Nonni, joulu on ohi - nyt saa kesä tulla

No niin kuin blogin FB-sivuilla (kiva jos käyt tykkäämässä) jo avauduin, töllin jouluvalmistelut meni sählätessä. Meikäläiseltähän on jo aikaa sitten kielletty ruokakaupassa käynti, sillä se mitä listassa lukee ei päädy kauppakassiin, vaan sinne päätyy ihan jotain muuta. Eikä se muu ole mitään järkevää.

Hämmästytän itsenikin tämän tästä.

Tällä kertaa olin suunnitellut koko joulumenuun itse, ja kauppalistaakin tein syvällä hartaudella. Sitten tarkistin sen, ja tarkistin vielä uudestaankin. Ja tarkistin vielä moneen kertaan.

Mutta niin sitä näköjään tulee sokeaksi omalle tekemiselleen, omille kirjoituksilleen, omille ajatuksilleenkin jopa. Tämän mittakaavan räpellykset ei voi olla enää mikään blondi -juttu, mä olen totaalisen vieraantunut muonituskuvioista tässä vuosien varrella.

Kunnon emäntää ei siis töllistä löydy. Onneksi meillä käy välillä vieraina esimerkiksi lihamestarin poika vaimoineen, Pauliina ja kaikki muutkin, jotka auliisti osallistuvat köökissä hyörimiseen. Voisi muuten olla aika köyhät tarjoilut.

Jouluvalmisteluista selvittiin kuitenkin (joten kuten), vaikka leipoessa puuttuikin kaulin, rosépippurin virkaa näytteli rosmariini, hartaudella tehty sienisalaatti unohtui jääkaapin ylähyllylle, ja kaikkea mahdollista pöperöä oli aivan liikaa.

Meillä rääppiäiset jatkuvat vielä pitkään.

Meikäläisen perusolotila

Juniori kauli piparit balsamicopullolla

ja kyllä me jotain saatiin aikaiseksikin

Pikaiset tapaamiset

Kun rakkaat on ympäri maailmaa, me tehdään aina kaikkemme että nähtäisiin jossain edes pienen hetken. Niin tänäkin jouluna, kun sisko perheineen pyörähti 20 tunnin visiitillä töllissä. Hong Kongista Suomeen on pitkä matka, mutta matkalla Barcelonaan sehän sattuu melkein reitille. Meidän isäpappakin ehti nauttimaan tyttäriensä ja lastenlastensa seurasta.

Esikoinen oli valitettavasti karannut Espanjaan jo joulukuun alussa, joten ensimmäisen kerran ikinä ruokapöydästä oli yksi tuoli tyhjillään. Voihan iso ikävä.

Meillä on vuosia jo ollut perinne, että lahjoihin ei törsätä. Esikoiselle ja juniorille ollaan Samuilta ostettu vaan tarpeeseen, mutta sitäkin enemmän ollaan satsattu yhdessä oloon. Ja tämä onkin paljon tärkeämpää, kuin matkalaukkuihin sullotut krääsät.

Tänä jouluna päätettiin pelata jonkinlaista versiota Secret Santa -pelistä, mikä osoittautui sangen hauskaksi ajanvietteeksi - ja rahan säästöksi.

• Meitä oli siis seitsemän pelaajaa ja jokainen toi max 10 euron lahjan. Lahjojen piti olla paketissa, jottei kukaan voinut tietää mitä paketit sisältävät. 
• Paketit laitettiin lattialle, ja nuorin sai ensimmäisenä valita itselleen mieluisan paketin. Siitä sitten toiseksi nuorin, jne.
• Jokainen otti valitsemansa paketin pöydälle eteensä, mutta paketteja ei saanut avata.
• Peli alkoi nopan heittämisellä, ja tällä kertaa vanhin pelaaja sai aloittaa.

- Mikäli nopan silmäluku oli 1, pelaaja vaihtoi pakettinsa oikealla olevan kanssa.
- jos silmäluku oli 2, paketti vaihdettiin vasemmalla olevan pelaajan kanssa.
- mikäli silmäluku oli 3 tai 4, paketti vaihdettiin kenen tahansa pelaajan kanssa ja tällöin sai myös avata lahjansa. Mutta lahja ei edelleenkään ollut oma.
- Mikäli noppa näytti lukua 5 tai 6, ei tarvinnut vaihtaa lahjaa, vaan sai avata omansa. Mutta tällöinkään lahja ei vielä ollut oma.

• Peliä jatkettiin niin kauan, kuin kaikki lahjat oli avattu. Me tosin jatkettiin vielä siitäkin eteenpäin, jotta mahdollisimman monilla olisi mahdollisuus saada juuri itselleen mieluinen lahja. Aina paras mahdollinen lahja ei osunut aivan kohdilleen, ja meidän säännöissä pelin loputtua pystyi vielä vaihtelemaan lahjoja halukkaitten kanssa.

Ihan todella hauskaa ja huvittavaa. Se on muuten uskomatonta, kuinka hyviä lahjoja kymmenellä eurollakin pystyy hankkimaan. Satatasia ei ole pakko törsätä, mutta tietenkin tällaista peliä pelatessa apua lahjojen hankintaan saa siitä, että tuntee kohtuullisen hyvin kaikki pelaajat.

Itse muuten hankin meidän perheen lahjat Flying Tiger Copenhagenista, joka onkin varsinainen aarreaitta. Ja ihan heti tulee muuten mieleen Samuillekin rantautunut japanilainen Miniso, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Onneksi aivan tästä meidän vierestä ei löydy kumpaakaan kauppaketjua, saattaisi frouva nimittäin löytää itsensä shoppailemasta vaikka mitä "tarpeellista".

Meillä on ihan paras kuusi, yhtäkään neulasta ei vielä varissut

Uutta vuotta kohti

Joulut on nyt lusittu, joten kesä saa tulla😁

Sellainen pieni kutina jossain selkärangassa mulla kuitenkin on, että kahden viikon sisällä iskee mahtipakkaset ja lunta tulee puoli kilometriä...

Mitenkäs teillä - sählättiinkö jouluna?

Väsyneitä joulun juhlijoita, kuvassa Salsa

Ja Bumba on ihan yhtä väsynyt

6

Omassa kuplassa

Käveltiin Tompan kanssa iltasaunaan. Joka puolella oli pilkko pimeätä, vaikka kello oli vasta reilu viisi. Ilman taskulamppua täällä ei tee mitään. Ainoan naapurin valotkaan eivät pala, vaikka yleensä torpan pihavalon himmeän kajon voi kuvitella näkevänsä.

Ehkä naapuri on lähtenyt joulun viettoon.

On vain me. Ja pimeys.

Yksin täällä olisi todella yksin. Onneksi meillä on meidät, ja kolme turvakorvaa. Mutta täällä voi hyvin kuvitella mitä yksinäisyys on.

Tiedättekö sen joulubiisin, jossa Suvi Teräsniska laulaa - "mummo, mitä kuuluu sinne teille"? Aina kuullessani sen, kuvittelen mummon tänne yksinään ja voin tuntea mummon surun.

