Stressiä pukkaa

Stressiä pukkaa, siitä kertovat yö toisensa perään nähdyt painajaiset. Yleensä niissä luikertelevat käärmeet, joita on tietenkin kaikki paikat tulvillaan. Toisinaan meinaan tukehtua suuhun hajoaviin hampaisiin.

Peruspainajaisia selvästi, mutta näitä saa joku paremmin tietävä vaikka tulkita ja kertoa minulle mikä mättää.

Selvästi ilmassa on kuitenkin stressiä. Huolta siitä kuinka kaikesta siirtymisestä selvitään. Miten ihmeessä me vedetään kasaan kolmen koiran tuonti Suomeen? Kaikki paperit, rokotukset, lääkitykset, testit, sun muut. Kokonaisuus on kieltämättä mörkö.

Se mörkö on kuitenkin pala kerrallaan nujerrettava.

Arkea viidakkotalossa

Viidakkokoirien tuonti Suomeen

Koirilla on tärkein jo kunnossa, eli rabiestestit hoidettu hyväksytysti läpi. Verikokeet on pyöräytetty Saksassa labrassa, ja tulokset mainioiksi todistettu. Sen puoleen ei siis huolta. Mutta vielä olisi kaiken maailman terveysraporttia, oikeanlaisia leimoja rokotuskirjoissa, viime hetken matolääkityksiä ja muuta.

Eilen käytiin ottamassa viimeiset rokotukset meidän luottoeläinklinikalla. Pientä sekasortoa syntyi siitä, ettei eläinklinikalla kuitenkaan ollut länsimaisilla kirjaimilla olevaa päivämääräleimasinta. Käsinkirjoitetut päivämäärät kun eivät kuulemma kelpaa (sanoi joku?).

Tunnollinen eläinlääkäri hyppäsi mopon selkään, ja katosi liikenteen sekaan. Meidät jätettiin hoomoilasena klinikalle odottamaan, kun tohtori lähti ostamaan oikeanlaista leimasinta. Jota ei kuitenkaan 1,5 tunnin etsimisen jälkeenkään löytynyt.

Puolen tunnin rokotusvisiitti klinikalla venyi näin kevyesti reilu kahteen tuntiin.

Koirat on nyt kuitenkin rokotettu, vaikka papereista puuttuukin leimat. Huomenna tohtori lupasi käydä lainaamassa leimasimen joltakin toiselta.

Vielä tarvitaan kaksi standardit täyttävää kuljetushäkkiä juomapulloineen ja kippoineen, sillä yksi meillä jo on. Lisäksi pitää hankkia kaikenmaailman todistuksia ja leimoja jo olemassa olevien lisäksi.

Ja mörkö kurkkii koko ajan jossakin. Mitä me unohdetaan? Kuinka pahasti voi kaikki mennä pieleen? Vai meneekö kaikki just, eikä melkein?

Melkein naurattaa. Meidän tapauksessa mikään ei mene just eikä melkein.

Suomeen matkaavat koiruudet

Talottomat

Tällä saralla ei vieläkään mitään uutta. Täytynee pikkuhiljaa alkaa höllentämään vaatimustasoa, sillä halvalla ei ehkä saa unelmaa. Eikä varmasti meidän järisyttävän hyvällä tuurillakaan.

Mutta no hätä, ei me kadulle jouduta. Jos ei muuta, niin sitten oikeasti hankitaan se asuntoauto lentokentälle odottamaan. On meillä ystäviä, joilta löytyy sopivan kokoisia parkkipaikkoja. Ja kieltämättä tämä vaihtoehto olisi ainakin jäätävää sissitoimintaa.

Hypätä nyt lentokentältä asuntoautoon.

Mutta viidakkotalossa on totuttu jo vaikka mihin.

Ikävä jo nyt

On muuten aivan ylitse tursuava ikävä jo nyt. Ikävä tätä paikkaa, näitä maisemia. Näitä ihmisiä.

Näitä ystäviä.

Verhojen välistä aamuisin kurkistelevaa aurinkoa, pihaan putkahtavaa hampaattomasti hymyilevää puutarhuria, kukkivien puitten tuoksua, puista putoilevia kookospähkinöitä, mahtavia jameja, ja frisbeegolfkentällä käveltyjä hikisiä kilometrejä.

On kiire ottaa jokaisesta hetkestä irti kaikki mahdollinen. Elää täysillä tunnista toiseen.

Ja yrittää siinä samalla hoitaa ne miljoona asiaakin.

Koh Samui on meille eniten koti, eikä vuosi tai vähän reilu poissa täältä ole tietenkään mikään paha rasti. Mutta silti tuntuu, että ihan helppoa ei hyppy Suomeen tule olemaan. (syy miksi lähdetään joksikin aikaa Suomeen, voit lukea täältä).

Frisbeegolfkenttä valmistautuu kansainvälisiin kisoihin

Ystävät, ystävät, nyt voi jo vähän ikävöidä

Frisbeegolfkentän ykkösprinsessa

TIT = this is Thailand

Täällä asuvien länkkäreitten keskuudessa tätä sanontaa käytetään paljon. Kun me fallet emme keksi mitään loogista tai järkevää syytä jollekin toiminnalle, kohotetaan olkapäitä ja huokaistaan yhdestä suusta 'this is Thailand'.

Koska this is.

Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Pitääkö uutinen oikeasti paikkansa? Voiko asia todella olla noin? Miksi tätä asiaa ei tehdä näin? Olisihan tuo nyt niin paljon helpompi hoitaa tällä tavalla...

Ja vaikka mitä. Mutta länsimaisen logiikan voi täällä unohtaa, sitä ei ole. Pätkääkään.

Täällä eletään TÄSSÄ hetkessä. Täällä ei ole kiire mihinkään, eikä tarpeettomasta kannata ainakaan stressata. Huomisesta nyt puhumattakaan.

NYT ON NYT. Ei eilen, ei huomenna.

NYT.

Siksi me tätä rakastetaan.

Pakkohan tänne on muuttaa takaisin<3