'Kysymys ei ole siitä, joudutko liikenneonnettomuuteen, vaan kysymys on ainoastaan siitä milloin se tapahtuu'. Näin sanoi Miskan koulun rehtori vain reilu kuukausi sitten.
Vuosi toisensa jälkeen Thaimaa pysyy kärkisijoilla liikenteessä tapahtuvien kuolemien suhteen. Maailman terveysjärjestö WHO on listannut Thaimaan liikenteen maailman toiseksi kuolettavimmaksi Libyan jälkeen. Vuonna 2016 Thaimaassa kuoli 50-60 henkeä päivässä.
Se on järkyttävä määrä ihmisiä. Aivan liikaa ihmisiä.
Eikä Samui ole sen parempi.
Kun kuolemat tulevat liian lähelle
Ensin en ajatellut kirjoittaa näin ikävistä asioista, mutta kolme päivää sitten saatu surullinen viesti sai ajattelemaan toisin.
Olkoon vaikka siitä syystä, että paljon muuta ei toista kunnioittaakseen voi enää tehdä. Ei tässä tilanteessa, kun ei oltu omaisia tai niin kovin läheisiä.
Mutta oltiin kuitenkin yhdessä, vielä muutama päivä sitten. Kun kaikki oli hienosti ja tulevaisuus näytti lupaavalta. Edellinen kirjoitukseni koski meidän unelmien lisäksi juuri tätä kyseistä iltaa. Voit halutessasi lukea sen täältä.
Kun silloin puhuin 'lopettajaisten bilebändistä', en voinut kuvitella mitään tämän kaltaista. Nyt 'lopettajaiset' pelkästään sanana tuntuu aivan hirveältä. Puhuinko vielä karmastakin?
Darwin
En tiedä mitä tapahtuu bändille nyt, kun loistava kanadalainen saksofonisti Darwin maanantaiyön pimeinä tunteina joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Eikä selvinnyt.
Hän oli taitava. Todella taitava.
Paikallisissa musiikkipiireissä kovasti arvostettu muusikko, jonka aika ei todellakaan ollut lähteä. Saksofonisti, joka toi upeilla sooloillaan biiseihin ryhtiä ja melodiaa. Joka viimeisenä yhteisenä iltanamme veti uskomattoman hienon keikan.
Kun ainoa tuuletin ei toiminut ja hiki valui puroina, Darwin oli silti onnellinen. Heillä oli upea tiimi, katsojia oli valtavasti ja tunnelma oli paras koskaan näkemäni. Siksi Darwinkin uskoakseni oli onnellinen. Kun yleisö nauttii olostaan, myös muusikko tekee sen.
Soikoon saksofoni vielä upeammin niillä vihreämmillä niityillä.
Dao
Reilu kuukausi sitten, ystävämme pitkäaikainen naisystävä (meidänkin ystävä) oli ylittämässä tietä mennessään kauppaan. Jollain oli liian kiire moottoripyörällään, eikä Dao nähnyt tulevaa. Hän jäi moottoripyörän alle, lensi pitkän matkan lyöden päänsä. Hänkään ei selvinnyt.
Vaikkei me oltukaan Daon kanssa ihan sydänystäviä, niin hyvän ystävämme menetyksen sivusta seuraaminen oli kova paikka. Onneksi oli ystäviä lähellä pahimman tuskan aikana.
Ensimmäisen kerran koskaan olimme paikallisissa hautajaisissa. Hyvin kauniit monipäiväiset seremoniat olivat niin kovin erilaiset suomalaisiin verrattuna.
Kaikki olivat tervetulleita temppeliin, ja itsensä todella tunsi lämpimästi tervetulleeksi. Menehtyneen sukulaiset pitivät meistä kaikista huolta, ruokkivat ja ottivat lähelle. Vaikka suru oli varmasti musertava.
En ole koskaan nähnyt kauniimpia hautajaisia. Kiitos että saimme olla mukana.
