keittiöremontti osa 2 - remonttikrapulaa ja vajaita makkaroita

Tänään en saanut aikaiseksi mitään. En edes päikkäreitä vaikka yritin.

Kroppa on kaput ja masentaa että näin pienellä vääntämisellä on saanut itsensä tähän jamaan. Aika hemmetin paljon enemmän remonttia on vielä edessä.

Viimeksi kirjoitin remontin paisumisesta, eikä silloin vielä ollut aavistustakaan mistä mittakaavasta puhutaan. Mitä enemmän pintoja avataan, sitä enemmän remontti paisuu. Ja vaikka siihen jotenkin on ollut valmistautuneena, orastava uupumus iski silti.

Alun nopea purkuvaihe on muuttunut jynssäämiseksi. Kuinka saamarin hidasta voikaan olla vanhan paperin pois saaminen kattoparrun päältä! Tai hirsien välien tyhjentäminen vanhasta sammaleesta, naruista, kävyistä sun muusta roinasta.

Tappavan hidasta hommaa, sen voin sanoa.

Jokapäiväinen sotku

Tällä hetkellä on juuri se fiilis, että hittoakos lähdettiin. Olishan se keittiö (ehkä) mennyt sellaisenaankin ja tiskaamista olisi voinut jatkaa kylppärin lattialla. Ei siellä kukaan kuitenkaan käy suihkussa, me kun ollaan saunaihmisiä.

Ehkä sitä paskanruskeata muovimattoakin olisi voinut sietää vielä tovin, olisi vaan laittanut räsymattoa komeaan riviin.

Ja ne keittiön vanhat kulmakaapit - oli ne sittenkin ihan söpöjä.

Mutta paluuta ei ole, eikä karkuun pääse. Se on jaksettava vääntää.

Todennäköisesti nyt on kuitenkin kyse vain tämän päivän v#tt%untumisesta, ja huomenna virtaa taas riittää. 

Ei ne kattoparrut ihan helpolla puhdistu

Lahoa siellä, lahoa täällä...

Ongelmia

Lahoa on löytynyt vähän sieltä sun täältä. Uusia hirsiä on jo alustavasti kyselty kyliltä, ja niitä pitäisi löytyä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että toiveenani ollut näkyville jätetty yksi hirsiseinä lienee mahdoton toteuttaa. Talon 1880 -luvulla rakennettu runko on nähnyt parhaat päivänsä aikaa sitten.

Pitää keksiä jotain muuta.

Todennäköisesti joitain ylimpiä ja alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan, ei ehkä kokonaan mutta osittain. Ja sitten vielä se yksi kattoparru. Eikä tässä kohtaa olla vielä päästy edes lattian alapuolelle.

Pelottava ajatuskin.

Pitää kuitenkin löysätä

Elämässä pitää olla muutakin, kuin pelkkää remppaa. Meillä ei ole nyt ollut, ehkä siksi tuntuu vähän raskaalta. Eikä tämä ole vielä edes ollut raskasta, vaan remontti -burn out johtuu todennäköisesti siitä, että päivät on täyttynyt raspaamisesta ja pölyn nielemisestä.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni etenkin löysäilyn suhteen. 18 -vuotis hääpäiväkin meni naama pölyssä ja vajaita makkaroita syödessä täysin ohi.

Tiedättekö mitä tarkoittaa vajaat makkarat? No sitä kun kaasugrillistä loppuu kaasu sopivasti ja makkarat jää vähän haaleiksi. Kulinaristinen elämys sekin.

Ihana Kemiönsaari!

Muuta kuin remppaa

Ilman ystävääni Pauliinaa en varmaan itse älyäisi hengähtää.

Muutama päivä sitten (onko siitäkin jo niin pitkään) käytiin Pauliinan kanssa tutustumassa paikalliseen Traktorikavalkadiin.

Oli elävää musiikkia, museoautoja, grillattua makkaraa (ei vajaita makkaroita) ja perunasalaattia, pomppulinnaa ja traktorikyydityksiä.

Ennen kaikkea oli ihmisiä. Näytti siltä että kylän kaikki kynnelle kykenevät pakkautuivat paikalle moikkaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja mikä ettei, kävihän aurinkokin pitkästä aikaa lämmittämässä.

Mä tykkään kovin näistä pienten paikkakuntien kesätapahtumista ja lupaan jatkossa varastaa niitä varten enemmän aikaa remontilta.

Vaikka sitten palelluttaisiin talvella.

