Tomppa - Kolmen viikon vilu ja muita Suomen ihmeitä

Viidakkotalossa vietettiin kolmen viikon selviytymishaastetta, kun Tomppa otti ja lähti Suomeen hoitamaan läjän läsnäoloa vaativia töitä. Mahtui reissuun myös jokunen mökkikatselmuskin, mutta enimmäkseen muistan Tompan puhelinkeskusteluissa kaivanneen kovasti takaisin Samuille.

Tässä Tompan mietteitä kolmen viikon reissusta pohjolaan:

Kolmen viikon vilu ja muita Suomen ihmeitä

Heidi ehtikin jo kirjoittamaan parit veret seisauttavaa postausta sillä välin, kun itse pyörin Suomen kamaralla. Viidakkotalo tarjoili parastaan ja vastaavasti Suomi tarjosi perinteikkäitä syksyisiä kelejä, kiirettä, juoksemista ja oikein mukavia sukulaisten ja ystävien tapaamisia.

En olekaan aikaisemmin reissannut vastaavalla tavalla yksin. Vaikka kiirettä riitti aamusta yöhön, ehti siinä moneen kertaan pohtimaan omaa suhdettaan Suomeen. Olenko hullu, että olen koskaan lähtenyt Suomesta? Tai siis - pikemminkin - olenko hullu, että ylipäätään lähdin Samuilta Suomen syksyyn?

Synkkää oli jo Samuilta lähtiessä...

Unelma tropiikkiin muuttamisesta

Saimme täydellisen päähänpiston Heidin kanssa jo talvella 2001 - jonain päivänä vielä muutamme Samuille. Siinä sivussa sitten rakensimme nuoren uusioperheen elämää vuosi vuodelta siihen suuntaan, että vielä jonain päivänä haave muuttuisi todeksi.

Mutta miksi halusimme muuttaa? Miksi minä halusin muuttaa?

Oliko kyseessä vain nuoren miehenalun halu tehdä jotain 'repäisevää'? Vai olinko jo ehtinyt pettymään työelämään, missä silloinen työnantajani veti mattoa jalkojeni alta? Vai halusinko vain karkuun pakkasia ja loskaa?

Näin jälkikäteen ajateltuna silloinen haaveemme oli tehty kaikista näistä palasista. Ja varmasti muutamasta muustakin.

Ajan saatossa reissasimme Samuille aina kun mahdollista, ja suhteemme kauniiseen postikortti-saareen syveni vuosi vuodelta. Matkan varrella Suomi tuntui yhä enemmän 'väärältä' kodilta ja Samui 'oikealta'.

Meillä oli Suomessa maailman parhaat naapurit - siis monia naapureita. Parempia ei olisi voinut toivoa. Pojilla oli hienoja kavereita ja harrastuksia. Rakennettiin skeittiparkkia ja perustettiin yrityksiä. Oli kitaraoppilaita ja kesäisin käytiin mökkeilemässä minne päästiin.

Mutta takaraivossa oli aina ajatus - milloin seuraavaksi päästään lähtemään Samuille?

Parasta Suomessa.

Lisää Suomen parhautta...

Mökki maalaismaisemissa

Tänä kesänä emme käyneet lainkaan Suomessa, ja kuten olette voineet lukea, mökkikuumetta on ollut ilmassa. Jokin vetää Suomeen - vähintäänkin kesäisin mökille. Tai niin me ainakin kuvittelemme.

Kolmen viikon reissuni aikana kävin katsomassa muutamaa ennalta valitsemaamme mökkipaikkaa. Pari vallan hyvää ehdokasta oli joukossa, mutta vielä eivät kaikki palaset loksahtaneet kohdillensa. Tyhjillä mökkiteillä tihkusateessa ajellessani ihmettelin, että ihan oikeastiko me halutaan muuttaa tänne joksikin aikaa? Keskelle metsää tihkusateeseen mikä myöhemmin syksyllä muuttuu kunnon loskaksi? Mikä täällä olisi paremmin tai enemmän, kuin meillä Samuilla on juuri nyt?

Muistan kun pikkupoikana luin mummolta saamani 1900-luvun alun nuorten kirjat. Monissa kirjoissa tarina kertoi suomalaisperheestä (tai isännästä), joka raivasi metsään pienen peltotilkun, taisteli karhun kanssa ja saattoipa törmätä vihollisiinkin. Olin juniorina myös suunnaton Tarzan-fani ja luin kaikki mahdolliset Tarzan-kirjat ja lehdet. Tavallaan näissä Suomen kirjoissa ja Tarzaneissa oli se yhteinen piirre, että olosuhteet olivat alkeelliset, tietenkin taisteltiin, oltiin hyviksiä ja jotenkin aina selvittiin. Oli pula-aikaa, myrskyjä, käärmeitä ja paljon luontoa; niin Suomen erämaata kuin trooppista sademetsääkin.

