yhteisiä (uusia) bisneksiä Samuilla myös mietitään, sillä tuleen on turha jäädä makaamaan. Ainakin paikallinen musakoulu tarvitsee nyt kunnon buustin. Välillä myös tavataan potentiaalisia kumppaneita ja vaihdetaan ajatuksia.

Koska ihana puutarhurimme on 70% kadonnut, hoidan puutarhaa muutamana päivänä viikossa. Cashew-pähkinät putoilevat puusta nyt tiheään, ja pähkinän yläosassa olevat valehedelmät alkavat haisemaan nopeasti. Pähkinät otetaan talteen ja valehedelmät kipataan aidan yli haisemaan. Kalliit pähkinät on tarkoitus jatkokäyttää, mutta vielä ei olla ratkaistu kuinka selvitään kuorien sisältämästä myrkyllisestä öljystä.

Valehedelmä on tuo keltainen ja itse Cashew tuossa pohjalla.

Kello 17.00 Miska kurvaa mopolla pihalle. Koulupäivät ovat aina 09-16, mutta koulumatkoihin uppoaa helposti kaksi tuntia päivästä.

Vaihdetaan kuulumiset Miskan kanssa, ja annetaan koirille päivän ruoka-annos. Yleensä se sisältää riisiä, koirien kuivamuonaa ja joko lihaa tai kanaa. Koska polttavin paahde on helpottanut, leikitetään koiria. Jostain syystä ne tykkäävät esiintyä, eikä leikkiminen ilman meidän mukanaoloa ole ollenkaan niin hauskaa.

Kello 18.00 Miska hyppää mopon selkään ja lähtee treffaamaan kavereita. Usein skeittaus on mukana kuvioissa, tai sitten tyypit vain hengailevat Central Festivalissa.

Usein jatketaan Tompan kanssa tahoillamme omia töitämme siihen saakka, kunnes Miska palaa kotiin ennen iltayhdeksää.

Kello 19.00 meikäläisen heat-jumppa terassilla, mutta tätä ei tapahdu joka päivä. Olisihan se kiva olla niin reipas, mutta ei nyt anneta ihan väärää kuvaa. Käsillä on vuoden kuumin aika, ja on täysin mahdotonta kuvitellakaan urheilevansa ennen iltaa ainakaan ulkotiloissa.

Illallinen tehdään yleensä kotona, sillä riisi tulee jo korvista. Täällä asuessa ei tee myöskään mieli käydä maksamassa huonosta länkkäriruoasta ravintolassa, kun itse pystyy parempaan huomattavasti halvemmalla.

Yleensä illat rauhoitetaan leffoja tai tv-sarjoja katsomalla. Nukkumaan olisi hyvä päästä heti klo 23 jälkeen, joka meiltä tosin harvemmin onnistuu. Kummallinen juttu.

Nukkuminenkaan ylipäätään ei millään tahdo nyt onnistua, kun lämpötilä huitelee yölläkin kolmenkympin tietämissä. Ilmastointilaitteita on talossa tasan yksi, ja sekin Miskan huoneessa. Välillä on ihan pakko vetäytyä Miskan ilmastointilaitteen alle pienille päikkäreille.

Maanantaisin ja keskiviikkoisin iltapäivästä Tomppa yleensä hakeutuu frisbeegolf-radalle pelaamaan viikkokisoja. Toisinaan käydään myös yhdessä vaihtelevalla kokoonpanolla harjoittelemassa, sillä itselläni ei viikkokisoihin ole vielä pitkään aikaan mitään asiaa. Ehkä ei koskaan.

Illan ohjelmaan poikkeuksen tekevät ainakin keskiviikko ja perjantai. Keskiviikkoisin Tomppa hostaa jameja Boat Barissa ja perjantaisin soittovuorossa on Stop@Sopa ravintola. Välillä menen mukaan, mutta usein valitsen mieluummin rauhallisen illan kotona Miskan kanssa. Ja teen rästitöitä.