Yksinäisyys on varmasti hirveätä. Jos jotain tässä maailmassa haluaisin toivoa, niin sitä ettei kukaan joutuisi olemaan yksin. Että jokaisella olisi joku.

Yksinäinen talovanhus meidän naapurissa

Omassa kuplassa

Täällä me eletään, ihan omassa kuplassa. Iltaisin kun ikkunoista ei näe mitään, tuntee olevansa kuin tynnyrissä. Aivan absurdi tunne.

Aamulla kun herää, on pimeätä. Iltapäivällä on pimeätä, ja muutamaa keskipäivän tuntia lukuunottamatta on pimeätä. Ymmärrän hemmetin hyvin miksi monet eläimet on horroksessa tai nukkuvat talvet. Eipä täällä pimeyden keskellä muutakaan ole.

Mutta ei meillä mitään hätää ole, vaikka omassa kuplassa elelläänkin.

Maailman menossa pysytään mukana lukemalla uutisia ja käymällä ruokakaupassa. Niin ja tietysti fribailemassa, sekä Taalintehtaan Ekocenterissä. Välillä me kyllä oikein repäistäänkin, ja ajetaan Skanssin kauppakeskukseen.

Onneksi meillä on kallisarvoinen ystäväpariskunta (Pauliina & työnjohtaja) tässä saman tien varrella. Heidän kanssa voi keksiä mitä vain, kuten vaikka avantouintia lähteessä, China handia aamuyöllä liian monen viinin jälkeen (ukoilla on tätä nykyä konjakkikielto), ylensyömistä ja muuta pöljää.

Pauliinan kanssa saa myös koko sydämensä pohjasta ikävöidä Samuita ja Phangania, sillä vain siellä asunut voi tietää, kuinka ikävään voi melkein kuolla. Muut pitää meitä varmaan vähän hulluina.

Nyt kun tiedetään, ettei jouluksi saada lunta, en toivo sitä enää ollenkaan. Olkoon sitten kesään asti lumetonta, EI TUNNU MISSÄÄN. Me voidaan heitellä vaikka kiekkoa läpi tämän harmauden.

Kyllä meillä joku päivä paistoi aurinkokin.

Melko kaunista Taalintehtaan radalla ;)

Meitä ajatellaan

Nämä paikalliset ihmiset kyllä saavat mielen lämpöiseksi. Eilen työnjohtaja soitti ja kertoi kahden suden näköhavainnosta noin kilsa meidän töllistä. Osataan nyt olla vähän varuillaan (ja ehkä vähän kauhuissaankin).

Tänään metsästyskerhon kaveri oli meidän Skanssin reissun aikana jättänyt koirille joulutervehdyksen rappusille. Saa koirat näköjään jouluaterialla jauhettua riistaa.

Ai että<3

Aarteet - meidän suvun vanhoja kuusen palloja<3

2

Toivepostaus - Suomi versus Samui

Tässä matkan varrella mulle on tullut kamalasti kyselyitä, miksi pitkään aikaan ei ole ilmestynyt Samui -postauksia. Useimmat teistä kuitenkin tietävät, että meidän porukka on ollut harhapoluilla ja viimeiset kahdeksan kuukautta ollaan haahuiltu kuin kummitukset hiljaisella Kemiönsaarella. 

Meinasin ensin kirjoittaa että kuusi kuukautta, mutta korjasin sen välittömästi seitsemäksi. Sitten rupesin oikein kalkuloimaan, ja kyllä se kuulkaa niin nyt on - kahdeksan kuukautta on tullut täyteen.

Kahdeksan kuukautta!

Aika on saanut siivet alleen.

Ollaan kyllä oltu pihalla kuin tuulimyllyt ja uskon tämän hämmentävän olotilan jatkuvan. Sitä en tosin lupaa, että oltaisiin putkeen vielä seuraavat kahdeksan kuukautta paikoillamme, ennemmin uskon pihan kulmalle tyystin hyytyneen camper vanimme vielä starttaavan johonkin päin Eurooppaa.

Ilman koiria suunnattaisiin helmikuussa varmasti Samuin vuosittaisiin fribakisoihin, mutta koirien kanssa kuvio on liian haastava lyhyelle visiitille. Samuin aika on sitten, kun voidaan satsata siihen pidempi periodi.

Mutta enivei, viisi vuotta Samuilla ja ainakin yhden asian olin muistanut oikein - Suomessa on maailman pisin syksy.

Samuin vuosittaiset fribakisat, kyllä kelpais...

Toivepostaus- kun on kerran kyselty

Oikeastaan tämä on toivepostaus, sillä moni on myös viesteillä pyydellyt tekemään vertailua Suomen ja Thaimaan välillä. Ehkä tässä vaiheessa Suomessa oleskelua sen voikin tehdä, nyt kun maalaisromanttinen suomalainen kesä on jo aikaa sitten unohtunut.

Kauanko tätä syksyä on jo muuten jatkunut? Neljä kuukautta? Ei ole todellista...

Todennäköisesti olen väärä henkilö vertailemaan Suomea ja paratiisiani Samuita, sillä näinä loputtoman sateisina päivinä olen romantisoinut Samuin vielä vaaleanpunaisemmilla rilleillä ja ihastuksen huokauksilla, kuin koskaan siellä asuessa.

Mutta yritin parhaani mukaan säilyttää objektiivisuuden:

Samuin sadekautta

ja Samuin värejä

Suomi versus Samui

1. Suomessa on HELVETIN PITKÄ SADEKAUSI, Samuilla se kestää pahimmillaan noin kuukauden (joskus parikin), mutta sillekin aikajanalle mahtuu aina kuumia biitsipäiviä ja tunnin hillittömän sateen jälkeen voi taas nauttia auringosta ja lämmöstä.
2. Suomessa kunnallinen hammashoito on ammattitaitoista ja Kemiössä käsittämättömän toimivaa. Mutta Samuilla YKSITYINEN HAMMASHOITONI maksoi puolet Suomen kunnallisesta. Lisäksi Samuin hammaslääkärini lauloi aina (kerroin tästä muuten nykyiselle hammalääkärilleni, mutta hän ei tarttunut vinkkiin).
3. Suomessa on maailman parhaimmalle tuoksuvat joulukuuset. Samuilla ei ole kuusia lainkaan, mutta huumaavaa kukkaistuoksua riittää kyllä vuoden jokaiselle päivälle.
4. Suomessa on kesän loputtua joka puolella tyhjää. Samuilla on low seasonin aikaan tyhjää siellä täällä, mutta jossain on AINA IHMISIÄ JA MENOA.
5. Suomessa on tajuttoman KALLISTA. Vaikka bahtin kurssi euroon suhteutettuna onkin nyt liian kova, normielämä on siellä siltikin halpaa.
6. Suomesta saa IHAN KAIKKEA (paitsi Kemiönsaarelta), ja se on kyllä juhlimisen arvoinen juttu. Vaikka Samuillakin selviää tätä nykyä melko hyvin, ilman kaikkien siellä asuvien tuntemaa verkkokauppa Lazadaa jäisi moni hankinta tekemättä. 
7. Valtaosan vuodesta Suomi on väritön (mulle ruskea ja harmaa eivät ole värejä). Samuilla 365 päivää vuodesta on täyttä turkoosia, fuxiaa, syvää vihreätä, kirkkaan keltaista, valkean eri sävyjä, pinkkiä, tulista oranssia - näin nopeasti vaan muisteltuna.
8. "SääntöSuomi" tuntuu näin Samuilla vietettyjen vuosien jälkeen hämmästyttävän iisiltä. Enemmän lomaketta, viranomaisia, leimoja ja sääntöjä taitaa nykyään löytyä Samuilta kuin Suomesta. Hullujen sääntöjen Thaimaa, you know...
9. Suomessa ei tuppaa saamaan käteistä enää mistään. Samuilla taas käteinen on päämaksuväline, siksi pankkiautomaattejakin löytyy 50 metrin välein ja risteyksistä ainakin neljä kappaletta.
10. Suomi tuntuu menevän nukkumaan auringonlaskun aikaan, eli meidänkin töllissä puetaan pyjamat päälle jo iltapäivällä (pimeyden laskeuduttua) saunan jälkeen. Samui valvoo sitä vastoin AINA, 24/7. Ja se on kyllä mahtavaa!

