Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Olen siirtynyt yläkerran prinsessahuoneesta alakertaan talon ainoan ilmastointilaitteen alle. Joudun nukkumaan mahdollisimman epämukavalla sohvalla tukipuitten painaessa rankaan, mutta kun piti valita hikoilemisen ja selkäjumien välillä, valitsin jälkimmäisen.

Ei auta muu, täällä on aivan tajuttoman kuuma.

Sitä paitsi, yläkerran välikatossa on bileet. Joka päivä ja joka ikinen yö ja se yksinkertaisesti kuumottaa. Päivisin tolkuissani veikkaan rottia, illan hämärtyessä päähän hiipii ajatuksia Rockin mainitsemista 'henkilöistä'. Jos siellä sittenkin kävelee joku?

Mutta täällä on siis kuuma, ihan helvetin kuuma ja kuivaa kuin saharassa. Aivot on jumissa, ja koko luonto tuntuu seonneen.

Rottia vilistää viidakkotiellä päivittäin (aiemmin ei), ja todennäköisesti tuolla välikatossakin. Puhumattakaan käärmeistä, mistä päästäänkin tämän aamuiseen herätykseen.

Tästä se päivä lähti.

Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Kun nousin epämukavalta alakerran sohvalta selkä taas juntturassa, katse osui oven alta työnnettyyn paperinpalaseen.

Käärme löyty ulkosohvast abt (about) 1.30. Älä saa sydärii aamul käärmeesee ja veree.

Siitähän se aamu sitten lähti.

Mutta kova jätkä toi Miska.

Siinä unohtui äkkiä aamukahvin keittelyt, kun piti rynnätä laskemaan elossa olevat teinit ja koirat. Onneksi jokainen tuhisi tyytyväisenä tahoillaan.

Ja sieltähän ne sitten löytyi, terassin verijäljet ja samassa sotkussa kuollut kärmes. Tavarat oli sikin sokin, mutta ymmärtäähän sen, kun käärme oli majoittunut sohvan sisärakenteisiin. Ilman koiria tämäkin hiljainen alivuokralainen olisi jäänyt huomaamatta, mutta Bumba oli kuulemma huutanut suoraa huutoa ja Boo tuijottanut hullun kiilto silmissä sohvaa.

Ja Miska viimeisteli homman.

Kuinka hemmetissä en ole herännyt?

Kun teini sitten puolen päivän jälkeen ojenteli jäseniään huoneessaan, kävin kiittämässä ja torumassa. Näistä paikallisista käärmeistä kun ei tiedä, on parempi jättää ottamatta tarpeettomia riskejä.

Vaikka tämänkertainen käärme oli harmiton Bridle Snake, se olisi myös voinut olla lähes samannäköinen Malayan Krait, joka sitten onkin taas very deadly. 50/50 mahdollisuus selvitä hengissä, vaikka saisi ajallaan vastamyrkytkin. Ja valitettavasti suurin osa käärmekuolemista tapahtuu juuri näissä lahtaustilanteissa.

Kärmes pääsi hengestään, mutta ei auta.

Ensimmäisen viikon tapahtumat

Tomppa lähti kohti Suomea maanantaina, ja ollaan tässä ystäväni Pauliinan kanssa pohdittu mitä kaikkea kolmeen viikkoon tulee mahtumaan. Se että kaikki menisi putkeen on silkkaa toiveajattelua, eikä ensimmäisen viikon perusteella uskalla ihan hirveitä jatkostakaan odottaa.

• Maanantai

1. Startattiin aikataulun mukaan kotikoulu, sillä Miska käy nyt Kulkurit-koulua peruskoulun päästötodistuksen saamiseksi. Sen puoleen kaikki okei, juniorilla on nyt asenne kohdillaan.
2. Starttasin myös kolmen viikon kuntokuurin kymmenen kilsan lenkillä, ja yllätyin kuinka hyvin jalka nousi. Onneksi on uima-allas, sillä lämpöhalvaushan tässä ilmastossa meinaa tulla. 
3. Boo hinkkasi toista korvaansa ihan hulluuteen asti, joten päätin aamulla käväistä sen kanssa meidän luottolekurilla. 

Onneksi on uima-allas, vaikkakin pieni.

• Tiistai

1. Aamulenkillä koirien kanssa muutama viidakkorotan perkele. Ne varmaan sekoaa, kun vettä ei meinaa löytyä edes putouksesta.
2. Kulkurit-koulua lukkarin mukaan.
3. Boo autoon ja visiitti eläinlekurille. Punkkihan se siellä, sekä korvatulehdus molemmissa korvissa. YLLÄTYS. Lääkkeet matkaan, kuten myös Bumballe, jolla on nyt sitten todettu munuaistulehdus krooniseksi muuttuneena. Loppuelämän rumba, voi Humba Bumba.
4. Talon 'supernopea' nettiyhteys sanoi itsensä irti, eikä kännykkäliittymän netti jaksa oikein pelittää viidakkotalolla. 