Toivon voimia kaikille läheisensä menettäneille.
4
Vuosi toisensa jälkeen Thaimaa pysyy kärkisijoilla liikenteessä tapahtuvien kuolemien suhteen. Maailman terveysjärjestö WHO on listannut Thaimaan liikenteen maailman toiseksi kuolettavimmaksi Libyan jälkeen. Vuonna 2016 Thaimaassa kuoli 50-60 henkeä päivässä.
Se on järkyttävä määrä ihmisiä. Aivan liikaa ihmisiä.
Eikä Samui ole sen parempi.
Kun kuolemat tulevat liian lähelle
Ensin en ajatellut kirjoittaa näin ikävistä asioista, mutta kolme päivää sitten saatu surullinen viesti sai ajattelemaan toisin.
Olkoon vaikka siitä syystä, että paljon muuta ei toista kunnioittaakseen voi enää tehdä. Ei tässä tilanteessa, kun ei oltu omaisia tai niin kovin läheisiä.
Mutta oltiin kuitenkin yhdessä, vielä muutama päivä sitten. Kun kaikki oli hienosti ja tulevaisuus näytti lupaavalta. Edellinen kirjoitukseni koski meidän unelmien lisäksi juuri tätä kyseistä iltaa. Voit halutessasi lukea sen täältä.
Kun silloin puhuin 'lopettajaisten bilebändistä', en voinut kuvitella mitään tämän kaltaista. Nyt 'lopettajaiset' pelkästään sanana tuntuu aivan hirveältä. Puhuinko vielä karmastakin?
 |
| Darwinin saksofoni |
Darwin
En tiedä mitä tapahtuu bändille nyt, kun loistava kanadalainen saksofonisti Darwin maanantaiyön pimeinä tunteina joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Eikä selvinnyt.
Hän oli taitava. Todella taitava.
Paikallisissa musiikkipiireissä kovasti arvostettu muusikko, jonka aika ei todellakaan ollut lähteä. Saksofonisti, joka toi upeilla sooloillaan biiseihin ryhtiä ja melodiaa. Joka viimeisenä yhteisenä iltanamme veti uskomattoman hienon keikan.
Kun ainoa tuuletin ei toiminut ja hiki valui puroina, Darwin oli silti onnellinen. Heillä oli upea tiimi, katsojia oli valtavasti ja tunnelma oli paras koskaan näkemäni. Siksi Darwinkin uskoakseni oli onnellinen. Kun yleisö nauttii olostaan, myös muusikko tekee sen.
Soikoon saksofoni vielä upeammin niillä vihreämmillä niityillä.
 |
| Kauniisti soi saksofoni |
Dao
Reilu kuukausi sitten, ystävämme pitkäaikainen naisystävä (meidänkin ystävä) oli ylittämässä tietä mennessään kauppaan. Jollain oli liian kiire moottoripyörällään, eikä Dao nähnyt tulevaa. Hän jäi moottoripyörän alle, lensi pitkän matkan lyöden päänsä. Hänkään ei selvinnyt.
Vaikkei me oltukaan Daon kanssa ihan sydänystäviä, niin hyvän ystävämme menetyksen sivusta seuraaminen oli kova paikka. Onneksi oli ystäviä lähellä pahimman tuskan aikana.
Ensimmäisen kerran koskaan olimme paikallisissa hautajaisissa. Hyvin kauniit monipäiväiset seremoniat olivat niin kovin erilaiset suomalaisiin verrattuna.
Kaikki olivat tervetulleita temppeliin, ja itsensä todella tunsi lämpimästi tervetulleeksi. Menehtyneen sukulaiset pitivät meistä kaikista huolta, ruokkivat ja ottivat lähelle. Vaikka suru oli varmasti musertava.
En ole koskaan nähnyt kauniimpia hautajaisia. Kiitos että saimme olla mukana.
Toivon voimia kaikille läheisensä menettäneille.
 |
| Temppelit täällä ovat upeita luomuksia. |
