Pikku riesoja

Phanganin ystävällämme Moikulla on koira nimeltä Riesa. Riesa on sellainen energinen vouhottaja, joka kerkeää joka paikkaan ja hankkiutuu sitä myöten toisinaan hankaluuksiin. Phanganin Riesa on kuitenkin valloittava.

On meillä Samuillakin kaiken maailman riesoja, eikä niihin maailma kaadu. Mutta saa ne toisinaan melkein hermoromahduksen partaalle.

Aikamoisen kokoisia kamikaze-lentäjiä osa näistä koppiksista.

 Tässä jokunen sellainen:

• Kaskaat ja muut jumalattoman kokoiset koppakuoriaiset

Kaskaat on sesonkiriesoja, eikä näin neljän vuoden jälkeenkään ole vielä selvää milloin seuraava konserttisarja on odotettavissa.

Kaskaat on riesa välillä migreenin laukaisevan metelinsä takia, varsinkin täällä viidakossa. Osa kaskaista 'laulaa lurittaa' päiväsaikaan, osa vastaavasti illalla. Eli pahimmillaan  90-120 desibelin meteli voi jatkua aamusta iltaan.

Pari kertaa on tullut vakavasti harkittua vastamelukuulokkeita.

Muitakin koppiksia tulee ja menee, osa jopa meikäläisen kämmenen kokoisia. Jonkinlainen aikaikkuna koppakuoriaisten häiriköinnille on, mutta ei siitäkään ole mitään hajua. Yhtäkkiä niitä taas tämähtää päin kupolia.

En tiedä pureeko ne - tuskin - mutta kun yrität repiä pitkiä jalkoja hiuksista irti, se on hermoromahduksen paikka.

Isoja nämäkin, mutta ei niin hurjan näköisiä.

• Sammakot

Oikeastaan sammakot on jotenkin sympaattisia. Meillä on kuitenkin yksi kurnuttajaperhe, joka on vallanut yhden kukkaruukuista.

Tai oikeammin ne on vallannut yhden portaan, ja siinä olevan kukkaruukun. Sammakot kaivavat kolon multaan - ihan siis sinne juureen asti - tuloksena se, että rehu heittää veivinsä.

Ja mä annan pariskunnalle häädön. Vaihdan portaalle uuden ruukun ja sama kuvio toistuu.

Ei noita kurnuttajia raaski silti päästää päiviltään. Huoh.

Ruukkusammakko

• Lentomuurahaiset

Näitä on kaiken kokoisia riippuen vuodenajoista, tai sateista, tai kuka ties mistä helvetistä. Välillä niitä vaan on jumalattoman paljon. Silmissä, sieraimissa, hiuksissa, rintsikoissa, missä vaan.

Ne pyrkivät valoon. Lamppuihin paistumaan, jonka jälkeen lattiat on täynnä siivettömiä raatoja. Tietokoneen ruudulle, ja silloin on laitettava läppärin kansi kiinni tai paettava sisätiloihin.

Niin paljon mieluummin kun istuisinkin terassin vilvoittavassa tuulessa kirjoittamassa.

Pahin on kuitenkin auringonlaskun aikaan, kun yrittää ajaa mopolla. On haastavaa nähdä eteensä, kun silmiin ropisee murkkuja, saati edes hengittää ellei toivo niitä suuhunsa. Sieraimet on niitä täynnä enivei.

Aamulla lentomurkkujen joukkokuolema

• Valtavat punamuurahaiset ja pikkuriikkiset mustat kolleegat

Näihin ei auta mitkään häätötoimenpiteet. Myrkytyksen jälkeen parin päivän hiljaisuus, ja taas mennään.

Punaiset paholaiset saa kiljumaan, miten pienessä otuksessa voikin olla niin paljon voimaa? Myrkkyäkin?

Ne on pirun nopeitakin. Askelmitan aikana komppania on ehtinyt kiipeämään jo kenkiin. Huomaat sen kun kiljut tuskissasi.

Eikä ne ihan helpolla luovuta päästessään vihollisen kimppuun. Kosto on tuskainen, kun erehdyit niitten reviirille.

Mustat pirulaiset on myöskin nopeita, mutta onneksi niitten purema ei aiheuta samanlaista tuskaa. Pikemminkin se on sellaista ärsyttävää nipistelyä. Erittäin ärsyttävää nipistelyä.

Nämä murkut puree ja todella kipeästi.

• Skorpionit ja Centipedet

Kovakuoriset ja valtavat mustat skorpionit viidakkopolulla saa nykyään ottamaan korkeintaan parin metrin sivuloikan. Niitä ei tarvitse tappaa, vaan voi antaa mennä menojaan.

Pienet vaaleat lajitoverit nostattaa sen sijaan karvat pystyyn, ja näitä meillä on valitettavasti alivuokralaisinakin. Yöpöydällä pyrstö pystyssä pällistelevä vaanija ei ole mikään yllätys, saati sen vessanpöntössä uimassa käynyt huonekaveri. Telkkariakin ollaan katsottu kimpassa.

Nämä pikkuiset paholaiset tuikkaa todella kipeästi. Omakohtaista kokemusta on, voit vaikka katsoa täältä. 1-3 päivän kipuhelvettiä on varmasti luvassa ja jos olet sen valmis kestämään, niin sairaalaan ei ole tarvis hankkiutua.

Itse ainakin suuntaan seuraavalla kerralla klinikalle hakemaan jotain parasetamolia tai ibuprofeenia stydimpää.

Centipedet on syvältä tulisimmasta helvetistä ja näitäkin luikertelee pihalla varsinkin sateen jälkeen ihan liikaa. Vielä ei ole onneksi tarvinnut lähempää tuttavuutta tehdä, mutta jokainen päivä puutarhassa tonkiessa on pieni pelko takapuolessa.