Tässäpä nämä tämän hetken mielen päällä olevat eroavaisuudet. Kuten vähän varoitinkin, tarkkaavaisimmat osaavat rivien välistä lukea pienen paniikin.

Miten ihmeessä te selätätte tämän harmauden? Mä olen laittanut jo kaikki jouluvalot, tuhat kynttilää palaa joka ilta, on hyasintteja ja joulutähtiä, jopa joulukuusi on kannettu sisään ja koristeltu.

Vaan ei auta.

Joka aamu kurahousuja päälle vetäessäni teen päätöksen...

Thaimaan säännöt, aina ei hymyilyttänyt...

Suomessa ei mitkään valot tunnu auttavan...

8

Joulupaniikki

Sehän iski aivan puskista.

Yhtäkkiä jouluun ei olekaan kuin pari viikkoa, ja sitä ennen pitäisi ehtiä vaikka mitä.

Keittiön ikkunoista puuttuu vieläkin karmit, ja tästä syystä myös verhot. Kolmesta oviaukosta puuttuu niistäkin karmit ja itse asiassa yksi kokonainen ovikin on kateissa. Piharakennuksista sitä ei ole löytynyt, mutta jospa se olisikin vintillä?

Keittiön saareke on edelleen vailla ulkokuorta, eikä näkyvillä roikkuvat siniset vesiputket miellytä ainakaan frouvan silmää. Puuhellan ja sähkölieden päältä puuttuu vieläkin huuva, ja ilmanvaihtoaukko muurissa on aika hemmetin rosoinen ihan paljaaltaan.

Keittiön kattolistat on saatu paikoilleen, mutta sen sijaan lattialistat uupuvat. Kaikkialla paistaa siis keskeneräisyys, eikä suurinta osaa todennäköisesti saada aikaiseksi ennen joulua.

Keskeneräinen tupa

Ekocenterin uusimmat löydöt, 6 vanhaa puutuolia

Remontin perkele

Töllin ankein soppi on ehdottomasti olohuone, jonka muovimatto on paitsi täysin irrallaan, myös hemmetin säälittävän näköinen. Mutta ei olla viitsitty tehdä olkkarille mitään, ennen kuin on aikaa hoitaa lattia kondikseen.

Muovimaton altahan piti löytymän vanha ponttilautalattia (kuten tuvasta ja eteisestäkin), joka olisi tarvinnut vaan kevyen hionnan ja maalit päälle. Jotain eristyksiä siellä on pakko olla jo valmiiksi, sen verran lämpöinen olkkari on.

Niinpä me sitten päätettiin laittaa olkkarin lattia kuntoon ennen joulua, jotta huoneen voisi yrittää sisustaa piirun verran sympaattisemmaksi. Toiveikkaina ja tarmoa täynnä kaivettiin lattian yhdestä nurkasta muovit ja levyt pois, ja TADAA! - alta löytyi raakalautalattia.

Voi rähmä! Raakalaudasta kun ei kovallakaan hionnalla saa sellaista, että rankka duuni olisi vaivan arvoista. Olkkari on kyllä muutenkin hassu, eikä edes mainiosti varaava vuolukivitakka kuulu suosikkeihini.

Olkkarin lattiaremontti siirtyy tällä erää jollain kuukaudella ja tämä joulu vietetään masentavalla muovimatolla. Nyt yritetään tehdä taikoja sisustaen sen minkä tähän hätään pystyy, kun olisi noita vieraitakin tulossa. Jotta olkkarissa viihtyisi edes pikku hetken...

Olkkarin yksi kulma ennen...

...ja jälkeen. Frouvakin sai viimein työpöydän :)

Remonttien suhteen näyttää nyt pelottavasti siltä, että siellä keväämmällä alkaa olemaan melkoista ruuhkaa.

Vai mitä sanotte?

• Julkisivuremontti 

1. mineriittilevyt pois
2. laudoitus
3. maalaus
4. eteisen laajennus alakerran parvekkeelle
5. olohuoneen kahden ikkunan siirtäminen 
6. olohuoneeseen yksi ikkuna lisää
7. ruusujen ja muitten pensaitten kaivaminen kivijalasta
8. yläkerran parvekkeen kunnostus
9. toinen ikkuna toimistohuoneeseen
10. uusi ulko-ovi eteiseen
11. uudet ulkorappuset kuistille
12. uudet rännit
13. uudet ikkunanpuitteet
14. terassi

Aikamoinen työlista - soijaa pukkaa jo nyt. Eikä tässä vielä kaikki, sillä jonossa on myös

• Sisäremontti, eli

1. olohuoneen lattiaremppa
2. olohuoneen ikkunaremppa
3. olohuoneen seinäremppa (koska uudet ikkunat ja lattiaremppa)
4. todennäköisesti myös olohuoneen kattoremppa (koska seinäremppa)
5. toimistohuoneen lattiaremppa, koska sielläkin todennäköisesti on raakalautaa
6. toimistohuoneen seinäremppa (koska lattiaremppa)
7. toimistohuoneen kattoremppa (koska seinäremppa)
8. toimistohuoneeseen yksi ikkuna lisää
9. joku helvetin SPA-osasto, jota toi toinen osapuoli suunnittelee ja jossa itse pistän hanttiin minkä pystyn. Mä kun tahtoisin mieluummin söpön vanhan hirsisaunan pihalle.

Kovasti ollaan muuten ihmetelty ikkunoitten nykyistä asettelua. Töllin suunnittelijat ei ainakaan visuaalisella silmällä ole päässeet juhlimaan, sillä tölli näyttää ulkoa päin siltä kuin talolla olisi silmät ohimoilla. Ja siihen tulee kyllä muutos.

MUTTA NYT - jos jollain siellä ruudun toisella puolella löytyisi vanhaa lattialautaa, tänne saisi niitä kipata! Ja ihan rahalla ollaan valmiita maksamaan, sillä vanha lauta kun on kuulemma hiton paljon parempaa, kuin nykypäivän liian pehmeät lankut.

