Eihän täällä ole ketään!

Eihän täällä ole ketään!

- Miska totesi jo toistamiseen viikon sisään.

No eipä ei.

Paitsi hirviä, peuroja, jänöjä, ja kurkia nyt ainakin. Joku susikin kuulemma, mutta onneksi ei olla vielä törmätty.

Niin ja onhan täällä  - yllätys yllätys - kyitä. Ja aika perkeleesti onkin. Ainakin kaksi kyyn talvipesää on bongattu, ja jos yhdestäkin voi kuuleman mukaan putkahtaa jopa 100 matoa, on pihalla kohta vipinää.

Mutta tietenkin meillä on kyitä, mihin sitä nyt koira karvoistaan pääsisi (lue vaikka kobrista).

Tuvan ikkunanäkymät, vanha omenapuu ja hurmaava piharakennus

Mutsi hei, onko mun ihan pakko asua sisällä?

Anja, Tapsa, Lea ja tytär, sekä Ville

Meidän tien tämä pääty on ristitty 'Helsinkipäädyksi' - tiesi Helsingin Anja kertoa. Syystä että autiotalojen lisäksi täällä on vain pari helsinkiläisten kesäpaikkaa.

Ja sitten me, sekä tuo yksi naapuri, jonka kukkapenkeistä Boo niin kovin pitää.

Vanharouva Anja tuntuu tietävän kaikista kaiken. Tai ainakin paljon.

Anjan takia eräässä päivällispöydässä puhuttiin siitäkin yhdestä perheestä, joka oli ostanut sen yksinäisen vanhan pientilan. Ostajan sukunimi oli Stillman ja vaimon nimi Heidi.

Katos vaan, mekin tunnetaan ne tyypit!

Ja koska maailma on niin helvetin pieni, tämänkin päivällispöytäkeskustelun todisti eräs saksalainen kitaransoitonopettaja. Ja TÄMÄ kitaransoitonopettaja nyt sattuu työskentelemään Tompan musakoulussa.

Lähihoodeilla asuu myös meidän Tapsa. "Meidän Tapsa" siksi, että Tapsalla on tapana vähän katsella meidän perään.

Tuo vanha koivu pitäisi ainakin kaataa, tämän kaatoa suosittelen myös. Älkää kuitenkaan kaatako näitä koivun taimia, sillä koivu on kovin hankala saada täällä menestymään.

Tapsa tietää paikasta paljon, olihan böndetilan edellinen omistaja Tapsan sisko ja hänen brittiläinen miehensä.

Piharakennuksen katto pitäisi uusia, sillä edellisen omistajan nuukaillessa siitä on jätetty kokonaan aluskatteet pois. Tiiliäkin on ladottu katolle nuukuuspäissään aivan liian säästeliäästi.

Paljon olisi hommaa Tapsan mukaan. Mutta Tapsa tiesi myös kertoa, että piharakennuksen edessä seisova vanha paju on kuin onkin hopeapaju. Jippii! Mikä voisikaan olla komeampaa kuin vanha ja valtava hopeapaju!

Vanharouva Lea - joka asuu siinä vanhassa keltaisessa talossa tien varrella - taas on syntynyt tässä talossa. Heidän perheensä on ostanut tilan joskus 1940 -luvulla, ja hänen isänsä "keksijä Brunon" tekeleitä löytyy täältä edelleen. Tai no, oikeastaan tekeleitten raatoja, kuten tuulimyllyruumis piharakennuksen katolla.

Tuulimyllyruumiin takia osa katosta nyt ainakin vuotaa, ja sille pitäisi äkkiä keksiä jotakin. Olisihan se suorastaan rikos, jos kaunis piharakennus mätänisi pihalle.

Viljelijä-Ville pyörähti ison viljelyhärpäkkeensä kanssa meidän pelloilla, mutta tällä kertaa Ville ei kehdannut rupattelemaan. Hän asuu myös tässä jossakin lähellä, tiesi Tapsa kertoa.

Ja asuu tuolla tien päässä se mukava rantaruotsalainenkin, joka meille paikasta loppupelissä vinkkasi. Juuri ennen kuin se yksi pariskunta hevosen kanssa oli tämän ostamassa. Puhumattakaan siitä paikallisesta puufirmasta, jonka verstas piharakennukseen olisi tullut.

