Kunnes jälleen tapaamme, matkamies Kurre

Matkamies Kurre

Tätä kirjoitusta en toivonut koskaan kirjoittavani.

Toivoin ihmettä, viimeiseen asti.

Sitä ei saatu, sen sijaan saatiin suru-uutinen.

Matkamies Kurre on lähtenyt reissuun.

Tällä kertaa hieman kauemmaksi.

Tai lähelle tuohon, ehkä aivan vierelle.

Kuka tietää?

Matkamies Kurre kirjoitti myös Thaimaanrannan maalarit -blogiin, ja monet odottivat Kurren mukaansatempaavia reissutarinoita mitä kummallisemmista paikoista ja tapahtumista. (Voit käydä lukemassa Kurren reissuista täältä).

Minäkin odotin. Kurren seikkailut sijoittuivat usein sellaisiin olosuhteisiin, joihin minua ei olisi välttämättä saanut.

Kurre eli vaatimattomasti, mutta onnellisena Thaimaan lämmössä. Nauttien elämän pienistä ihmeistä, auttaen aina apua tarvitsevia. Täsmällisenä, mutta vapaana liiasta taakasta. Kurre varasi itselleen aina mahdollisuuden lähteä reissuun, kuten hän itse asian ilmaisikin;

Kun mustalaissielu saa paikallaolosta tarpeekseen, pakkaan konttorini reppuun ja vähäiset matkatavarani lentolaukkuun ja lähden kiertämään Thaimaata tai naapurimaita.

Näistä reissuista ne tarinat syntyivät ja uskon, että minun lisäkseni upeita tarinoita jäävät kaipaamaan myös blogin lukijat.

Hyvää matkaa rakas Kurre, omalle tähtipolullesi, kohti taivaansineä.

Et ole ikiunessa, et ole poissa.
Olet tuhat tuulta puistikoissa.
Olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.

Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti.
Olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaittesi poskella.

**************************************************************************************