IGTT - Pakolliset rajanylitykset

Noin neljä vuotta Thaimaata jo takana ja paljon on opittu. Paljon on toki vielä oppimista - onneksi - mutta on tähän neljään vuoteen jo mahtunut yksi muutto takaisin Eurooppaan.

Ikävä Koh Samuille hiipi kuitenkin puseroon jo ensimmäisen kylmän kesäkuun aikana Suomessa. Vaikka kuinka yritettiin ryhdistäytyä, kylminä kesäiltoina muistoina nenään leijailleet grilliruokien ja suolaisen meren tuoksut tekivät lähes hulluksi.

Koh Samui ei lähtenyt meistä. Oli siis pakko palata takaisin ja aloittaa taas lähes alusta.

Paluun jälkeinen vuosi on ollut rakas. Kaikkea on haistellut, maistellut ja katsellut hieman eri tavalla. Sillä tavalla kuin katsoisi hyvää ystävää, jonka melkein menetti. Nyt tästä hyvästä ystävästä on tullut entistäkin rakkaampi.

Koh Samuilla asuminen ei tietenkään ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja moni epäkohta ihmetyttää, monesti jopa ärsyttää. Näin on tietenkin joka paikassa, mutta onneksi plussat vielä voittavat miinukset.

Thongson bay, Koh Samui

Co co Tam's Koh Samui

Pakolliset rajanylitykset

Jollet asu Thaimaassa eläkeläisviisumin voimin, tai riittävästi paikallisia työllistävän yrityksen päällikkönä, maan rajojen ulkopuolelle on poistuttava 90 päivän välein. Uskallan väittää, että ennemmin tai myöhemmin se ottaa kupoliin jokaista täällä asuvaa.

Matkat on jees, mutta kun kuvioihin toistuvasti astuu herra Pakko, on se välillä kuin jäitä polttelisi.

Just nyt mua ei huvittaisi, just nyt mä olen kuumeessa, juuri nyt en saa koiria hoitoon, rahat on vähissä ja muitakin velvollisuuksia olisi.

Vaan mentävä on. Kerran olen jopa hypännyt Hongkongiin vievään koneeseen pari päivää ison leikkauksen jälkeen. Se oli rankkaa, mutta siitäkin selvittiin.

Neljän vuoden aikana ylitetyt rajat

Kun vähänkään on mahdollista, yritetään ottaa kaikki irti näistä rajajuoksuista. Uusia maita ja kohteita on tullut luvattoman vähän, mutta tässä neljän vuoden aikana tehdyistä rajajuoksuista jokunen:

• Bali

I LOVE BALI, mutta vasta toisella silmäyksellä. Ensimmäinen kerta meni jotakuinkin ihmettelyksi.

Kuinka rannat voikaan olla niin hälyttävässä kunnossa? Surffaus muovijätteiden seassa oli mieleenpainuvaa, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin olisi toivonut.

Mutta Bali on jättänyt lähtemättömän jäljen sieluun, ja jos meidän kolmen koiran vienti sinne ei olisi niin kovin hankalaa, voi olla että tällä hetkellä asuisimme jo henkien saarella.

Ehkä vielä joskus?

Seminyak beach, Bali

Pura Luhur Uluwatu -temppeli, Bali

Totuuden siemeniä Balilla, 66 corner.

• Malesia

- Penang

Me ollaan haettu vuoden viisumit aina George Townista, ja vaikka viranomaishässäkkään kuluu aina vähintään se kaksi päivää kaikkine kuumotuksineen, on George Town salakavalasti hiipinyt mielitiettyjen joukkoon.

Mikä ihana sulatusuuni, eikä pelkästään polttavan auringon takia, vaan ihmiskirjon, tuoksujen, makujen ja hektisen tunnelman. Jokaisella George Townin visiitillä paikalla on uutta annettavaa, eikä sinne meno enää edes aiheuta harmaita hiuksia.

Sillä onneksi on Jim (kirjoitin hänestä mm. täällä). Jos tarvitset viisumia Thaimaahan, etkä ole satavarma kuinka homma sujuu, Jim's Place is THE PLACE. Ja voit itse huoletta keskittyä siihen olennaiseen, nauttimiseen.

Georgetown, Penang

Georgetown, Penang

Väsähtänyt kitaristi Georgetownissa.

- Kuala Lumpur

Kuala Lumpurissakin on tullut useamman kerran leimojen takia pyörähdettyä, mutta jostain syystä paikka jättää minut täysin kylmäksi. Ehkä se on kiire, tai sitten vertaan sitä huomaamattani liikaa Bangkokiin, josta taas pidän paljonkin.

- Badang Pesar

Näitä rajareissuja värittää aina viranomaisten tapaaminen ja heidän suhtautumisensa. Vaikka meillä on kaikki aina kääntynyt parhain päin, ei nuhteiltakaan ole vältytty. Badang Pesar on hankalin raja-asema, missä ollaan koskaan käyty. Samat hankalat virkaililjat vuodesta toiseen, ja vaikka meitä ei ole koskaan käännytetty, moni siltä rajalta on.

