Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ei mennyt cashew-plantaasittaren hommat niin kuin Strömsössä, mutta elämä on. Jotain on opittu (kantapään kautta), hikeä valutettu, ja pikkuriikkisen päästy myös herkuttelemaan.

Kaupan päälle on saatu peukaloista sulaneet sormenjäljet, 'palohaavat' polvessa ja jalkapöydällä, sekä pikku hiljaa kuoriutuvat nahat muissa sormissa. Taistelussa tulleita vammoja, niitä riittää.

Cashewpähkinät on kokonaisuudessaan kova haaste, mutta tiukkaa siitä tekee kuorissa oleva myrkyllinen öljy. Ei auttanut ennakko-opiskelu, kysyminen tutuilta eikä naapurin mummolta. Vaikkei näihin taisteluvammoihin onneksi kuole, on meidän parempi jättää savotta ensi kerralla jonkun muun hoidettavaksi.

Tompan käsivammat

Kuivatetut pähkinät

Työprosessia

Cashewpähkinät puusta lautaselle

• Kerääminen. Kuten kirjoitin aiemmin, pähkinät kasvavat valehedelmän persuuksissa. Se ei ole ongelma, itseasiassa valehedelmät ovat sen verran painavia, että ne putoilevat puista näppärästi. Tämä helpottaa kummasti keräilyä. Pähkinät erotettaan haisevasta valehedelmästä ja kuivatetaan, tai ainakin yritetään. Meidän pähkinäsaalis oli kaikkiaan kaksi säkillistä, josta riemuittiin kovasti. (Loppua kohden ei enää niin kovasti).
• Kuivattaminen, osa 1. Ensin me kuivateltiin pähkinöitä reikäisessä riippumatossa (jossa ne melkein homehtui), kunnes pojat keksi rakentaa kuivaustelineen. Meidän tuurilla vettä satoi pari viikkoa päivittäin, eikä kuivumisesta meinannut tulla mitään. Kun pari aurinkopäivää osui kartalle, alkoi tapahtumaan. Päästiin viimein siirtämään kuivat pähkinät säkkeihin odottamaan kalenterista löytyvää vapaata aikaa.
• Kuoriminen, osa 1. Niin, nämähän kuoritaan siis kaksi kertaa. Ensin yritetään urheilla päällimmäinen panssarikuori pois, mitä varten tarvitaan tietty työkalu. Kiitos Vesan vaimon vinkkien, me löydettiin sellainen, vaikka viikko siihenkin tuhraantui. Tässä kohtaa tullaan myös kuorissa olevaan myrkkyyn, josta tiesin, mutten arvannut aivan näin stydiksi. Meidän löytämällä 'työkalulla' pähkinät saatiin puoliksi, jolloin kovasta kuoresta vapautui myrkyllistä öljyä. Kaikenlaisia hanskoja oli käytössä, mutta kumiset öljy sulatti ja ohuisiin muovisiin tuli muuten vaan yllättäviä reikiä. Tässä nyt sitten pikkuhiljaa kuoriudutaan öljyn sulattamista nahoista.
• Pähkinän kaivaminen kuorista. Ensimmäiset saatiin ulos lähes muruina, mutta työ tekijäänsä opettaa ja lopussa saatiin jo melkein puolikkaita pähkinöitä ulos. 
•  Kuivattaminen, osa 2. Pelkkä ulkokuori ei siis riitä, vaan kuoren alla (pähkinän päällä) on myös eräänlainen nahka, joka sekin oli saatava pois. Tätä varten pähkinöitä kuivatettiin uunissa tunnin verran miedolla lämmöllä, jotta nahka irtoaisi helpommin. Ei sekään ihan helppoa ollut, ja viimeistään tässä vaiheessa viimeisetkin puolikkaat pähkinät päätyivät aika lailla muruiksi. Koska aika on rahaa, olin viikon näperreltyäni jo täysin valmis luovuttamaan. 
• Paahtaminen. Kuten arvata saattaa, tämä oli se helpoin osuus. Nopea paahtaminen pannulla suolan kanssa, ja makuelämys oli valmis. Voin muuten sanoa, että olivat taatusti parhaimmat cashewt ikinä. Eikä vähiten siitä syystä, että cashewn matka lautaselle oli pitkä ja hikinen.

Mutta siitä selvittiin. Pakko kuitenkin tunnustaa, että siinä vaiheessa kun ensimmäisen pähkinäsäkillisen jälkeen sormien kuoriutuminen oli jo hyvässä vauhdissa, päätin luovuttaa toisen säkillisen puutarhurille.

Veikkaan hänen nauraneen partaansa.

Työskentelyolosuhteet ihan kivat, muttei ehkä parhaat.