Joulupaniikki

Joulupaniikkihan syntyy siitä että vieraita on tulossa, ja töllissä on aika monta koloa vielä epämukavasti rempsallaan. Neljä yökyläilijää pitäisi mahduttaa johonkin nurkkaan vähän nukkumaankin, ja sitä varten olisi ehkä kohteliasta saada edes epämukavien kierrätyssohvien tilalle vähän mukavampaa petiä. Ja ettei nyt ihan kaaoksessa tarvitsisi jouluruokia mutustella.

Pieni joulupaniikki on päällänsä myös siitä, ettei ilmojen herrat näytä kovin yhteistyöhalukkailta vastaanottamaan Hong Kongista saapuvia vip-vieraita. Olen melko varma että lumen painosta notkuvat puitten oksat, pihalla loistavat jäälyhdyt ja kenkien alla narskuva hanki olisi jotain, mitä hikisestä suurkaupungista saapuvat voisi arvostaa.

Kuuleeko universumi?

Täällä tarvitaan lunta!!!

6

Nojatuolimatkat, osa 2 - Joulukuut siellä sun täällä

Kirjoittelin Tompan pyynnöstä meidän marraskuista viiden vuoden ajalta (lue täältä), ja sehän huvitti ainakin itseäni. Teistä lukijoista en sitten tiedä.

Koska vanhojen muistelu oli sen verran nastaa, päätin tehdä jokaiselle kuukaudelle oman nojatuolimatkan. Joten koittakaa kestää - saatte "nauttia" kuukausittaisista nojatuolimatkoista vielä vajaan vuoden.

Joulukuu 2019 Kemiönsaari

Sammutin juuri selkäni takana kohti ponnariani kiipeävän tulipalon. Kirjahyllyllä oli tuikku, johon jossain mielenhäiriössä heilautin päälläni olleen ponchon. Huomaamatta tätä tietenkään itse, ennen kuin selkänojalla lepäävä poncho oli tulessa, samoin kuin kirjahyllyn pinta ja olohuoneen lattialla vielä oleva muovimatto.

Havahduin siis vasta liekkeihin, ja sittenhän olikin jo kiire. Vaikka poninhäntä säilyikin, ei olohuoneessa tuoksu enää pöydälle hankitut hyasintit, vaan tällä hetkellä palanut muovi.

Kuten huomaatte, joulukuu Kemiönsaarella voi olla hyvinkin vaarallinen - ainakin tällaisille toheloille. Se mitä tapahtui aamuyön tunteina joulukuun ensimmäinen päivä, en kehtaa edes kertoa.

Kemiönsaari on selvästi vaarallinen paikka.

Sankari-Salsa talvisilla pelloilla.

Vaatetus Kemiönsaarella poikkeaa hieman Samuista.

Joulukuu 2018 Koh Samui

Samuin 2018 joulukuu oli myös haasteita pullollaan. Vettä tuli kuin esterin persiistä (taas) ja siellä täällä tulvi, mikä pahimpina sadepäivinä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Viidakkotalossa kaikki tekstiilipinnat oli homeessa, samoin kuin iso osa huonekaluista. Vettä tuli, eikä mikään ehtinyt kuivumaan. Mutaisia vaatteita olisi pitänyt pestä, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Mikään ei olisi kuitenkaan kuivunut.

Esikoinen oli perinteisesti visiitillä ja aikaa vietettiin muun muassa korealaisessa saunassa Choengmonilla tai Central Festivalin leffateatterissa.

Vähän mälsää oli, ja kaiken kruunasi juniorin päätyminen sairaalaan. Sadekautena riski sairastua hyttysten levittämiin tauteihin - kuten dengue - on korkealla ja muutaman päivän sairaalakeikan jälkeen juniorilla todettiinkin denguen sijaan Chikungunya-virus (myös hyttysten levittämä). Onneksi tuosta selvittiin ilman pahimpia nivelkipuja ja traumoja.

Ei ihan kevyt joulukuu. Voit lukaista siitä vaikka täältä.

Aattona 2018 fribailtiin Laem Sorin radalla

Joulukuu 2017 Koh Samui

Joulukuun 2017 kirjoituksista paistaa valtava onni ja sen mukanaan tuoma kiire. Joulukuut Samuilla oli aina vuoden kohokohta, sillä rankasti ikävöity esikoinen saapui vuosittain joulukuussa saarelle. Vuonna 2017 vieläpä kahden ystävänsä kanssa. Ja siitä se mamman lentäminen sitten alkoi.

Yhtäkkiä viidakkotalossa asuikin kolmen tyypin sijaan kuusi, ja silloin yhteen vessaan ja suihkuun jaettiin vuoronumeroita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli muuten aivan tajuttoman ihanaa!

Esikoinen kavereineen ilostutti meidän huushollia kolmen kuukauden ajan, miinus se että kävivät kuukauden Balin pyörähdyksellä. Taidettiinpa mekin Balilla käydä.

Ei vitsi, ehkä paras joulukuu ever!

Joulukuuta parhaassa seurassa - esikoinen ja frendit

Ja Stop@Sopassa käytiin myös tonttuilemassa

Joulukuu 2016 Koh Samui

Joulukuussa 2016 Samuilla tuli vettä niin paljon, että paistateltiin myös Suomen uutisissa. Vaikka monsuunisateet ovatkin täysin eri luokkaa, kuin sateet Suomessa ikinä, vuoden 2016 sateet oli rankinta mitä oltiin koskaan nähty.

Meillä elettiin esikoisen suhteen ilmatrilleriä, kun reppanan kone kaarteli Samuin yllä tunnin ja juuri ennen kuin sen olisi ollut pakko kääntyä takaisin Bangkokiin tai vaihtoehtoisesti Phuketiin, ilmojen herra pysäytti sateet ja Jesse saatiin maan kamaralle. Sillä hetkellä kaikki oli NIIN HYVIN.

Samuille oli tulossa muitakin ystäviä, mutta osaa pyydettiin viettämään Bangkokissa muutama päivä lisää, sillä Samuille ei ollut mitään järkeä tulla. Ainoa järkevä kulkuväline saarella sinä ajankohtana olisi ollut kanootti. Ja niinhän siinä kävikin, että jopa armeijan porukat siirteli turisteja Samuin kaduilla pienillä veneillä.

Aikamoista, lue vaikka täältä.

Samuille menijöille pinkku vinkkinä voisin mainita, että joulukuu ei välttämättä ole se paras aika vuodesta matkustaa Samuille. Paitsi että silloin on kaikkein kalleinta, joulukuussa on hemmetin hyvät mahikset päästä todistamaan elämänsä mahtavimpia sateita.

joulukuussa 2016 pelattiin mm. footballgolfia. Jos ei satanut

Joulukuu 2015 Koh Samui

Vuonna 2015 joulukuussa saatiin päätökseen remontti meidän edelleenvuokrausta varten hankitussa talossa. Otettiin siis meidän kylältä haltuun toinenkin talo, joka laitettiin kuntoon ja vuokralle Airbnb:lle.

