Mielisairauteni - mökkikuume

Se iskee viimeistään tähän aikaan vuodesta. Huomaan hakeutuvani tietyille nettisivuille kuolan valuessa suupielistä ja mielikuvituksen liidellessä jossain sfääreissä. On punaista tupaa ja keltaista tupaa, mummonmökkiä ja vaarinmökkiä.

Tätä sairautta kutsutaan mökkikuumeeksi.

Vanhat talot<3

Ja Suomen kesäinen luonto.

Oman mökin metsästys

Kaksi vuotta sitten etsittiin omaa mökkiä. Seikkailtiin Varsinais-Suomen maalaismaisemissa ja huokailtiin toisinaan ihastuksesta, välillä järkytyksestä. Löytöjä tehtiin, mutta mikään ei sittenkään natsannut.

Piti olla vettä - mieluummin merta - ja rantasaunaa. Kalavedet oli ehdottomat. Toivelistalta löytyi myös vanha pihapiiri puineen ja perennoineen. Omenapuita, luumupuita, liljaa, ruusua ja kurjenmiekkaa.

Mutta äh... joko jotain puuttui, tai sitten oli liian tyyristä.

Haaveet haudattiin, kunnes vuosi sitten mielisairaus iski uudestaan.

Paraisten helmiä.

Ei ole järvimaiseman voittanutta.

Vuokralla meren rannalla

Vuosi sitten vietettiin kesä vuokramökissä meren rannalla. Ei ollut enää tarvetta omistaa.

Mökki oli ihana, kesä kamala. Kylmä pureutui luihin ja ytimiin. Toppatakki oli käytössä useammin kuin hepenet, ja merituuli vei tuhkatkin pesästä.

Moni muukaan asia ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta se nyt oli vaan omaa tyhmyyttä.

Samuille paluun jälkeen päätettiin, että tänä kesänä jää Suomi välistä (voit lukea siitä täältä).

Ei mökkiä, ei villasukkia, ei takkatulta tai rantasaunaa. Ei kalareissulla jäätyneitä varpaita tai punkkeja. Ei orvokkeja, sammalleimuja eikä pelargoneja. Eikä voilla kuorrutettuja uusia perunoita. Aika kamalaa...

Mielisairaus ei hellitä

Ja taas, tässä sitä ollaan. Samassa pisteessä kuin jokainen vuosi. Lentolippujen kärkkymistä, mökin etsintää ja ikävää. Ikävä Suomeen, ikävä rakkaita ja ystäviä. Ikävä grillimakkaraa ja uusia perunoita. Ikävä männyn tuoksua, krassien kirkkautta ja kuulaita kelejä.

Ikävä mustikoita, kanttarelleja ja metsää ilman skorpioneja. Tähän mennessä on unohtunut jo punkit ja hirvikärpäset, kylmä viima sekä räntäsateet.

Tänä vuonna etsitään taas omaa kesäpaikkaa. Sellaista punamultaista mummonmökkiä, jonka pikkuruutuisten ikkunoitten kehykset ovat puhtaan valkoiset. Voi se olla keltainen vaarinmökkikin, kunhan sisätiloissa voi vielä haistaa vaarin vanhan piipputupakan tuoksun. You know what I mean.

Maailmalla on nasta olla, mutta kesäpaikka Suomessa olisi tosi kova juttu. Eikä sen tarvitsisi olla edes rannalla, sillä riittäähän Suomessa järviä.

Tiedätkö sinä sellaisen ylväästi vanhentuneen kaunottaren, joka kaipaisi uutta emäntää?