Kovin myöhään illalla ei tähän kaupunkiin kannata suunnata, sillä siellä ei ole yhtikäs mitään. Eräs ystävämme käännytettiin kerran rajalta kaupunkiin yöpymään, ja hän onnistui löytämään lähistöltä yhden motellin. Ovet olivat auki, mutta motellissa ei ollut ketään. Hätä kädessä ystävämme majoittui vapaaseen huoneeseen ja yöpyi siellä kaikesta huolimatta. Koska respa loisti aamullakin tyhjyyttään, ei ystävämme voinut maksaa yöpymistään.

Kaupoissa ei sitten myydä myöskään olutta tai muuta alkoholia, kuten ei monissa muissakaan  Malesian pienissä kaupungeissa.

• Hong Kong

Koh Samuilta on suora lento Honkkareihin, siksi se on mahdottoman helppo kohde rajanylitykseen. Kaiken lisäksi Hongkongissa asuu siskoni perheineen, joten paikallisoppaita on tarjolla omasta takaa.

Ensimmäisen lyhyen Hongkongin visiitin aikana lähinnä hengästytti, sillä kaikkea on vaan niin älyttömän paljon. Eikä sellainen hektisyys ole meitä varten, mehän ollaan 'saari-ihmisiä' ja totuttu elämään flip flopit jaloissa.

Mutta mitä useammin ollaan Honkkareihin päädytty, sitä enemmän sekin on päässyt ihon alle. Sillä tavalla mukavan positiivisesti.

Hongkongin värejä

Victoria Peak, Hong Kong

Stanley Bay Hong Kong

 

• Myanmar

Uusi tuttavuus, joka ei ole vielä tullut tutuksi juuri ollenkaan. Kaikki visiitit yhtä lukuunottamatta ovat olleet pieniä silmänräpäyksiä, mutta kiinnostus on kasvanut.

Pari viikkoa sitten pyörähdettiin juniorin kanssa Mergue-saaristossa, ja vaikka Thahtay Kyun saari onkin lähinnä uhkapelaamista varten, ympärillä näyttäytyvä Mergue-saaristo oli hengästyttävän kaunis.

Koko 800 saaren Mergui on niitä viimeisiä paikkoja, jossa voi vielä bongata myös merimustalaisia. Näitä merten sinnikkäitä mokeneita, jotka yhä seilaavat trooppisilla saarilla asettuen aloilleen vain monsuunien ajaksi johonkin suojaisaan luonnonsatamaan.

En tiedä miten on mahdollista, etten ole koskaan aiemmin päätynyt lukemaan juttuja kohteesta? Kun näin jälkikäteen olen asioita selvitellyt, vaikuttaa vahvasti siltä että kunhan vaan saamme koirat hoitoon, nämä saari-ihmiset suuntaavat sinne.

Mergui Archipelago Thahtay Kyun -saarelta katsottuna.

Tachileikiin pyörähdettiin Chiang Main kautta.

- Tachileik

Thaimaan rajakaupungista Mae Saista pääsee näppärästi kävellen Myanmarin puolelle Tachileikiin. Kuten pikavisiiteillä Myanmarin puolelle muutenkin, on passi jätettävä rajavirkailijoille. Ja onhan se tavallaan hieman pelottava ajatus.

Me ollaan nähty Tachileik vain kerran, ja on vaikea kuvitella että kaupungissa vielä kymmenen vuotta sitten kulki härkävaunut savisilla kaduilla. Nythän paikka on melkolailla thaityylinen kaupustelijoineen. Viagraa ja ranta-raybaneita ainakin oli tarjolla lähes joka kulmassa.

Halpaahan Tachileikissa on, ja moni käykin siellä tekemässä ostoksia. Esimerkkinä nyt vaikka tupakka, joka Suomessa maksaa kai sen 7 euroa aski ja Thaimaassakin pari euroa, niin Tachileikissa kokonaisen kartongin pystyy ostamaan parilla eurolla.

Näitä samoja rajoja ollaan nyt neljän vuoden aikana ylitetty useamminkin. Olisihan tuossa lähellä vielä Vietnam, Kambodža ja Laos, ehkä tässä ehditään vielä niihinkin. Air Asian siivin onneksi lentää halvalla myös kauemmaksikin.

Ja vaikkei nämä herra *Pakon' rytmittämät rajajuoksut aina hampaita nauratakaan, on niissä hyvät puolensakin.

Onpahan ainakin reissattava.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Travellover ja Vagabonda. Näistä linkeistä pääsee lukemaan myös muut tempaukseen osallistuneet blogikirjoitukset. Käy ihmeessä lukemassa!

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!

Thaimaanrannan Maalarit löytyy Instagramissa nimellä thaimaanrannan_maalarit.

Kotiin Samuille on aina mukava palata. Taustalla Ang Thong marine park.