Helvetin perkeleitä ja irtiottoja

Remppa etenee säälittävän hitaasti. Kun ei ole aiemmin tällaisia puurtanut, uuden opettelu ottaa aikansa. Ja välillä musta oikeesti tuntuu, että koko touhu menee takapakkia.

Remppa on kuitenkin siirtynyt lattiasta jo seiniin ja kattoon. Tomppa yrittää koolauksilla suoristaa seiniä ja meikäläisen rastiksi on jäänyt vanhan lautakaton putsaaminen raoista putoilevista kivistä ja ihan helvetillisistä nupinauloista.

Naulat itsessään on aika söpöjä pikkuruisia, mutta ne on ihan saakelin teräviä (kantapää kiittää) ja niitä on jäätävän paljon. Näillä nauloilla on nimittäin kiinnitetty aiempi pinkopahvi kattoon ja varmistettu vielä varmistamisen jälkeenkin, että se myös pysyy siellä.

Kun roikkuu päivästä toiseen jotenkin puolittain tasapainossa tikkaitten päällä nauloja irroittamassa, tietää illalla ja vielä kaksi päivää sen jälkeenkin tehneensä niin. Kädet ylöspäin on muuten ehkä v#ttumaisin asento näpertää jotakin, mutta minkäs teet. Tällaisia nauloja varten on kyllä ihan oma työkalunsa (en tiedä onko sillä joku nimikin), mutta kaveriksi tarvitaan vielä kuitenkin vasara, jolla saa hakattua työkalun naulan hatun alle.

Tomppa on ehtinyt kiroamaan vinot seinät moneen kertaan. Jos me suoristettaisiin seinät ihan viivasuoraksi, uppoaisivat ovet ja ikkunat jonnekin koolinkien uumeniin. Se taas tietäisi vähintään ikkunaremppaa, ja arvaatte varmaan ettei se ole toivelistalla nyt ainakaan ykkösenä.

Joten vähän ohitellaan työnjohtajan ohjeita ja vedetään mutkia suoriksi. Kunhan nyt saadaan seiniin vähän vällyjä ja tuulen suojaa, niin ei kai kukaan huomaa jotain millin (lue senttien) heittoja seinien suoruudessa?

Eihän?

Talon julkisivussa ei muutoksia

 

Muistuihan toi sirkkelöintikin mieleen, kun vähän harjoitteli

Mulla on ihana omppupuu

Joka on osoittautunut aikamoiseksi aikasiepoksi sekin.

Omenapuun alla kynttilän valossa vietetyt illat on olleet mun toivelistalla varmaan aina, ja se onkin ollut ihan huippua. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että puun alla istumisessa on enemmän riskiä kuin liikenteessä.

Kuka olisi voinut tietää, että puu tunkee omenaa kokonaiselle komppanialle joka päivä. Ja siis nyt puhun vain niistä ompuista, jotka kaikkien iloksi putoavat  milloin mihinkin; lautaselle rikkoen sen, illallisvieraan viinilasiin pilaten valkoiset vaatteet, tietokoneen näppikselle lamauttaen koneen, tai vaikka puhelimen näytölle rikkoen sen.

Toi voisi tapahtua ihan oikeastikin, mutta onneksi nämä ovat vielä näitä superhuolehtijan ennakointeja ja viisaasti ollaankin siirrytty muualle ja annettu puuvanhuksen heitellä pommejaan ihan rauhassa.

Näitä pommeja riittää. Ja vaikka kuinka olen kylille huutanut, että tulkaa nyt ihan oikeasti hakemaan piirakkatarpeita, aika hiljaista on ollut. Tänään kävi ensimmäiset (työnjohtajan vanhemmat) tyhjentämässä edes hieman, samalla kun antoivat puuvanhuksen hoitoon ja leikkaukseen oikeita ohjeita.

Jos kantaa peuroille 6 ämpäriä päivässä, omenaa tulee helvetisti

Helvetin hirvikärpäset!

No nyt! Nämä ne vasta onkin yhtä helvettiä. Me ollaan aina tykätty sienestää, ja ollaankin pitkin kesää etsitty joka kiven ja kannon välistä, josko jostain pilkistäisi joku kanttarellikin.

Mutta ei, kuivaa on ollut.

Nyt kun niitä kanttarelleja ja kaiken maailman tatteja löytyisi, on hirvikärpäset vallanneet metsät ja peltojen reunukset. MIHINKÄÄN ei pääse niitä karkuun, eikä mikään huppu - tai vaateviritys estä niitä sotkeutumasta hiuksiin ja vaatteitten alle.

Kemiönsaarella näyttäisi asuvan vakituisesti noin 7000 ihmistä, ja tiedättekö mitä? Hirviä täällä on kuulemma jokaiselle asukkaalle vähintään yksi, eli yli 7000. Ja näytänkö mä hirveltä jostain vinkkelistä, vai mikä on, kun jokainen päivä saa koiralenkkien jälkeen kaivaa sen kymmenen niljakasta kropasta.

Mä olen niin loppu noihin perkeleisiin.

Joten pitäkää tunkkinne ja sienenne! Mä jään venaamaan pakkasia ja suppilovahveroita.

Metsästä löytyy vaikka mitä

Irtiottoja

Kun oikein ottaa aivoon, me otetaan hatkat. Vielä ei voi lähteä nauttimaan etelän hedelmistä, mutta silloin kun nupinaulat, liiat omenat ja helvetin hirvikärpäset ottaa riittävästi nuppiin, me lähdetään viskomaan kiekkoja puihin.

Ja silloinkin kun aurinko paistaa, tai on lämmintä. Tai kun muuten vaan tuntuu siltä...

Välillä pitää vaan nauttia. Kiitos Ira ja Harri!

Ja kiitos Beck aamiaisesta...

Siis kattokaa mikä huvila! Vähänkö ihana..