Olen tullut siihen tulokseen, että sain valtavan inspiraation tropiikista Tarzan-kirjallisuudesta ja elokuvista. Ja vastaavasti tuo Suomen erämaa on aina ollut lähellä sydäntä. Nyt jouduin puntaroimaan näitten kahden välillä - miksei elämä olisi yhtälailla antoisaa metsän keskellä maalaismaisemissa? Olisi koivuja, kuusia, mäntyjä ja peltoja. Olisi toki myös hirvikärpäsiä, hyttysiä, punkkeja ja kyykäärmeitä. Voisi pilkkoa puita, lämmittää takkaa ja saunaa. Talvisin voisi kenties käydä hiihtämässä ja pilkkimässä.

Ja olisi kyllä hauska nähdä, mitä viidakkotalon koirat tuumaisivat lumesta.

Kalastus, Suomen retken huippuhetket.

Kylmää ja vilua sekä tyhjiä katseita

Kylmä oli läsnä koko Suomen reissuni ajan. Oli kylmä autossa, kaupassa ja peiton alla. Saunassakin piti ensin heittää hulluna löylyä, jotta kohme alkoi hellittämään. Palatakseen takaisin puoli tuntia saunomisen jälkeen.

Kävin Isossa Omenassa ruokaostoksilla. Katselin ohitseni kiirehtiviä ihmisiä, joista moni tapitti kännykkäänsä lasittunut katse silmissään. Olinkohan väärään aikaan oikeassa paikassa, vai kenties oikeaan aikaan väärässä paikassa.

Missä olivat kaikki hymyilevät kasvot ja iloinen puheen sorina? Mihin kaikilla oli kiire? Töihin? Tekemään jotain niin tärkeää, että onnellisuus ja hetkestä nauttiminen unohtui jo heti aamulla silmiä avatessa?

Teen itse omasta mielestäni kohtuullisesti töitä - tosin Suomen reissulla tein hieman enemmän. Mutta jotenkin se ajatus, että koko ajan pitää tehdä enemmän, ansaita enemmän juosta lujempaa, tai omistaa isompi auto - tämä ajatus on vuosien varrella karissut pois.

Kuljen Samuilla samoissa halvoissa vaatteissa kuin vuosi sitten, ostan uudet sandaalit kun edelliset menevät rikki. Miksi keräisin kymmenen paria sandaaleita? Jotta voisin näyttää komeammalta jameissa? Nythän meilläkin on täällä auto ja se on vallan komea, mutta sillä on ikää jo 13 vuotta. Se on kuitenkin hyvä käyttöauto - sinne mahtuvat koirat, huonekalut, kaverit ja niitten matkalaukut. Ja eittämättä kovemman sateen iskiessä on mukavampi mennä kauppaan autolla kuin skootterilla. Vaikka sitäkin tehtiin kolme vuotta. Eikä siihen kuollut vaikka kastuikin.

Ja sitten ei niin huippuhetkiä, pimeätä ja märkää.

Tässä kohtaa kaipaa jo Samuin värejä ja valoa.

Kylmästä lämpimään takaisin.

Mistä onnellisuus on tehty?

Olemmeko onnekkaita että voimme asua täällä nyt? Vai olemmeko rakentaneet tämän polun itse ja kyseessä ei olekaan onni, vaan oman onnellisuuden metsästäminen?

Erittäin monet kyselevät, että miten te oikein pystyitte muuttamaan? Vielä useammat kommentoivat, että kyllä mekin mutta kun...

Meille onnellisuus ei ole koskaan ollut uudenkarhea mersu tai omakotitalo pienellä pihalla, missä aidan takana äkäinen naapuri valittaa lapsen metelöinnistä. Meille unelma oli (vaikkei tätä ehkä aikaisemmin niin hyvin osattukaan sanoiksi pukea) nauttia yhteisestä ajasta ja tehdä sopivasti itseämme kiinnostavia töitä.

Ja ensimmäisen Samuin reissun jälkeen meidän onnellisuutemme on ehdottomasti tehty hymyilevistä ihmisistä, polttavasta auringosta ja sandaaleista.

Mistä on sinun onnellisuutesi tehty?

Tomppa / syvien vesien upposukeltaja

Ps. Jos sinäkin siellä nyt mietit muutosta ja suurta hyppyä kohti omaa onnellisuutta, suosittelen lukaisemaan Rosita Juurisen Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjan. Käy edes tsekkaamassa mitä kirja voisi tarjota juuri sinulle!

Ehkei se unelmien toteuttaminen olekaan välttämättä niin vaikeata!

Tätä linkkiä klikkaamalla ja laittamalla kassalla koodiksi 'thaimaanranta', saat tilauksesta 10% alennuksen: Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

Ja mikä parasta, jos tilaat kirjan (e-kirjan tai painetun tai molemmat) lokakuun loppuun mennessä, saat vielä kaupan päälle Tim Ferrissin 4 -tunnin työviikko -kirjan. 

Jos haluat toteuttaa unelmasi nyt etkä 30 vuoden kuluttua, lue tämä kirja!

* Kaupallinen yhteistyö