Sinä joulukuuna huokailtiin myös vapauden perään, sillä Boolle oli hankittu kaveriksi klinikalle hylätty Salsa -pentu, ja siitä ne hulabaloot sitten alkoi. Jokainen pentukoiran omistaja varmaan tietää, ettei sellaista luppoista vapaa-aikaa vaan ole, koska päivät täyttyvät lattioiden pesemisillä, vaatteiden ja huonekalujen korjaamisilla, sekä torumisilla. Huh mikä savotta, mutta päivääkään en silti vaihtaisi.

Perinteisesti tuona ajankohtana päästiin nauttimaan myös siitä tärkeimmästä, eli koko perheen läsnäolosta, kun myös Jesse saapui saarelle.

Ja Jessen saapuminen tiesi aina myös rantalomaa, vaikka olisi miten kiirettä. Luepa vaikka täältä.

Maenamin kuvankaunis biitsi.

Joulukuu 2014 Espoo

Syyskuussa 2014 startattiin muutto Samuille, mutta joulukuussa palattiin Suomeen viettämään joulu esikoisen kanssa. Se ryökäle nimittäin ilmoitti Samuille Whatsapp -viestillä muuttavansa tyttöystävänsä kanssa kimppaan.

Eli ennen kuin me oltiin tehty päätös muuttaa kokonaan Samuille, Jesse muutti pois kotoa. Eikä siihen sitten muuta tarvittukaan, tuollaisen jälkeen oli parempi antaa itsenäistyvälle miehen alulle omaa tilaa, ja ottaa sitä siinä samalla itsellekin.

Ihana joulu vietettiin kuitenkin kimpassa, ennen muuttoa takaisin Samuille. Kyyneleethän siinä valui moneen otteeseen, kun huomasi kuinka onnellinen Jesse oli oman uuden elämänsä alkumetreillä.

Luopuminen on aina julmaa, mutta niin se vaan menee. Ennemmin tai myöhemmin noi tyypit muuttaa pois hanhiemon helmoista. Eikä mutsi tiedä miten päin olisi.

Joulukuu 2014 oltiin siis koko porukka omissa tienristeyksissä. Uskoisin että jokaisella puntit vähän tutisi, mutta voi mahoton miten hieno seikkailu siitä alkoikaan.

Itse kullekin.

2

12 ajatusta

Nonni, kun ei järkeviä omia ajatuksia saa puretuksi näytölle, nappasin huikean Tiia K:n blogista 12 ajatuksen haasteen.

Tiia K on sydämellinen ja suosittu bloggaaja, joten mikäli ette ole vielä hänen "Minäkö Keski-ikäinen" -blogiin törmänneet, kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan. Itse tykkään Tiian rehellisestä heittäytymisestä polttaviin aiheisiin, kuten viime aikoina muun muassa kiusaamiseen verkossa. On muuten aivan järkyttävää, kuinka paljon suoranaista paskaa monikin bloggaaja saa kiusaajilta osakseen. Mikä ihme toisia vaivaa, onko aivan pakko loukata?

Mutta se siitä, vaikka tärkeä aihe onkin.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin tämän töllin porukka on viime aikoina ollut ajatuksineen vähän kateissa. Missä ollaan, mihin pitäisi mennä ja milloin - isoja kyssäreitä. Täällä odotellaan nyt lumen tuomaa valoa, josko siitä saisi vähän energiaa harmaisiin päiviin.

Hyvin täällä silti menee, älkää huolehtiko.

Mutta tässä haasteeseen, olkaa hyvät:

12 Ajatusta

• Asun: 

Tällä hetkellä asun - aika hiton yllättävää itsellekin - peltojen ja metsien keskellä Kemiönsaarella. Meillä remontoidaan tätä näkemättä hankittua vanhaa tölliä, joka piharakennuksineen on kyllä jotenkin hurmaava. Töllin tupa on rakennettu 1880 ja muut osat joskus 50 -luvulla. Kokonaisuuteen kuuluu vielä yksi piharakennus (entinen traktorivaja?) ja valtava toinen piharakennus (entinen navetta ja puuverstas), sekä pikkuruinen saunarakennus. Ja niin kuin maalla yleensäkin, pari hehtaaria omaa peltoa ja jonkun puun verran metsääkin. Pellot on vuokrattu kylällä asuvalle viljelijälle, ja se sopii meille enemmän kuin hyvin.

Blogin nimi on alusta lähtien ollut Thaimaanrannan maalarit, koska edelliset viisi vuotta ollaan asuttu Koh Samuin saarella Thaimaassa. Pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin, etten muuta blogin nimeä, sillä mitä todennäköisemmin polkumme risteilevät sinne takaisin, ehkä nopeastikin.

Täällä me nyt pönötetään

• Innostun: 

Lähtemisestä ja sen aikaansaamasta jännityksestä. En tiedä mikä juttu tässä on, mutta lähdön hetkellä ja sitä edeltävissä haasteissa tunnen jotain päätöntä voimaantumista. Muutenkin taidan innostua haasteista ja pienistä ongelmista. Uusissa aluissa on aina jotakin syyhyttävää.

• Ihailen: 

Ihailen ihmisiä jotka tietävät mitä haluavat ja minne kuuluvat. Eniten ihailen kuitenkin heitä, jotka pitävät heikompien puolia, ovat ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Heistä löytyvät ne todelliset sankarit.

• Haluaisin:

Tällä hetkellä haluaisin että saataisiin lunta. En ole talvi-ihminen, mutta kyllä se aina nämä harmaat sadekelit voittaa.

En ole koskaan tarvinnut materiaa, tarpeellinen riittää. Haluaisin että me ihmiset olisimme kilttejä toisillemme, auttaisimme heikkoja ja pitäisimme toisistamme huolta.

Haluaisin myös tavata lapsiani enemmän, mutta heillä on tällä hetkellä kiire elää omaa elämäänsa ja näin sen pitää ollakin. Ja ilman muuta haluaisin, että pysyisimme terveinä ja onnellisina.

Juniori ja Tomppa

Esikoinen. Me ollaan tällainen skeittiperhe ;)

• Rentoudun: 

Näköjään rentoudun tekemällä fyysisiä hommia; remontti, halkojen hakkaus, puutarhassa möyriminen. Ykkösrentoutumiskeino on viime aikoina ollut frisbeegolf, jota lähdemme pelaamaan aina kun aika ja ilmat antavat myöten.

Suosikki-illanvietto meidän töllissä on viime aikoina ollut viini-illallinen Black Listin kuudennen ja  seitsemännen tuotantokauden parissa. 

• Luonnettani kuvaa:

Rämäpäisyys, vaikka en tätä puolta itsestäni pääse kovin usein toteuttamaankaan. Lisäksi olen varmaankin erityisherkkä, sillä oikealle päälle sattuessani voin ihan yhtä hyvin itkeä niin televisiomainoksissa, piirretyissä, lätkämatseissa kuin uutisissakin.

Vaikka olen sosiaalinen, tarvitsen myös oman reviirini ja aikani. Silloin en vastaile edes puhelimeen, vaan todennäköisesti heittelen keskenäni halkoja liiterissä tai tongin puutarhassa.