Viljelijä Ville meidän pelloilla.

Paitsi ettei me edes asuta "täällä"

Kun olin Miskan kanssa vielä Samuilla, tein postiin ja maistraattiin muuttoilmoitukset uuteen böndelään.

Muutama päivä sitten Lounais-Suomen Maistraatista soitettiin, ettei tällaista osoitetta ole olemassakaan.

- Ai miten niin? Täällä me kuitenkin asutaan.

- Juu, voitte asua, muttei tuollaista osoitetta ole olemassa.

- Mitäs nyt sitten?

- Soitat kunnan rakennusvalvontavirastoon, ja pyydät heitä korjaamaan asian.

- Jaahas, asia selvä.

Saa nähdä miten selvä asia sitten loppupelissä tulee olemaan.

Pihapiiristä bongattua

• Ainakin yksi karviaispensas ja yksi mansikan taimen. Toivottavasti pari rupsahtanutta mansikan taimea heräävät nekin kuolleista.
• Talon kivijalasta kasvava ruusupensas on nasta juttu, mutta ei taida tehdä hyvää kivijalalle.
• Vuorenkilpimätäs, josta taidan siirtää muillekin kivipengerryksille istukkaita.
• Vanha romahtanut sauna odottaa purkamistaan. Ehkä siitä saisi rakennetuksi huussin, sillä meillä on sisällä vain yksi vessa. Ja huussi oikeastaan kuuluu asiaan.
• Ison vajan katto vuotaa sekin. Vajasta löytyy kyllä uusia kattotiiliä, joilla pääsee vähintään alkuun.
• Tiilikasa, josta varmuudella rakennetaan pihagrilli, kun lääniä kerran riittää.
• Solmitut pihlajat, ja solmittuja mäntyjäkin pitäisi löytyä. Keksijä nimittäin tiesi, että jonkun vuosikymmenen päästä niistä voi askarrella kaikkea kivaa.
• Jotain sipulikasveja pukkaa yhden mättään päältä joka osoittautuikin isoksi kiveksi tai kiviröykkiöksi, kun aloin sitä vähän rapsuttamaan.
• Jonkinlaisia angervopensaita, joitten näin vahvalla 'wanna be hortonomi' -statuksella veikkaan olevan norjanangervoa. Muutakin angervoa löytyy, mutta niitten rotu selviää sitten vähän myöhemmin.
• Raparperimätäs, jippii siitäkin!
• Yläkerran ihana miniparveke, jonka kaiteessa huterasti seisova lipputanko on kumautettava alas. Ennen kuin se kaatuu ikkunasta sisään. Parveke on myös erittäin tarpeellinen sisäänmenoväylä silloin, kun etuovi jämähtää takalukkoon eikä sitä saa auki. Onneksi vajasta löytyi ikivanhat puutikkaat, ne helpottaa kummasti parvekkeelle kiipeämistä.

Tapsa muuten tiesi kertoa sellaistakin, että pihapiiristä on joskus löytynyt 1400 -luvun kirves. Tällä hetkellä vanha kirves on kansallismuseossa nähtävillä.

Toivottavasti pääsen jonakin päivänä Lean kanssa rupattelemaan enemmän ja kuulemaan kaikki taloon liittyvät mielenkiintoiset tarinat. Yllä mainittu edesmennyt 'keksijä' Bruno oli siis Lean isä.

Että tällaista täältä böndelästä tähän hätään. Kiirettä on pitänyt, sillä sitä mukaa kun johonkin saadaan jotakin järkeä, seuraava läjä kamaa tupsahtaa tupaan ja niillekin pitää sitten keksiä jotakin.

Ei siis ole pelkoa, että lähitulevaisuudessa syntyisi vapaa-ajan ongelmia.

Mikäli ennen vappua ei kuulla, pitäkäähän lystiä! Meikäläinen viettää vappua ja synttäreitä todennäköisesti haravan varressa...

Mättäältä puskevat kukat ja liian pieni saunarakennus.

Joku kummallinen muumitalokin seisoo pihalla.

Päärakennuksen ihana parveke ja ikävät mineriittipinnat, jotka saavat häädön.