Kipu on lukemani mukaan sietämätön ja loma sairaalassa todennäköinen.

Ei ihme, sillä pelkkä 20-senttisen Centipeden ulkonäkö on puhdasta tuskaa.

Pikku skorpioni katsomassa telkkaria mun vieressä.

Ja näitä mä vasta vihaankin. Centipede, hyi hitto.

• Käärmeet

Sateitten jälkeen ylimääräisiä puistatuksia aiheuttavat kammotukset pyrkivät talojen kylkiin kuivattelemaan.

Thaimaassa sanotaan olevan jopa 200 eri käärmelajia, joista reilu 50 ihan kunnolla myrkyllisiäkin. Olen kirjoittanut käärmeistä aiemminkin.

Meillä hurtat pitää käärmeistä huolta, ja sehän tässä huolestuttaa. Terassilla, puissa ja yläkerran parvekkeen kaiteellakin luikertelevat niljakkeet ei aiheuta meille enää sydänkohtausta, mutta huoli mustan nenänsä kaikkiin koloihin tunkevista koirista on todellinen.

Joku päivä saattaa olla kohtalokas.

Yleensä me huomataan käärmeet siinä vaiheessa, kun koirat on jo yltä päältä sen kimpussa. Siinä kohtaa ei ole muuta tehtävissä, kuin päästää kaveri hengiltä. Yhtään ylimääräistä sekuntia ei ole, että ehtisi vielä sovittamaan kärmeksen tuntomerkit myrkyllisiin tai myrkyttömiin.

Se on kuulkaa henki veks.

Tämä on Copperhead racer, ei vaarallinen, mutta ei sitä sillä hetkellä tiedä.

• Tokay-geckot

Tuttavallisemmin 'tukkeet' on ihan komean näköisiä. Ehkä vähän sellaisia kummitusversioita normiliskoista, mutta näyttäviä paskiaisia.

Niitten sanotaan pitävän käärmeet ja rotat loitolla, vaikka meillä kaikki temmeltävät sulassa sovussa keskenään.

Tukkeet voisi mun puolesta vaikka jäädäkin, mutta kun aamulla ulkokeittiössä paskan keskellä keittelee ensimmäistä kahvikupillistaan, on valmis seivästämään jokaisen. On niissä jonkinmoinen salmonellariskikin.

• Rotat

Viidakkorotta on vallan söpö verrattuna mäyräkoiran kokoisiin kaupunkiveljiinsä. Varmuudella niitä vilistää meidän ulkokeittiön alakaapeissa, jotka on nyttemmin sinetöity kiinni. Mitä nyt päästetään välillä koirat sinne kuumottelemaan.

Kun yöllä nukkumaan mennessä bongaa makuuhuoneessa pari piiloon vilahtavaa siimahäntää, ei nukkuminen aina ota onnistuakseen.

• Meduusat

Elokuun ihmeitä, kuten Moikku sanoi. Suurin osa näistä limalätyistä on harmittomia, mutta eksyy mestoille välillä varteenotettava tappajakin. Kirjoitin niistä täällä.

Riippuen rannoista ja paikallisista yrittäjistä, varoittavien kylttien varaan ei voi laskea. Moni rantayrittäjä ei välitä kiusallisten ongelmien tuomasta julkisuudesta, vaan kieltää parhaimmillaan koko ongelman.

Mutta maton alle lakaiseminen ei poista totuutta, välillä niitä vaan on. Onneksi tällä saralla ollaan saatu jo pidemmän aikaa viettää hiljaiseloa, tai ainakaan uutiskynnykset eivät ole ylittyneet.

Sukeltajathan sen tietää, mitä tuolla liikkuu.

• Juomavesi

Juomavesiongelma on todella syvältä, sillä täällä tätä elämän eliksiiriä kuluu. Koska hanavettä ei voi juoda, sitä on ostettava.

Pikkupulloja ei jatkuvalla syötöllä voi mitenkään ostaa, maailma hukkuu muutenkin muoviin. Sitä paitsi täällä asuvat fanaattisemmat terveysintoilijat on tutkineet mm. kansainvälisten brändien pullovesiä, ja puhtaita papereita ei saanut yksikään, mukaanlukien Nestlé (jota boikotoin jo periaatteesta). Pullovesistä löytyy myös sitä surullisen kuuluisaa mikromuovia.

Koska Samuin ainoa jätelaitos on ollut jo vuosia finaalissa, mitkään pohjavesistä ammentavat paikalliset yhtiöt ei herätä suurta luottamusta. Jotain on kuitenkin juotava, ei pelkällä sodallakaan elä. Ja tutkimusten mukaan niissäkin oli ongelmia.

Me ollaan ostettu juomavedet vaihtelevasti eri tienvarsiautomaateista, kunnes yhtenä päivänä kurkkasin pullon pohjalle ja totesin ettei helvetissä... tummaa möhnää ja selvästi jotain mikroskooppista liikettäkin. Siis Apua!

Ei ihme että ihmiset vetää matokuureja mahdollisiin parasiitteihin. En epäile yhtään, etteikö viidakkotalon asukkaittenkin sisuksissa lusmuilisi vaikka ketä.

Jos sitä sitten valkosipulia, matokuureja ja punaviiniä kitusiin. Pysyisköhän sillä hengissä?

Että tämmöistä tänään.

Voisin joku kerta avautua paljon isommistakin riesoista, kuten työluvat, rajajuoksut, mafia, ratsiat (bisneksille suunnatut), poliisit, jne.

Kaikkea kuulkaa löytyy, jos niistä vaan uskaltaa kirjoittaa.

Ei hirveästi huvita juoda vettä tämän jälkeen.

Milläs näitä pulloja sitten täyttelisi?