Pidän itseäni myös kilttinä (välillä liiankin), vaikka olenkin taistelija. Ärsytettynä ja loukattuna osaan myös räjähtää, mutta nykyään pystyn melko hyvin kontrolloimaan tätä puolta itsessäni. En ole pitkävihainen enkä osaa mököttää, väärät tyypit putsaan elämästäni totaalisesti.

• Ilostun: 

Esikoisen soitosta, sitä kun ei tapahdu päivittäin (juniorin sentään saa vielä langan päähän). Ilostun lasteni onnistumisista, koirieni hölmöilyistä, pelastetuista eläinsieluista, joulukoristeista, pelargonioitten talvisinnittelystä, glögistä, ja illanistujaisista ystävien kanssa.

Minä ja viidakkokoirat Samuilla

Tässä Balilla jotain tärkeää menossa ;

 

• Jos voisin tehdä mitä vain:

Mä varmaan lähtisin. Ihan vaan jonnekin. Ostaisin viinitilan jostain päin Eurooppaa, nauttisin aamukahvit oliivipuun alla ja siemailisin viiniä rustiikkisen valurautapöydän äärellä auringon laskiessa vuorien taakse. Ja katselisin onnellisena, kun kolme thaimaalaista viidakkokoiraa kirmaa laventelipelloilla.

Ostaisin myös Samuin lähistöllä olevan saaren, jonne pelastaisin kaikki Samuin irtokoirat. Sitten hoidattaisin koirat kuntoon ja antaisin heille loppuiän kodin. Saarella voisi asua ne eläinrakkaat ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan koirapopulaa.

Ja auttaisinhan mä myös muitakin, lista olisi todennäköisesti kilometrin mittainen.

• Haluan ympärilleni:

Rakkaita ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä. Haluan ympärilleni myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, jotka omalta osaltaan kouluttavat matkalla paremmaksi ihmiseksi.

• Haaveilen:

Matkasta, niinhän mä aina. Sellainen pidempi Euroopan road trip campervanilla olisi kevättalvella suunnitelmissa, josko siltä suunnalta löytyisi paikka, jossa viihtyisi pidempäänkin.

• En luopuisi:

Perheestä. Kun lähipiirillä on kaikki hyvin, kaikki on lopulta muutenkin hyvin. En luopuisi myöskään terveydestä, omasta enkä perheeni.

• Ajankohtaista juuri nyt:

Tällä hetkellä otetaan taas pieni spurtti remontin suhteen, sillä jouluksi on saapumassa ihana siskoni perheineen Hong Kongista asti. Lisäksi todennäköisesti vielä isäni, joten nukkumisjärjestelyissä on vielä hieman viilattavaa. Muutenkin meidän olohuone on tällä hetkellä aivan kamala, sillä remontti ei ole sinne vielä ehtinyt.

Pitkästä aikaa odotan joulua ihan huolella, ja ensimmäisen kerran ikinä voidaan hakea joulukuusi omasta metsästä. Huisii...

Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä vain?

Perhepotretti Hong Kongissa

8

Kateissa

Hieman on ollut eksynyt olo.

Kuinka me ollaan tänne jouduttu? Me, joitten akut täyttyvät lämmöstä ja auringosta.

Missä on valo?

Mieli on huidellut omilla lenkkipoluillaan, ja kompanssin viisarit pyörineet vinhasti ympyrää, kuin Jack Sparrow'lla konsanaan. Sellaisella kompassilla on vaikea navigoida missään tuulissa.

Talvihorrosta on ilmassa, eikä olo tunnu nyt yhtään Thaimaanrannan maalarilta. Ainoastaan maalarilta, jonka näköpiirissä ei lomaa näy.

Tulisipa edes lumi valaisemaan pimeitä peltoja ja metsäpolkuja. Oih, tulisipa kevät!

Tai ehkä meidän pitäisi vaan olla jossain muualla? Juniorinkin, koska ressukalla on ollut uni kateissa. Eikä se voi johtua liiasta valosta, sitä ei nyt ole.

Aamun kolme hirveä. Pimeetä on...

"Väliaikaiset" paluumuuttajat

Kuulun pariin itselleni tärkeään FB-ryhmään - toinen on Paluumuuttajat ja toinen Ulkosuomalaiset bloggaajat. Voitte varmaan kuvitella että toisessa ryhmässä jaetaan expattien arkipäivää maailmojen laidoilla ja toisessa pohditaan Suomeen paluuta. Ja ikävää sinne mistä piti palata.

Tarvitsen paluumuuttajien ajatuksia omieni tueksi. Vahvistuksia sille etten ole tulossa hulluksi, vaan ainoastaan pihalla tästä kaikesta - kulttuurishokista, pimeydestä, kylmyydestä ja tyhjyydestä.

Voi toki olla, että Helsingin katuvalojen ympäröimänä olisi helpompaa, mutta en pysty kuvittelemaan meitä kerrostaloon. Jopa juniorin kerrostaloyksiö Espoossa tuntuu nopeasti ahdistavalta lokerolta, jossa kuljen ympyrää tietämättä minne mennä.

Moni paluumuuttaja pyörittelee samoja fiiliksiä. Joku ei ole kestänyt lainkaan paluumuuton shokkia, vaan suunnittelee paluuta sinne jonnekin heti kun pystyy. Tällaista fiilistä on niin vaikea kuvailla sellaiselle, joka ei ole viettänyt pitkiä aikoja muualla.

Älkää käsittäkö väärin - Kemiönsaari ON IHANA, mä vaan olen kateissa. Ihmiset ovat hienoja ja avuliaita, sympaattisia ja mutkattomia. Kyse ei siis ole siitä, eikä ulkopuolisuuden tunteesta. Me olemme tunteneet olomme hyvinkin tervetulleiksi.

Salsakin on vähän kateissa.

Ehkä emme vaan kuulu enää Suomeen. Toisaalta en kohta enää tiedä mihin me kuulumme. Muisto Samuista on rakas, mutta häipyy hiljalleen kauemmaksi. Ikävä sinne on suuri, eikä kuitenkaan enää niin raastava, kuin vielä hetki sitten.

Toivottavasti ikävä ei kokonaan unohdu, sillä se vasta olisi kamalaa. Mihin mä sitten kaipaisin?

Vaikka koko ajan tuntuu että pitäisi lähteä johonkin, me ollaan päätetty pysyä tämä talvi täällä. Koska juniori.

Tällä hetkellä juniorilla on uni kateissa. Tai uni käy kyllä välillä kylässä, mutta ei silloin kun pitäisi. Se on raskasta mutsillekin, ja muistan vielä hyvin kuinka kateissa esikoisen uni teininä oli. Onneksi rytmit pääsääntöisesti jossain kohtaa asettuvat oikeisiin lokeroihin ja päivä muuttuu taas päiväksi, yö yöksi. Siihen asti ei voi oikein muuta kuin luoda uskoa ja yrittää vähentää väärän rytmin tuomaa stressiä. Voi ressua silti.

Entäs sitten esikoinen? Kuinka vähän Suomeen tulon jälkeen olenkaan ehtinyt häntä näkemään. Seitsemän kuukauden aikana ehkä 6 tuntia yhteensä. Samuilla asuessa taas vuosittain lähes kolme kuukautta aina kerrallaan ja 24/7. Revi siitä!