Se on nimittäin justiinsa näin.

Ei kannata muumioitua, täällä on ihmisiäkin>3

Ennen ja nyt.

Viimeistään kun olen eläkkeellä, lupaan ajella vanhalla Mustangilla

16 kommenttia

  1. heh,täysin samat keittiön kaapit oli meillä kun nuorena parina muutettiin ja täysin saman näköiseksi paisui remontti kun tapetit poistettiin ni pinkopahvitkin tuli alas ja sähköjohtojen kangaskuoret meni kaikki sähköt koko talossa uusiksi ja seiniin cyprokit ja tapetit,keittiöön maalit ja kaapit tilaustyönä kun ei normikaapit mennyt korkeutensa puolesta vanhaqan taloon. oltiin vastanaineita ja nuoria jaksoi remontteerata kaiken iuusiksi.25V kesti ja sit muutinkin yksin thaikkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat sitten masawaan tietää mun fiilikset juuri nyt. Varsinkin kun ikävä Thaimaahan on järkyttävän kova. Huh huh, ei helppoa...

      Poista
  2. nii miekin blupailin muttei ole edes vastaan tullut thaikuissa yhtäkään mustangia, jäänyt haaveeksi koko mustankki jo. aikonas oli kyl parikin lincolnia ja fordin town cari työautona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi noi vanhat autot on vaan niin mageita. Totta muuten, ainakaan Samuilla ei näkynyt Mustangeja, eikä kyllä vanhoja jenkkirautojakaan.

      Poista
  3. Ai että! I feel you.. Jo vanhan kerrostalokämpän remppaaminen on ollut taas yhtä nykerrystä ja hieromista puhumattakaan jo pintojen alle menevistä tuhatlappusista... Ja edelleen lattiat narisevat tunnelmallisesti, saateri vieköön. Voin vain kuvitella, että te ette kyllä pääse yhtään helpommalla, päinvastoin.

    Ei oo ollut kyllä vapaa-ajan ongelmia kun 12 -14 h /päivä painattaa pölyn keskellä ja öisin herää haukkomaan henkeä että pitää mennä partsille vetään happee pölyn täyttämiin keuhkoihin. Onneks tää kesä on ollut lämpöjen osalta iisimpi, että vähän vähemmän hikee ku viime kesänä siltä osin.

    Koittakaa ottaa tosiaan välillä rennommin jos vaan mahollista, teillä kuitenkin sen verran isomman mittakaavan hommat. En ihmettele yhtään, jos meinaa väsy iskee. Huhhuijakkaa! :P


    Vertaistukea täältä kovasti lähetellen!

    -Rosita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kattelin Rosita sun päivityksiä, ja alkoi jo hävettämään omat valitukset. Sä olet sentään vääntänyt jo pitkään ja yksin. Jumankauta mikä mimmi<3

      Keuhkot ja ihohuokosetkin on niin täynnä pölyä, ettei tää todellakaan voi olla kropalle terveellistä. Toivottavasti sä pääset pian reissuun, olet todellakin sen ansainnut<3

      Ps. Mun mielestä narisevat lautalattia on ihan parhaita :)

      Poista
  4. Voi mahdoton mikä homma siellä on meneillään! Muistakaa välillä relata, muuten kuuppa hajoo <3

    VastaaPoista
  5. Huhhuijaa, hikoiluttaa noi remppakuvat! Hyvä, että nämä remonttikuviot tulee sulla dokumentoitua, koska joku kaunis päivä huomaatte, että se remppa on valmis. Sitten voi kultaantuneet pölyhiput silmissä muistella tätä remonttiaikaa. Kaikki loppuu aikanaan...
    Grilliin hyvää purtavaa, remonttireggaeta soimaan taustalle ja kyytiä seinähirsille. Olemme hengessä mukana.
    Lämpenevää remppakautta Kemiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ollaan taas ensijärkytyksen jälkeen päästy jo hengittämään syvään, eikä homma tunnukaan enää niin katastrofilta. Kyllä tämä tästä.

      Ja musaa on huudatettu ämyreistä sen verran kovaa, että naapurit pitää meitä varmasti hulluina :D

      Valmista keittiötä odotellessa...

