Ettei nyt vaan olis liian helppoa

Kunpa vaan ehtisi kirjoittamaan useammin. Nyt ei kuitenkaan pysty, sillä yksinkertaisimmatkaan asiat eivät suju kuten voisi olettaa.

TIT= This is Thailand 

Onhan tässä toki ihan omiakin mokia plakkarissa, eikä ne ole edes niitä kevyimpiä.

Tai halvimpia.

Tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia aiheuttaa lentoliput. Ne kun on jossain aivosumussa tullut ostetuksi juuri Songkranin ajalle. Eli juuri siihen pitkään periodiin, kun kaikki virastot sun muut ovat kiinni, koska ihmiset ovat vesisotimassa ympäri kuningaskuntaa.

Juuri sille ajankohdalle, kun pitäisi saada koirien ekinokokkilääkitys ja viranomaisilta niille vientilupa.

Ei tule onnistumaan, se on jo pakko myöntää.

On siis vaihdettava liput, tai huonoimmassa tapauksessa ostettava kokonaan uudet.

Onneksi on liikaa pätäkkää (not).

Stressivatsa on tarvinnut viime aikoina vähän lääkettä.

To Do -listat

Mulla on TO DO -listoja ja Tompalla on TO DO -listoja. Ne koostuu asioista, jotka on saatava hoidetuksi ennen Suomeen lähtöä.

TO DO -listojen tekijät tietävät ettei mikään ei ole nautinnollisempaa, kuin saada merkkauskynällä ylivedetyksi listoilla olevia tehtäviä.

Mikään ei myöskään ole raivostuttavampaa kuin se, ettei tehtävälista lyhene. Eikä ne nyt täällä vaan lyhene, vaikka listat on ollut käytössä jo ainakin pari kuukautta ja päätäkin on hakattu samaan seinään moneen otteeseen.

Tämän hetken onnistumiset:

• Auto on myyty (ehkä, sillä senhän näkee vasta sitten kun rahat on kourassa). Käsiraha on kuitenkin saatu.
• Viimeisenkin mopon omistajakirjat on saatu. Tässä paperishowssa ei kestänytkään kuin muutama kuukausi, lue vaikka täältä.
• Toinen mopoista on myyty.
• Yksi TV-taso on myyty, ja pari verhoakin. Jihuu!

 

Auton ostajalta väliaikaiseen käyttöön saatu rokkijeeppi ;)

Mutta olisihan tossa vielä vaikka mitä myytävää.

Vaan kun kukaan ei osta. Ainakaan jos paikallisten expattien palstaa seurailee.

Sillä kaikki muuttavat Samuilta pois, eikä uusia haaveilijoita saarelle kuulemma tule. Kiitos mm. sotilasjuntan ja kiristyneitten viisumivaatimusten. Kohonnut hintataso ja bahtin korkea kurssi näyttelee luonnollisesti omaa osaansa.

Eräs täällä jo 22 vuotta asunut britti kävi paikallisessa postissa lähettämässä omaisuuttaan seuraavaan sijoituskohteeseensa. Postivirkailijat olivat kuulemma kauhuissaan todenneet, että 'taas yksi lähtijä'.

Samainen britti totesi myös, että tähän aikaan vuodesta on ollut loistava aika myydä esimerkiksi käytettyjä huonekaluja. Tämä vuosi on kuitenkin toisenlainen, uusia tulijoita ei ole eikä tavara liiku.

Se tässä on huomattu jo itsekin.

Onneksi myynnissä ei ole enää kuin kolme sohvaa, sänky, TV, mopo, helvetin kallis valokuvaprintteri, verhoja, TV-taso, mattoja, sun muita.

Aikamoinen läjä etten sanoisi.

Alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että meidän hampaattomasti hymyilevän puutarhurin huojuva talo on kohta täynnä tavaraa. Mutta sitten ne menee varmasti oikeaan osoitteeseen.

Koirien boxit on tilattu, vaan ei tullut

Ne helvetin yksinkertaiset asiat

Niitä ei ole. MIKÄÄN ei ole yksinkertaista täällä. Lue vaikka täältä.

Koska TIT.

Mikrosirusertifikaatti koirille on simppeli paperi. Siihen tulee koiran mikrosirun numero, koiran nimi, omistajan nimi ja osoite, syntymäaika, eläinlääkärin allekirjoitus ja leimat.

Tähän mennessä ollaan saatu sertifikaatit ensin väärillä syntymäajoilla ja oikeilla mikrosirunumeroilla.

Sitten ne saatiin oikeilla syntymäajoilla ja oikeilla mikrosirunumeroilla, mutta eläinklinikalla kissa käveli sertifikaattien yli sotkien leimat tassuillaan.

Nyt sitten; mikrosirusertifikaatit tuli oikeilla syntymäajoilla ja ilman kissantassuja. MUTTA VÄÄRILLÄ MIKROSIRUNUMEROILLA!

Siis mitä v*ttua?!

Ei muuten naurata yhtään.

Enkä uskalla edes arvata, mitä tapahtuu seuraavaksi....

Välillä on pakko nollata aivot ja mennä pelaamaan.

Osallistuin itsekin ensimmäisiin kisoihin ja hopea ei ole häpeä :)