Nyt se kaiken lisäksi ilmoitti lähtevänsä kahden kuukauden Euroopan reissulle, eikä ole edes jouluna täällä. Mä en ala mitään...

Tapasin meidän naapuritalosta tytön, joka on aikuistuttuaan muuttanut kaupunkiin. Hän tietää nyt, ettei kaupunki ole hänen paikkansa, vaan kuten hän sanoi - Kerran maalaistyttö, aina maalaistyttö.

Itse näin "irtolaisena" kadehdin tuollaista selkeyttä. Sitä kun tietää varmasti olevansa kotona. Juuri oikeassa paikassa, siellä missä pitääkin.

Ehkä me ei koskaan pystytä siihen. Ehkä meidän kuuluu liikkua, vaihtaa paikkaa aina ajoittain. Olla maailman tuulien vietävinä. Esikoinen ainakin toivoo meidän muuttavan Eurooppaan, jotta olisi kiinnostava paikka johon tulla.

Aikamoista.

Tästä tuli nyt yllättäen melankolisempi pohdinto kuin suunnittelin. Ehkä se johtuu pimeästä marraskuusta, ja maan muuttuessa valkeaksi mielikin kirkastuu.

Näkisi edes osan päivästä eteensä ilman otsalamppua.

Yritetään pitää tolkku päässä hyvällä ruoalla ja viinillä.

Vähän valoa, edes joskus.

8

Eteisen remppatouhut ja vähän muutakin

Siis ihan ensiksi täytyy nyt tuuletella, että ei tässä ihan turhanpäiväisiä raksajätkiä olla. Meillä oli tässä sellainen henkilökohtainen välitilinpäätöksen tarve, joten päätettiin kutsua yksi kappale välittäjiä lätkäisemään keväällä näkemättä hankitulle pikkutilalle käypä arvo.

Ilmassa on ollut sen verran paljon väsymystä vasaran ja pensselin heilutteluun, joten ajateltiin josko tästä saisi edes vähän boostia. Tietäisi myös missä mennään - onko rahat heitetty kankkulan kaivoon, vai ollaanko kenties tulevia miljonäärejä (hih).

Eniten pelotti se, että välittäjä huokaa koko alueen kiinteistöjen arvon laskusta, ja me huomataan olevamme jumissa valtavassa rahareiässä. Mutta vaikka paikallinen välittäjä vaikutti jotenkin hymyttömältä ja jähmeältä kaverilta, hinta-arvio muutaman kuukauden ajan hinkkaamallemme kohteelle oli juuri sitä, mitä tässä kohtaa oikeastaan toivottiin.

Eli hyvillä jäljillä ollaan (töllin markkina-arvo noussut kivasti) remppaamisen saralla, joten uskoisin että meidän väsyneitten remppaihmisten akut on edes hitusen täytetty tällä pienellä ilouutisella.

Ei sillä että me oltaisiin meidän pikkuruista tilaa myymässä, oli kuitenkin hyvä saada vähän henkistä kohennusta tuleviin koitoksiin. Ja oikeasti vähän ideoitakin välittäjältä, minkälaisiin asioihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.

Summasummarum - hyvin meillä menee, vaikkei aina uskoisi.

Keittiöstä puuttuu kaikki listat ja vähän muutakin.

Eteisen remppaa

Hitaasti ja haparoivan varmasti myös eteisen remppa on edennyt. Välillä kaikki on selvää pässinlihaa, välillä punaisesta langasta ei ole tietoakaan, kuten töllin remontissa muutenkin. Mutta eteenpäin mennään.

Alunperin meillä oli tarkoitus laajentaa eteinen myös kummallisen parvekkeen alueelle, mutta talvi ilmoitteli tulostaan (muutama viikko sitten) ja siirrettiin mittavampi remppa suosiolla keväämmäksi.

Eikä se talvi sitten tullutkaan, hitto vie. Olisi vaan rohkeasti pitänyt hoitaa laajennus tähän hätään, mutta kun ei näistä keleistä todellakaan tiedä. Ja meidän tapauksessa olisi ihan satavarmaa, että 30 asteen pakkaset hyökkäisi välittömästi Kemiöönkin, mikäli nyt startattaisiin eteisen laajennus. Joten no way, vielä(kään).

Eteisen seinät on nyt eristetty, samoin kuin eteisen lattia. Muovimattolaatat lattiapinnoilta on poistettu ja lautalattia kaivettu esiin, hiottu ja maalattu. Ja pakko myöntää että eteisen yleisilme kirkastui kertaheitolla. Vielä pitää maalata (tai ehkä kuitenkin lakata) portaikon seinien puolipaneelit ja kaiteet. Nykyinen kellastuneen männyn värinen ei oikein innosta, ja olenkin miettinyt niihin uutta lakkaa mokan värisenä. Mutta katellaan mihin kallistun.

Erityisen innoissani olen pienestä älynväläyksestä, jonka jonain väsyneenä hetkenä sain. Eteisessä rappusten alla on vanhoille taloille tyypilliset kaapit valkoisine ovineen, ja kun vaalean harmaalla maalattu lautalattia vei viimeisetkin värit koko tilasta, päätin maalata kaappien ovet vanhan sinisen värisellä kalkkimaalilla. Ei hitto miten hyvät tuli, vaikka itse sanonkin.

eteistä ennen...

eteisen kaapit ennen...

eteistä jälkeen

eteisen kaapit nyt.

Me ollaan pyritty kalustamaan ja sisustamaan tölli joko piharakennuksista löytyneillä mööpeleillä, tai sitten kirppislöydöillä. Kaikenlaista on löytynyt, ja meille esimerkiksi Taalintehtaan Ekocenter on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Varsinkin kun se on juuri siinä Frisbeegolf -radan ja jäteaseman lähettyvillä, eli asiaa on jo muutenkin molempiin.

Meidän eteinen on todella pieni (siksi suunniteltu laajennus) ja varsinkin kolmen koiran pyöriessä jaloissa siellä iskee melkein ahtaanpaikan kammo. Kovin montaa mööpeliä ei siis tilaan mahdu. Tällä hetkellä ainoan huonekalun paikkaa hallitsee piharakennuksesta löytynyt vanha Singer, jonka pöytälevystä puuttuu pala. Onneksi puuttuvan palan pystyi korvaamaan toisesta piharakennuksesta löytyneellä vintagetarjottimella ja jostain Ausseista Samuille tilatulla Mandala -liinalla.

Sillä vaikka nyt asutaankin vanhaa taloa Suomessa, tulee meidän huushollissa takuuvarmasti aina olemaan ripaus muuta maailmaa - Thaimaata, Balia (Balihan on jo käsite sisustuksessa) ja Malesiaa nyt ainakin. Eli matkamuistoja ja Aasiassa elettyä unelmaelämää.

Niitä Balin värejä me näinä helvetillisen harmaina päivinä kaivataan enemmän kuin ikinä.

Kuinka sä selätät tämän jatkuvan harmauden?

Ekocenteristä saatu komea kattolamppu

Ai miten niin harmaata?

