Samui snake and wildlife rescue

Mitenkäs teillä meni 1. adventtisunnuntai? Villasukat jalassa kynttilöitä poltellen? Ehkä jopa höyryävä glögilasi kädessä takkatulta katsellen?

Meilläkin on joulukuusi ja jonkinlaista glögiäkin saadaan rakennetuksi, mutta sunnuntaina siihen ei jäänyt aikaa.

1. Adventtisunnuntai täällä päässä sujui nimittäin näin:

Tomppa lähti lauantaina Phanganille hakemaan Moikulta moottorisahaa, juniori jäi kaverinsa luo yökylään, ja itse jäin talovahdiksi koirien kanssa.

Ja palatakseni edelliseen kirjoitukseeni, alleviivaan sen että Murphy oli viisas mies. Ärsyttävän viisas mies. Kaikki tapahtuu silloin, kun Tomppa ei ole tonteilla.

Koska meidän piha vetää puoleensa kutsumattomia matoja (lue kobria), päätin aamutuimaan polttaa pari kasaa puutarhajätettä tavoitteena minimoida matojen piilopaikat ja rauhoittaa elämä muullekin kuin taistelulle.

Kolmituntisen kasojen polttamisen jälkeen istahdin uima-altaalle pienelle lounaalle ennen suihkua. Enkä sillä hetkellä tiennyt, kuinka persiilleen loppupäivän aikataulut taas menisi.

V*tun monokkelikobra

Altaalla istuessani huomasin kyllä koirien bonganneen taas jotakin. Käärme? Lisko? Rotta? Sitä ei tiedä ennen kuin tietää. Ja yleensä sen tietää ensimmäisestä koiran haukahduksesta.

Ja onneksi en ollut ehtinyt suihkuun ennen haukahdusta, päälle iski nimittäin tulipalokiire pelastamaan koiria. TAAS.

Kuten yleensä, käärme oli jo haavoittunut kun prinsessa ehti paikalle. Kuten alle viikko sitten, tälläkin kertaa salsa onnistui saamaan myrkkyä silmiinsä ja loppupäivä menikin klinikkareissulla ja silmää hoitaessa.

Käärmeen ripustin banaanipuuhun todistusaineistoksi Tomppaa varten (jotta uskoisi että taas kävi näin) ja jottei koirat loputtomiin riepoittele sitä pitkin pihaa.

Pari suojelusenkeliä oli tälläkin kertaa matkassa, ja selvittiin ilman lopullisia vaurioita. Salsa sai muutamat piikit ja lääkkeet silmään ja voi onneksi jo paljon paremmin.

Tänne Samuilla soitetaan, kun tulee ongelmia käärmeitten kanssa.

Samui snake and wildlife rescue

Me tiedetään että piha pitää trimmata, mahdollisia koloja täytellä, kasoja poltella ja muutenkin siivota potentiaalisia piilopaikkoja. Mutta olisiko vielä jotakin muuta mitä voitaisiin tehdä?

Ollaan mietitty jopa pieniä pommeja ja kevyttä kulotusta, mutta toiveissa oli myös saada paikallinen käärmeguru pyörähtämään tontilla ja kertomaan mitä oikeasti voitaisiin tehdä. Ettei nyt turhaan räjäytetä taloa ilmaan tai polteta sitä maan tasalle.

Samui snake and wildlife rescuen Philipillä on keskimäärin 25 pelastuskeikkaa kuukaudessa. Aivan  hullua hommaa, sehän on melkein yksi päivässä! Joka soitosta Philip ei sentään lähde paikalle, mutta kun kyseessä on kobra tai python, silloin pickup kyllä liikahtaa.

Tänään Philip hyppäsi autoon ja tuli kylään. Vähän hävetti viedä kiireisen käärmemiehen aikaa, kun ei ollut akuutti tilanne päällä, mutta Philipiä kiinnosti myös nähdä meidän 'kobra hot spot'.

Kiitos Philip vierailusta!

Tässä Philipin käsittelyssä monokkelikobra

Olisi kieltämättä ollut huojentavaa kuulla että 'hävittäkää toi, duunatkaa tämä kuntoon ja tuokin kannattaa hoitaa', mutta mitä saatiin kuulla oli seuraava;

Here's nothing you can do, really. This is a paradise for cobras.

Että sillä tavalla. Helpottiko kommentti- no arvatenkaan ei.

Mutta näillä mennään.

Philip kertoi paljon Samuin villieläimistä. Niistä vähäisistä jäljellä olevista, joitten pelastamisessa hänen päivänsä kuluu. Eikä tullut yhtään voittajafiilistä laskeskellessa kaikkia niitä kobria, joita meidänkin pihalla on tapettu. Mutta yleensä me kuitenkin ehdimme ainoastaan viimeistelemään homman, jonka koirat ovat jo aloittaneet. Ja luonnollisesti koirat on pelastettava ensin, samaa mieltä oli Philip.

