Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Parasta näissä viimeaikaisissa visareissuissa on ollut laatuaika juniorin kanssa. Sama homma myös tällä kertaa, melkein kaikki muu olikin sitten yhtä h*lvettiä.

Kasinosta ei voitettu mitään, mutta isot voittosetelit onkin lähinnä vitsi. Kunhan vietetään aikaa yhdessä, ja jääpähän juniorillekin kiikkustuoliin jotakin kerrottavaa. Ja saahan sitä haaveilla.

Tällä kertaa ei ajettu edes harhaan. Yksi hammas lohkesi menomatkalla (s*atana!), ja sehän tietää taas käyntiä laulavan hammaslääkärin käsittelyssä. Hampaan kohtalo vähän huolestuttaa, mutta onneksi Maenamin laulava enkeli on kuuluisa ihmeistään.

Tarvittava 30 päivän maassaololupa saatiin, eikä rouva äkäinen ollut edes paikalla. Vähän jäin jopa kaipaamaan hänen nuhteluitaan.

Mergui saaristo ei todellakaan jätä kylmäksi.

Kasinolla oli rentoa, kunnes...

Jään myös kaipaamaan Grand Andaman -kasinon ihanaa henkilökuntaa, sillä juuri nyt ei voi tietää tapaammeko koskaan. Ja voihan kasinon venepojat, ne vasta vekkuleita ovatkin! Komeitakin, käykää vaikka katsomassa.

Pidän Grand Andamanin pysähtyneestä ilmapiiristä. Stressaaville rajajuoksuille se on kaikessa hiljaisuudessaan täydellinen kohde. Väljyyttä, helppoutta ja aikatauluttomuutta.

Kasinon hiljaisuuden rikkoo tunnin välein laivapoikien kilisyttämät kellot. Kelloillaan heidän on tarkoitus herättää kasinolla uhkapelaavien, tai muuten vain ajastaan nauttivien vierailijoitten huomio. Seuraava lautta on lähdössä.

Vaikka me farangit emme voikaan tunnin välein mennä edestakaisin Thaimaan ja Myanmarin väliä, muille se on mahdollista.

Grand Andaman

Mutta iltaan siis.

Kuten jo yllä mainitsin, voitot kasinolla jäi saamatta. Ja oltiin me väsyneitäkin, sillä kuten aina, rajajuoksut alkavat huonosti nukutun yön jälkeen liian aikaisin aamulla.

Tällä kertaa ei jaksettu syödä illallista ravintolassa, vaan päätettiin yhteistuumin tilata yöpalat hotellihuoneeseen.

Se oli kuitenkin virhe.

Ruoka Grand Andamanilla on aina ollut maukasta, ja kohtuuhintaistakin. Varsinkin aamiainen ennen pitkää paluumatkaa Thaimaan puolelle on kaikessa runsaudessaan lähes taivaallinen.

Vaikka yöpalaksi tilaamani paahtopaisti sandwich maistui sekin väsyneen suupielissä herkulliselta, aiheutti jokin siinä rankan ruokamyrkytyksen.

Yö meni valvoessa ja vähän stressatessakin, sillä tiesin seuraavan päivän olevan rankka.

Raja Ferry autolautta Samuin puolella

Kaksi laivamatkaa ja viisi tuntia auton ratissa siihen päälle. Kunnossa olevallekin ihan riittävä siirtyminen yhden päivän aikana, mutta ruokamyrkytyksen kourissa ja kuumehoureissa ajavalle lähes sietämätön kokemus.

Bensa-asemia (lue vessoja) ei kuitenkaan ole vieri vieressä. Osassa vessoista on perinteiset kyykkylaarit ja voin vannoa ettei niissä kyykkiminen niissä olotiloissa ollut herkkua.

Tuskailin mielessäni monta kertaa matkan aikana, etten pysty ajamaan enää yhtään enempää. Mitään ei voinut syödä, eikä oikein juodakaan. Eikä ainakaan kahvia. Vaikka oli pakko, muuten en olisi pysynyt edes hereillä.

Onneksi meillä on huikea juniori.

'Äiti me selvitään tästä!'

Ja niinhän me selvittiin.

30 päivän leimat passissa.

Lipa Noi Koh Samui

Lipa Noi