• Keskiviikko

1. Centipedehän se siellä aamulenkillä ja Salsa kimpussa. Onneksi ehdin häätämään Salsan hitolleen, ettei tarvinnut viedä sitäkin lekurille.
2. Kulkurit-koulua ei tarvinnut käydä, koska nettiongelma. Soitto 3BB:lle, joka lupasi apua vasta torstai-iltapäivälle. Voi hitto.
3. Rouvan aamulenkki, joka meinasi päättyä heti portin ulkopuolelle. Viidakkotalon hiekkatie on niin kuiva ja hiekka juoksevaa, ettei siitä meinaa selvitä kaatumatta. En sentään kaatunut, mutta nilkka muljahti sen verran ikävästi, että piti haukkoa henkeä 10 minuuttia. Mutta sisulla perkele vetelin 10 kilometriä, ja onnistuin saamaan pari muutakin muljahdusta samalle nilkalle. Se oli sitten siinä, loppupäivänä en voinut astua jalalla tippaakaan. Kuntokuurin tulevaisuus näyttää melko huonolta.

• Torstai

1. Ei mitään toivoa kävellä millään tavalla normaalisti. Onneksi lepokipu hellitti, mutta kaikki liikkuminen on saamarin hankalaa ja koirien lenkit hyvin verkkaita ja kivuliaita.
2. Jäätävä kraanaflunssa. Tiedättekö sellaisen flunssan, missä nenä valuu vettä kilpaa silmien kanssa? Silmät muurautuu umpeen ja vaakataso on lähes ainoa asento, missä pystyy olemaan. Mutta ei se mitään, se on varmaan hyväksi nilkallekin.
3. Iltapäivälle luvatut netinkorjaajat saapuivatkin kymmeneltä aamulla, mutta näin ne aikataulut täällä toimii. Mikään ei ole varmaa paitsi se, että aika on suhteellinen käsite. Mutta hurraa, netti toimii!
4. Äkkiä kuromaan Kulkurit-koulun rästejä.

• Perjantai

1. Aamulenkillä taas rottia perkele. Mikähän niitä vaivaa?
2. Kulkurit koulua ja sitä pahuksen uskontoa, mistä ei millään ilveellä saa vapautusta, vaikkei olla kirkkoon kuuluttu ikuisuuksiin. 
3. Tompan kattoon virittämät nettijohtoviritelmät romahti alas, vieden osan kattomaaleista mennessään. Kiitti. Nyt tämä johtohelvetti saa lojua kaksi viikkoa lattialla, sillä tämän rouvan säätämiset tuskin olisivat sen paremmat.
4. Pahin kraanaflunssa taltutettu antihistamiinilla, joka toimii mulla samoin kuin unilääke. Ei siis minkäänlaista aivotoimintaa.

• Lauantai

1. Koulusta vapaata ja Miska olikin yökylillä kaverinsa luona. Uskalsin siis yöpyä yksin, jihuu!
2. Ystävämme Pecksi on palaamassa Suomesta takaisin Samuille, ja meillä hoidossa ollut kaverin mopo oli tarkoitus palauttaa kotiin. Olin tilannut tätä varten Miskan kaverinsa kanssa viemään mopon Pecksin kämpän lähistölle, mutta täällä harvemmin menee kuten Strömsössä.
3. Puhelinsoitto Miskalta, että mopo hajosi. Onneksi neuvokkaat juniorit sai mopolle työntöapua korjaamolle, jonne väsähtänyt mopovanhus jäi hoitoon.
4. Onneksi oli vielä mun mopo. Miska ja kaveri takaisin viidakkotalolle (Miskan mopostakin irtosi eturakenteesta jotain) ja kahdella mopolla uudestaan kohti Pecksin kämppää.
5. Minä viimein huonojen uutisten kera Pecksiä vastaan lentokentälle. Onneksi matkamiehellä ei ollut ongelmaa ajella mun mustalla paholaisella siihen asti, kunnes oma mopo taas palautuu ajokuntoon.
6. Illallinen Sopassa pitkästä aikaa. Kiitos Jukka ja Pekka. Ja ihana Sopa tietty.

• Sunnuntai

1. Yllä kuvattu käärme-episodi. 
2. Nilkka hitusen parempi ja haaveilen paluusta kuntokuuriin. Onnistuisikohan huomenna jo kymmenen kilsan lenkki? Edes sisulla perkele...
3. Mopokorjauksen hinta 260 bahtia, on se vaan halpaa täällä.
4. Iltalenkillä koirien kanssa paidaton nuorimies päristeli mopollaan viidakkotiellä vastaan naama kauhusta kankeana. Perässä juoksi Panomin kymmenen koiraa meidän tullessa vastaan kolmen koiran voimalla. Tällä vuorille päättyvän tien varressa ei ole mitään, joten mitä se täällä teki? Luulen ja toivon, ettei paidaton kaveri uskaltaudu tänne uudestaan ainakaan yöaikaan. Ja jos näin tapahtuu, toivottavasti koirien vastaanotto on silloin astetta tulisempi.
5. Netti toimii, joten päätän tämän ensimmäisen haasteviikon uuniloheen, viinilasilliseen ja hyvään elokuvaan.

 

Soturit vahtii.

Näihin maisemiin viikko on hyvä päättää. Taustalla Koh Phangan.