4

Vieläkin ehtii - nimittäin fribailemaan

Talvi tuli, ja meni. Vaikka loskassa tarpominen ottaa nuppiin, samoin kuin jatkuva koirien tassujen jynssääminen, lumen tulon viivästymisessä on yksi hyvä puoli. Tai kaksi, sillä meillähän ei ole vielä(kään) vaihdettu talvirenkaita.

Ykkössyy on kuitenkin frisbeegolf. Katsokaas, tällainen rämäpää rouvasihminen voi vielä tässäkin iässä näköjään höyrähtää tollaiseen pöljään lajiin ihan heittämällä. Paitsi että se on nasta tapa ulkoilla, väyliä kiertäessä tulee liikuttua aina kilometritolkulla. Ja mikä parasta, sen voi tehdä yhtä höyrähtäneitten seurassa pieni voitonkiilto silmissä.

Niitä komeampia syyskelejä Suomessa

Tomppa ja Petsku

Oma kehittyminen

No ei vaan, mä olen VIELÄKIN niin surkea, ettei voitoista tarvitse hetkeen haaveilla edes meidän porukoissa. En tarkkaan muista, missä vaiheessa Samuilla aloitin vähän tiiviimmän heittelyn, mutta jotakuinkin tämän vuoden alkupuoliskolla se kai oli. Silloin alkuun tietenkin kehittyi, kun oppi vähän draivaamaan ja puttaamaan - yksi Philo Brathwaitin lyhyt kurssikin tuli käytyä - mutta nyt täällä Suomessa ollessa tuntuu edistymistä tapahtuneen korkeintaan taaksepäin.

Surkeeta, eikä tietenkään yhtään motivoivaa. Mutta onneksi osaan raivostua itselleni, se pakottaa palaamaan lajin pariin ja haastamaan itseään vielä kaikkien epäonnistumisten jälkeenkin. Harvemmin pääsen kuitenkaan tuulettelemaan kokonaistulosta, mutta aina silloin tällöin sitäkin. Yleensä tuulettelut koskee jotakin yksittäistä onnistunutta draivia, lähestymistä tai puttia, kierroksen kokonaistuloksen ollessa niin pahasti plussalla että hävettää.

Mutta kuten Tomppa totesi, "tämä on sun taso tällä hetkellä". Yhyy, miten se nyt tolleen lataa?!

Me aloitettiin Tompan kanssa pelaaminen Samui Disc Golf -kentällä, joka näihin muutamiin Suomen kenttiin tutustuessani oli aivan omanlaisensa. Sympaattinen kuin mikä, mutta hiton paljon helpompi kuin suomalaiset versiot. Ehkä juuri siksi sitä kuvitteli itsensä hieman paremmaksi kuin todellisuudessa on. En muuten yhtään ihmettele, miksi suomalaiset menestyivät niin hyvin Samuin fribakisoissa - olihan heitä aina paljon ja tyypit on hemmetin kovia.

Samuin radalla oli 11 väylää, ja meidän porukoissa heitettiin yleensä kaksi kierrosta. Niissä helteissä se oli just passeli, useampi kierros olisi vaatinut muutaman kylmän oluen. Yksi parhaimmista asioista Samuin kentillä (niitä on kaksi) olikin se, että kylmää olutta ja jopa ruokaa sai ostaa, ja toisin kuin näissä käymissäni Suomen kentissä, vessa löytyi. Ei nimittäin näin naisena ole mitenkään mieltä ylentävää todeta kundeille, että "sorry, mä käyn nyt puskassa".

Enivei, Samuilla heitin parhaimmillani yhden kierroksen (siis 11 väylää) + 8 tuloksella. Tän laskuopin mukaan kaksi kierrosta (22 väylää) olisi voinut olla + 16, enkä ole Suomessa päässyt kovinkaan lähelle tuota. Yleensähän väyliä on se 18, ja Suomessa olen heittänyt parhaimmillaan tuloksella + 25. Parin päivän takaisen + 40 kierrokseni Karjaalla kaivoin unholaan, sillä näpit oli niin jäässä koko ajan, että kiekko lähti käsistä aivan miten sattuu.

Eli olen edelleen ihan helvetin surkea HURRRJASTA reenaamisesta huolimatta, ja Suomessa radat vaan ovat paljon vaativampia kuin meidän Samuin kotirata. Mähän jo aikaa sitten totesin, että meidät hemmoteltiin Samuilla piloille.

Matka omaan kunnolliseen tulokseen on siis kivinen, pöpelikköinen, kallioinen ja SAAKELIN PITKÄ.

Mutta mä en luovuta.

Västerbyn ratakartta

Kiva lampiväylä

Västerby frisbeegolf -rata Tammisaaressa

Uusin ratatuttavuus on Västerby fribarata Tammisaaressa. Tämäkin rata on ilmainen - kuten valtaosa Suomen radoista - eli rahallista kynnystä lajin pariin ei ole, varsinkaan kun esimerkiksi Tokmanni myy jatkuvalla syötöllä riittävän hyviä tarjouskiekkoja.

Västerbyn rata on normi 18 -väyläinen sisältäen metsärännejä, leveätä kallioväylää ja vähän niittyäkin. Leveistä väylistä huolimatta olen lahjakkaasti onnistunut napsimaan puunrunkoja sekä väylän vasemmalta, että oikealta puolelta. Se on jännää, kuinka harjaantunut sitä voikaan siksakissa olla.

Korkeuserojakin on riittävästi, mutta samanlaista kalliokiipeilyä rata ei vaadi, kuin esimerkiksi Taalintehtaan rata. Taalintehtaalla väylätkin ovat juuri sen rasittavan verran kapeampia, että meidän porukoissa puskat on tulleet tutuiksi.

Västerbyssa on mukavaa myös se, että voi tasonsa mukaan valita joko harrastajaleiskan (A -rata) tai kisaleiskan (B -rata). Me ollaan yllättäen heitelty vaan tuota harrastajarataa, jossa siinäkin riittää haastetta ihan riittävästi.

A -radan ihannetulos on 56, ja väylien pituudet 52 - 174 metriä, keskipituuden ollessa 94 metriä. Radan yhteispituus on 1684 metriä, mutta meikäläinen ravaa aina kilometrin ekstraa hutiheittojen takia. Eli kyllä tuo ihan kuntoilusta käy, puhumattakaan "happimyrkytyksestä", joka seuraa vääjäämättä muutaman tunnin ulkona reippailusta.

Västerbyn rata on kommenttien perusteella kovastikin kehuttu, ja hienossa kunnossa se ainakin on. Ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka Suomessa oma suosikkipaikkani on edelleen Karjaan rata.

Kiva vinkki muuten heittelijöille; me käytetään tulosten laskemiseen UDISC -appsia, ja se on oikein pätevä ja hauska. Appsi laskee sun puolesta tulokset, tietää valtaosan radoista ja layouteista, plus paljon kaikkea muuta. Check it out.

(Kaikki kuvat ovat Västerbyn radalta)

Kuinkas moni mun lukijoista käy fribaamassa?

Välillä puut on kavereita, yleensä ei.

Kallioista maastoa, mutta ei liian haastavaa

Välillä on vähän liukasta.

8