      Lämpöä sinne teidänkin suuntaan, kohta sitä pitäisi olla saatavilla<3

      Poista
  6. Tuohon remonttiin sanon kokemuksesta että älä käytä mitään keinomateriaaleja! Kun olet lattian purkanut ja kaiken sen turpeen ja hiekan sieltä pois roudannut... Salaojat korjannut ja kaiken lahonneen rakenteen uusinut. Jos jäjelle jäänyt ei oikein katsetta kestä voihan sinne aina hirsipanelin laittaa molemminpuolin. Katselin noita kuvia... ja tuollaiset betonitiilikatot on iso riski. Ne on syytä tarkastaa aluskatteen osalta ja varmistaa että se on pitävä. Muuten käy niinkuin minulla että juuri kun olet remontin tehnyt tulee vedet sisälle ja on taas aloitettava alusta. Minulla on melkoisesti käyttämättömiä sisätilassa säilytettyjä betonikattotiiliä jos tarvitset. Itse laitoin profiilipeltikaton 0,6mm pellistä. 140 m2 harjakatto maksoi rakenteineen ja aluskatteineen ja pelteineen 16000,- kun ite tein. Oli siinä telinevuokrat ja 2000,- lomarahoja. Hommaa asuntovaunu jos projekti venyy niin ei tartte työmaalla nukkua. Mutta zemppiä vain! Mitä rankempi projekti sitä makeemmalta se sitten valmiina tuntuu. Ja jos jotai ohjeita vielä antaisin vaikka et kysynytkään niin "Yksinkertainen on kaunista!" Zemppii vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arska loistavista vinkeistä!

      Mitään keinomateriaaleja ei tähän taloon enää tule. Muovimattoja on joka huoneessa ja ne, plus kaikki muu ei hengittävä on ajan kanssa tarkoitus vaihtaa hengittäviin materiaaleihin.
      Tätä meidän tiilikattoa on jo muutamakin käynyt katsomassa ja hyväksi todennut. Mutta tosiaan sen aluskatteen tarkistus on parempi tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Saamari sentään miten kallista kattojen uusiminen on. Meillä piharakennuksessa jos uusisi peltikattoon, hinta olisi varmaan 50000€. Ihan heti ei sitä tehdä ja kun tehdään, se on tehtävä itse.
      Asuntoauto meillä jo tossa pihalla on, mutta sekin pitää ensin kunnostaa. Eiköhän me tästä selvitä joten kuten.

      Kiitos tiilitarjouksesta, sekin päivä vielä koittaa :)

      Ja kiitos tsempeistä<3 Yksinkertaisen suhteen ollaan samoilla linjoilla:)

      Poista
  7. Iso projekti teillä menossa, riittää varmasti usealle remonttimiehelle hommia. Oliko hirret lopulta pahasti lahonneita, ja jouduitteko isonkin osan uusimaan? Hyvä, että välillä pidätte myös taukoa rempan keskellä, se voi olla aika väsyttävää hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Antero, ja kiitos tsempeistä. Tästä tapahtumastahan on jo reilu vuosi, joten nyt hyvinkin voi jo kommentoida kuinka loppupelissä kävi.

      Yllättäen ei jouduttu vaihtamaan yhtäkään hirttä, ainoastaan paikkaamaan lahonneita kohtia. Hirret kun ei olleet riittävän komeita muutenkaan siihen, että oltaisiin jätetty niitä esille. Toivottavasti seuraavassa huoneessa se on mahdollista, sen remontti alkaa myöhemmin syksyllä, kunhan saadaan julkisivu uusittua ja ikkunoita siirrettyä parempiin paikkoihin.

      Kahdestaan kun täälle rempataan, tulee yleensä kiire näin ennen talvea. Silloin tällöin meillä käy jotkut ystävät tai juniorit vähän jeesaamassa, mutta itse tämä on kuitenkin hoidettava. Nyt on taas ennemmin tai myöhemmin talvi tulossa, joten kiire on taas. Eikä yllätä yhtään.

      Mutta siltikin, olen jo oppinut tykkäämään tästä kaikesta kaaoksesta :)

      Poista
  8. Kiitos tästä postauksesta. Itselläni on vanhan talon remonttiprojekti aluillaan ja ensi alkuun selvisi, että rakennus täytyy oikaista. Teilläkin oli näköjään yllätyksiä toisensa perään lahoista hirsistä lähtien. Mutta lopputuloksesta haaveillen jaksaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä vaan Elina, kyllä kaikki vaiva sitten palkitseekin :)

      Sen verran voin sanoa, että useimmiten se ensimmäinen paniikki jostain edessä olevasta massiivisesta työstä osoittautuukin pienemmäksi ongelmaksi. Tarvii vaan hengittää syvään, kun meinaa heikottaa ;)

      Poista

Back to Top