Arki lomasaarella ei siis välttämättä ole kovin erikoinen.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen...

Savustettua lohta ja uuniperunoita omasta grillistä.

Tai sitten se saattaa mennä näin:

Suurin piirtein sama kuvio kuin yllä, paitsi että;

Maanantaina iltapäivästä ajan hakemaan kyläilijöitä viidakkotaloon, ja kurvaan ikävästi tilanteeseen, jossa yksi puutarhurimme kymmenestä koirasta jää ohi ajavan auton renkaan alle. Siinä silmänräpäyksessä ajan mopon poikittain koiran jalan päällä seisovan auton keulan eteen, jotta auto ei pääse liikkumaan ja koiralla olisi edes teoreettinen mahdollisuus selvitä hengissä. Tämä tulee selkäytimestä, ei siis mitenkään harkitusti.

Täällä kaikissa autoissa on tummennetut lasit, enkä voi tietää ketä toiminnallani hermostutan. Koira pääsee linkuttamaan renkaan alta pusikkoon, mutta itse en suostu liikkumaan yliajaneen auton edestä mihinkään. Tiedän ettei puutarhurilla ole liikaa rahaa, ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden saada korvausta yliajaneelta kuskilta.

Saan murhaavia katseita auton ikkunan vihdoin avanneelta kuljettajalta (thai), mutta en pelkää. Kun on reikä päässä, ei tällaisissa tilanteissa paljoa pelota. Ja luotan puutarhurin tulevan apuun mahdollisessa hätätilanteessa.

Panom ja perhe, sekä osa koirista.

Kiitokset suolaisen makeista popcorneista!

Tiistaina puutarhuri tuo minulle neljä pussia popcornia ja tarjoan hänelle kylmän oluen. Koira kuulemma selviää hengissä.

Sen sijaan meidän Bumba ontuu. Tuskin myötätunnosta puutarhurin koiraa kohtaan, vaan joku on selkeästi pielessä. Hieman kummallista kuitenkin, että välillä ontumista ei esiinny lainkaan. Seurataan siis tilannetta.

Keskiviikkoiltana Miska juttelee huhusta, joka kiertää heidän kaveriporukan chatissa. Koulu kuulemma suljetaan. Jaahas. Kaikenlaisia tarinoita ja huhuja aina kuulee, joten niputetaan tämäkin huhu mappi Ö:hön.

Samana iltana koulusta tulee sähköpostia, jossa vanhemmat kutsutaan torstaiaamuksi koululle palaveriin. Onko huhu sittenkin totta?

Torstaiaamuna palaverissa ilmoitetaan, että perjantai on viimeinen koulupäivä tässä koulussa IKINÄ. Rahat on loppu, landlord hankala ja koulu konkurssissa. Arki tuntuu muuttuvan kertaheitolla.

Perjantai (se viimeinen päivä) skipataan koulusta, sillä lievä shokki on päällä. Mitä nyt? Mihin nyt?

Saaren kallein koulu (meille aivan liian kallis) lupaa pelastaa lapset loppukaudeksi tiloihinsa, mutta peruu myöhemmin lupauksensa. Ollaan jälleen tyhjän päällä.

Lauantaina vietetään paikallisen mafiapomon isoja juhlia, jossa Tomppa ja kumppanit yllättäen esiintyvät. Juhlat ovat onnistuneet, mutta kosteat (paikalliset kunnostautuvat tässä parhaiten), sillä kaikki on ilmaista.

Sunnuntaiaamuna herätään hieman väsyneinä pitkäksi venyneen illan takia. Mietitään meidän normaalia arkea, ja tullaan siihen tulokseen, ettei täällä sellaista ole. This is Thailand.

Kumpaa viikkoa veikkaatte meidän arjen noudattavan?

Yllätyskeikka Fisherman's villagessa.