Ajatelkaa jos pitäisi säännöllisesti vaikka harrastaa jotakin...

Viitaten edelliseen postaukseeni, säännöllisyys tuntuu täällä lähes mahdottomalta. Oleminen tiettyyn aikaan tietyssä paikassa kuuluu samaan kategoriaan.

Tiukkoja aikatauluja tuskin kukaan tulee tänne hakemaan, eikä mekään, mutta joku päivä saisi vaikka yllättääkin olemalla sellainen 'sujuva'.

Romahtanut kattolevy

Katto

Olin väärässä viimeksi, kun epäilin vuokranantajan kieltäytyneen romahtaneen katon korjaamisesta. Kattomies saapui apumiehen kanssa, ja tätä yhtä levyä on nyt ihmetelty kaksi päivää.

Ensimmäisenä päivänä uusi levy kiinnitetään ja sitten sitä ihmetellään loppupäivä. Meillä on kyllä huikeat näkymät Phanganille tuolta yläkerran valtavalta parvekkeelta, joten kyllä siellä kelpaa viettää  tunti jos toinenkin.

Seuraavana päivänä kitataan katto ja maalataan sitä uutta levyä, vaikka näin blondina vähän mietin kuivuuko kitti, saatika maali kamalassa kaatosateessa. Veikkaan ettei ainakaan kovin hyvin, mutta koko päivä siellä taas huseerattiin.

Kunnes puutarhuri tuli sanomaan, ettei tänään voi maalata kun sataa näin paljon. Tässä vaiheessa hommaan oli jo mennyt koko päivä ja maalaamatta oli valehtelematta jäänyt sellainen 20 sentin alue. Olisi kai senkin voinut vetäistä siinä samalla.

Kolmas päivä siis tulossa. Voisihan sitä tällaisina päivinä ulkoistaa itsensä vaikka johonkin harrastuksiin, mutta kun pitää vahtia tota Boota. Se tykkää näykkiä kattomiehen apparia pohkeesta aina ohitustilanteessa.

Ja sitä paitsi, juniori on kuumeessa toista päivää, joten sairastupa sijaitsee tässä samassa rakennuksessa.

Kobra sekoittaa päivän aina

Julkaisin omalla seinälläni Facebookissa tällaisen tarinan;

Kun aloittaa aamun tunnin tappelulla kobran kanssa, ja sen jälkeen etsii vapaata eläinklinikkaa mahdollisen kobran myrkyn takia yhden koiran silmässä, tietää saatana heränneensä.

Näin alkoi tämä viikko. Murphy oli viisas mies; jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen. Ja meillä se tapahtuu lähes aina silloin, kun Tomppa ei ole paikalla.

Ei tosta kuningaskobrasta sen enempää, niitä tarinoita on tässä blogissa jauhettu ihan tarpeeksi. Sen verran voisin kuitenkin kehua, että meidän juniori on osoittautunut varsinaiseksi sankariksi.

Tiedättehän kuinka vaikeata on saada teini ylös aamulla? Vaikka miten ystävällisesti yrittää, jossain vaiheessa ääni nousee, kunnes muuttuu melkein karjumiseksi. Tätä ennen hermot on mennyt tietenkin jo monta kertaa.

Mutta kun mä karjaisen terassilta 'KOBRA', kolina vaan kuuluu kun teini rymyää pää kolmantena jalkana terassille alta aikayksikön. Ei se varmaan ehdi edes herätä matkalla.

Meistä on tullut loistava kobratiimi. Kiitos Miska.

Salsan silmä vähän kärsi kobratappelusta

Jos ehtisin säännöllisesti harrastaa jotakin...

Niin voi olla että hurahtaisin tuohon frisbeegolfiin. Laji on vähän vaivihkaa vienyt mennessään ja mitä enemmän opin, sitä enemmän se kiinnostaa.

Tomppa on käynyt meidän naapuriradalla Samui Disc Golfissa jo pari vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Itse olen vieraileva ummikko, vaikka viime aikoina mopo onkin kuljettanut sille suunnalle useammin.

Itselläni koko touhu on vielä täysin hakusessa, mutta silloin tällöin saan kiekon lentämään ihan kohtuudella. Useimmiten vedän vaan kaikella voimalla mitä kirpusta lähtee, vaikka tekniikka ja rentous olisi se juttu. Toisinaan pääsen kokemaan melkein tähtihetkiä, kun saan kiekon lentämään komeassa kaaressa ilman voimaakin. Ja kyllä se vaan tuntuu hemmetin hienolta.

Vielä kun saisi sen oikean tekniikan sujahtamaan tuonne selkäytimeen, ettei tarvitsisi joka toinen kerta rämpiä pusikoissa tai puhvelin paskassa etsimässä kiekkoja. 

Kiva mesta ja kivaa porukkaa ihan tossa naapurissa. Vielä kun omissa porukoissa heittää, kukaan ei tule kurittamaan niistä suupielistä spontaanisti lipsahtavista kirosanoista.

Oletko sä jo ehtinyt kokeilemaan frisbeegolfia?

Miten mä nyt tästä lajista innostuin ;)

Vasemmalla kobrataistelija Miska, oikealla Oliver

Tomppa yrittää opettaa meille vähän tekniikoita

Samui Disc Golf