Sen lisäksi että asutaan kobrien paratiisissa, tässä meidän lähettyvillä on Philipin sanoin paljon pythoneita. Kerrattakoon siis vielä että PALJON. Myös hänen vapauttamiaan.

Ja tapaaminen pythonin kanssa kuulostaa vielä hurjemmalta kuin kobrat. Koska niin halutessaan, python tappaa huomattavasti kobraa nopeammin. Myös ihmisen.

Monesti ollaan mietitty, että ehtisikö viidakkotalolta lähimpään sairaalaan riittävän ajoissa saamaan vastamyrkkyä kobran puremalle. Philipin mukaan aikaa on enemmän kuin riittävästi, vaikkei terassille kannatakaan jäädä nautiskelemaan kahvikupillista ennen lähtöä.

Päästyään iskuetäisyydelle, python ei sen sijaan anna montaa silmänräpäystä ennen kuin olet kuristusotteessa, josta ei ole poispääsyä.

Ja kun python puree, siitä ei pääse irti. Paitsi whiskyllä tai muulla vahvalla viinalla. Ja tämä tarina on tosi. Jotta tällainen olisi edes teoreettisesti mahdollista, tarvitaan se kaveri joka pystyy kaatamaan whiskyä pythonin suuhun. Whiskyn jälkeen python kuulemma irroittaa hampaansa ja häipyy.

Arvatkaa lähtikö Tomppa välittömästi ostamaan pullon whiskyä?

Pelastettuja villieläimiä

Villieläinten väärinkäyttö

Nyt hyvät ihmiset, älkää koskaan menkö rannalla tai muualla niihin valokuviin apinoitten, liskojen tai kotkien kanssa. Kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta ja niillä surullisilla eläimillä on surkeat oltavat.

Unohtakaa tiikeripuistot, norsuratsastukset ja muu vastaava paska. Unohtakaa valokuvat villieläinten kanssa, sitä toimintaa ei kannata tukea millään tavalla. Kun me turistit emme niistä aktiviteeteista maksa, kyseinen bisnes kokee luonnollisen kuoleman.

Philipin toimesta rannoilla on järjestetty jo neljä poliisiratsiaa, missä villieläimiä kuviin tyrkyttäviä kavereita on pidätetty ja eläimet otettu huostaan. Niistä eläimistä osa päätyy jopa Philipille tai pahimmin loukkaantuneet hänen kauttaan Wildlife rescuelle lähelle Hua Hinia.

Ja surullista mutta totta, seuraavana päivänä nämä iljettävät rikolliset on maksettu sellistä ja sama toiminta jatkuu rannalla. Kainalossa on vaan uudet eläimet.

Poliisi ei oikeasti tee mitään. ME ollaan ne, jotka voidaan boikotoida toimintaa. Kun raha ei liiku, ei ole bisnestäkään. Kun ei ole bisnestä, ei ole tarvetta pyydystää vauva-apinoita ihmisten valokuviin.

ja lisää...

ja näitten kanssa ei sitten mennä rannalla valokuviin!

Just don't do it!

Philip on surullinen mies kaikesta tästä paskasta ja siitä, ettei ole juurikaan mitään virallista keinoa pysäyttää tätä raakaa toimintaa.

Ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, kun täällä nostaa älämölön vastaavanlaisesta toiminnasta, voi tulla kuumat paikat. Onneksi on silti näitä rohkeita miehiä kuten Philip, jotka ovat valmiita vaikka lähtemään linnaan puolustuskyvyttömien eläinten puolesta. Ja Philip on valmis.

Philip pelastaa eläimiä vapaaehtoisesti, joten käykää ihmeessä tykkäämästä hänen FB-sivustaan. Ehkä teistä tai ystävistänne löytyy joku, joka haluaa tukea häntä myös taloudellisesti? Se onnistuu tätä kautta.

Kun katselin meidän pihalta lähtevää Philipiä ja hänen savuavaa pickupiaan, en voinut olla ajattelematta miten ihmeessä hän vielä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa taistella eläinten puolesta ilman mitään rahallista korvausta?

Philipistä ja Thaimaan villieläimistä olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta jätän sen johonkin seuraavaan kertaan. Huomenna on lähtö Myanmariin juniorin kanssa, joten rouva lähtee nyt pakkaamaan.

Ja sitten tuleekin jo esikoinen saarelle💗

*Osa valokuvista on Samui snake and wildlife rescuen sivuilta