Beach house ja onni onnettomuudessa

Kuka muistaa vielä meidän häädön? Tai beach house -unelman? Sepäs olikin aikamoista. Jutun voi lukaista täältä.

Ikuinen unelma

Kukapa ei olisi joskus haaveillut asuvansa pienessä kodikkaassa rantatalossa, jossa illan viimeiset äänet ovat meren pauhu. Ja missä aamut alkavat terassin ovien avaamisella turkoosin meren syleilyyn. Edelleen tämä mielikuva saa ihoni kananlihalle.

Me löydettiin sellainen. Muutettiin sisään ja haettiin koirat hoidosta Phanganilta. Elettiin unelmaa, kunnes saatiin häätö. Elämämme ensimmäinen, ja vain puolitoista viikkoa muuton jälkeen.

Ottihan se hieman ylpeyden päälle, vaikka silloinen välittäjämme sanoikin, että 'nyt Heidi mennään eteenpäin, eikä murehdita menneitä'.

Onneksi rakkaat sveitsiläiset ex-naapurimme pelastivat meidät silloin kattonsa alle.

Ja onneksi päästiin siitä hampaattomasta venäläisestä eroon.

Olihan se unelmapaikka.

Merivitamiinia oli tarjolla aamusta iltaan.

Ja koirillekin mainio pieni rantapoukama.

Hampaaton venäläinen

En yleensä kirjoita kenestäkään näin rumasti, enkä edes ajattele kenestäkään näin rumasti. Mutta tämä venäläistynyt ranskalainen gangsterivuokranantaja sai silloin karvani pystyyn. Saa vieläkin.

Näin hänet nimittäin. Ja säälin kaikkia hänen raivonsa kohteeksi joutuneita ystävällisiä HomePron myyjiä. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta pahalta se näytti.

Pysyttelin sivummalla ja seurasin, kuinka rantatalon ex-vuokranantajamme sätti ihmisiä naama punaisena, tökkien heitä rintaan ja osoitellen sormella ohimoonsa. 'Idiootit', saatoin melkein kuulla hänen huutavan.

Eikä Thaimaassa edes voi menettää hermojaan.

Vieläkin vuokralla.

Beach house nyt

Tässä yhtenä päivänä kävimme Tompan kanssa ihan vaan mielenkiinnosta katsomassa, josko rantataloon olisi löytynyt uudet vuokralaiset. Vaan eipä ollut. Suuri 'for rent'-kyltti roikkui portin pielessä edelleen.

Olin hieman vahingoniloinen, sillä tällä hetkellä hän ei löydä siihen ketään. Koko alue pienen rantatalon ympäriltä on muuttunut valtavaksi rakennustyömaaksi ja jätevuoreksi.

Vaikka onkin todella harmi, että nämä viimeisiin lukeutuvat pienet ja sympaattiset paikalliset rantaresortit puretaan ja tilalle rakennetaan lisää kansainvälisiä ylihinnoiteltuja hirvityksiä, niin tässä kohtaa koin osoitteen olevan aivan oikea.

Huokaisin raskaasti helpotuksesta.

Ilman häätöä me asuttaisiin siinä rakennustyömaan keskellä ja kiroiltaisiin menetettyjä yöunia. Maisemista nyt puhumattakaan. Hampaaton venäläinen olisi ehkä jo toteuttanut uhkauksensa ja tappanut meidän koirat.

Onneksi ei käynyt niin. Onneksi meidät häädettiin.

Mikä onni onnettomuudessa!

Sympaattinen pikku resortti vielä silloin.

Ja tilanne tänä päivänä. Voi itku.

6 kommenttia

  1. Näinpä näin! Aina ne hommat menee oikein päin lopulta. Se ei vaan ollut teidän osoite. Jonain päivänä vielä se unelma osuu kohdille ja sitten voitte todeta: Olemme perillä! Tällaista päivää itsekin odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa näin Minttu. Toivottavasti löydetään molemmat se sellainen paikka, josta ei tarvitse/ halua lähteä enää mihinkään. Vaikka on tämä matkakin sinne aika mieluisa :)

      Poista
  2. Todellinen onni onnettomuudessa. Olin ällistynyt tuolloin hampaattoman venäläisen käytöksestä ja mietin, että monellekohan hän on tehnyt saman jutun kuin teille. Onneksi päädyitte viidakkotaloon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin Outi ihan samaa, kun näin että talo oli edelleen tyhjä. Kuinkahan monta siellä on ollut meidän jälkeen ja saanut häädön? Aikamoista...

      Poista
  3. Eihàn sen hampaattoman herrasmiehen mielenterveys vàlttàmàttà ole aivan kohdillaan. Sellaisella saattaa olla karmiviakin seurauksia. Ties vaikka olisi joku entinen kgb- kiduttaja, joka on tottunut tappamaan, ja nyt yksin elàmàn illassa purkaa raivoaan ja sisimpàànsà jààneità kauhukokemuksiaan ympàriltà lòytyville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan vaikuttanut ihan terveeltä. Ainakin kaveri tuntui kovin uhkaavalta ja meidän vuokravälittäjä silloin sanoikin, että nyt on parempi lähteä mahdollisimman nopeasti. Huh huh, ties mitä olisi vielä sattunut.
      Varsinkin kun hän vielä sanoi miehelleni, että hän tappaa mielellään meidän koirat ja sitten me voidaan jäädä taloon asumaan.

      Mutta 24 tuntia, ja me oltiin tyhjennetty talo meidän tavaroista ja häivytty. Ei jääty odottamaan lisää ongelmia.

      Pelottava kaveri...

      Poista

Back to Top