Kummitusjutut

No nyt päästiin taas asian ytimeen. Kummituksiin, henkiin, jumaliin, ja mitä kaikkea näitä sitten on. Jokaiselle jotakin.

Ja ei, en ole seonnut.

Olen käynyt keskusteluja Rockin kanssa. Viinilasillisen äärellä Sopan uuden talon juhlissa, keskellä kaikkea muuta sorinaa.

Meidän auto on suojeltu.

Sopan uuden talon tupaantuliaisissa.

Kummitustalo

Rock: Onhan teillä henkien talo?

Minä: No onhan meillä. Siellä puutarhan nurkassa, jossa ei tule koskaan käytyä.

Rock: Oletko vienyt sinne seppeleitä?

Minä: Ai saakeli, en ole. Kuinka pahasti olen tyrinyt?

Rock: No ei nyt mitään hätää, mutta olisi parempi hoitaa asia pian. Kukkaseppeleitä, ruokaa ja juomaa. Ja sitten pyydät luvan saada asua tontilla.

Minä: Eli vallan luvattako tässä ollaan melkein vuosi hengailtu? Ei varmaan kovin hyvä juttu?

Rock: Ei niin. Oletko herännyt öisin ja nähnyt jotain 'henkilöitä'?

Minä: Ai mitä henkilöitä?

Rock: No henkilöitä. Eikö kukaan ole tullut tervehtimään?

Minä: No ei, vaikka mielenkiintoistahan heitä olisi tavata. Oletko varma että meillä on näitä 'henkilöitä'?

Rock: Aivan varma. Tunsin sen heti, kun kävin teillä ensimmäisen kerran.

Minä: Jaahas. Täytynee jatkossa pohtia tuota yksin yöpymistä vähän tarkemmin.

Samalla juteltiin vielä äänistä. Niistä joita itsekin kuulen varsinkin yksinäni. Kolahduksia, tömistelyä, ja sen sellaista. Ääniä joista syytän viidakkorottia, liskoja tai käärmeitä. En nyt sentään kummituksia...

Seuraavana 'yksin kotona' -iltana koirat nukkuu talon sisällä. Ehdottomasti.

Ihan vaan, jotta joku tapaa nämä 'henkilöt' ennen minua.

Meidän tontin hunningolle jätetty henkientalo.

Sillä suojelijoita pitää olla, veneissäkin.

Kummitusjuttuja

Rockilla on galleriat monessa Samuin viiden tähden hotellissa. Santiburi, Four Season, Six Senses ja mitä näitä nyt on.

Erään hotellin aulassa oli flyygeli (tai piano, en nyt ole varma). Piano siirrettiin pois, koska se soitteli siinä keskiyön aikaan itsekseen. Eikä asiakkaat tykänneet.

Rock on ollut useasti paikalla konsertin alkaessa. Ensin hän epäili hiiren juosseen näppäimillä, mutta juoksu yhteen suuntaan olisi vielä ollut jotenkin ymmärrettävissä. Tämä 'hiiri' kuitenkin tanssi näppäimillä edestakaisin kannen ollessa kiinni.

Eikä Rock ollut ainoa joka tämän todisti. Koska pianon esiintymishalukkuutta ei saatu kuriin, se sai väistyä.

Tompalla tosin oli tähänkin luonnollinen selitys jostain kauko-ohjattavasta pianosta...

Paraisten kummitus

Tää oli kova.

Viime kesänä Rock oli meillä mökkivieraana Paraisilla kolmisen viikkoa. Lukaise vaikka tästä.

Eräänä yönä ennen nukkumaanmenoa (Rock nukkui saunamökissä meren rannalla), hän seisoskeli laiturilla katsellen merta.

Sitten tämä 'nainen' tuli tervehtimään. Ei yhtään vihamielisesti, ystävällisesti vaan kurkkaamaan kaukaista vierasta.

Rock on varma, että nainen on kuollut siellä joskus aiemmin. Mökin vino ja huonokuntoinen laituri kuulemma kutsui kuolemaan. Siksi mitkään asiat ei saisi olla rikki tai rempallaan.

Onneksi en kuullut tätä tarinaa silloin Paraisilla. Jouduin viettämään liian monta yötä yksin metsän pimeydessä. Naapureissa ei ketään, vain minä ja yölliset rasahdukset.

On pakko tunnustaa tähän, että huussiin meneminen silloin yksinäisinä öinä lähenteli painajaista.

Hieman kaatunut laituri...

Ehkä tämä 'nainen' ei pitänyt kaislojen ja risujen polttelusta rannalla?

Henkimaailman asiat

Ei ihme että meillä viihtyy kobrat ja skorpionit. Meillä on henkimaailman asiat rempsallaan, ja kaikki on kuulemma siitä kiinni.

Menestys, terveys, raha, onni.

Ja juuri kun joku varasti mun moposta Rockin antaman suojelusamuletin...

Meille ei taida nyt riittää köynnöskasvien alta löydetty enkeli...

vaan tarvitaan ennemminkin jotain tällaista ;)