Kuulen rasahduksen sieltä ja toisen tuolta. Onneksi edelläni kävelee kolme valpasta koiraa, muuten jähmettyisin niille sijoilleni.
Koirat tuntuvat olevan vähän liiankin valppaina ja askeltavat eteenpäin nekin hieman pelokkain askelin. Jotain tuolla on aivan varmasti. On vaan niin mustaa ettei näe eteensä, saati sivuillekaan.
Sitten taskulampun valo osuu vasemman puolen pellolla muutamaan silmäpariin. Oikean puolen pellolle taskulampulla näyttäessäni sama juttu. Yön silmäparit tuijottavat kylmän viileästi takaisin taskulampun valosta häiriintymättä, eikä niitä peltojen välissä arasti vaeltava ryhmä hetkauta.
Vedän syvään henkeä etten nyt vaan panikoisi.
Muistutan itselleni selvinneeni lukuisista kobrista Samuin viidakkotalolla, selviän siis tästäkin. Aivan varmasti.
Pakko selvitä, vaihtoehtoja ei ole. Olemme jälleen valinneet asumuksemme sieltä, missä valoja on kaikkein vähiten tarjolla.
Kuinkas viisasta se taas olikaan?
 |
| Meitä ympäröiviä syksyisiä peltoja |
 |
| Boo on valppaana aina. |
Villi luonto
Mieleeni muistuu nuohoojamme kysymys
- Oletteko jo nähneet susia?
Kysymys esitettiin sillä tavalla, että oli päivänselvää meidän nähneen. Ja ollaanhan me - yksi susi ja yksi ilves.
Kuinkas monta sutta lähistöllä liikkuu?
- kysyin varovasti.
Jos sudet laumautuvat ja liikkuvat porukassa, tällä hetkellä niitä olisi arvion mukaan yhdeksän. Melko huojentavaa, eikö? Yhdeksän paria yön silmiä pelloilla, aivan tuossa lähettyvillä. Voin jo mielessäni kuun valossa nähdä yhdeksän höyryävää hengitystä.
Tekisi mieli näpäyttää itseäni sormille. Juuri tällä tavoin sitä saa lietsottua itsensä pehmustettuun huoneeseen, joten mielikuvitus on pantava aisoihin.
Tai mä tulen olemaan ihan h*lvetin kusessa.
Sillä vähintään kerran viikossa Tomppa joutuu ajamaan Espooseen, ja se taas tarkoittaa yksinäisiä koiralenkkejä pimeässä. Eikä pimeä edes riitä, se on sysimustaa näillä nurkilla. Kirkkaana yönä kuun valossa silmä tottuu eikä pimeä tunnu, mutta pilvisten päivien illat ovat mahdottoman mustia.
Ei mua töllissä pelota, vaikka ympärillä onkin mustaa. Onhan mulla koirat ja varsinkin peto Boo. Ja lukuisat kynttilät ja öljylamput. Mutta tuolla pimeässä keskellä peltoja alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Silloin joutuu ihan tosissaan psyykkaamaan itsensä pelottomaksi.
Joten ryhdistäydy lady!
Mutta... eilen viimeksi Salsa löysi pellolta peuran raadon palasina. Aivan tuosta vierestä, vähän turhan läheltä. Ja pilkottu peura tietää lähes varmasti sutta.
Että pitikin taas eksyä pimeään...
 |
| Ensimmäiset pakkaset on jo puraisseet |
 |
| Mutta päivisin on vielä melkein kesäisen lämmintä. |
Itsekin olen opetellut olemaan paljon yksin keskellä ei mitään ja hyvin pimeässä välillä. Villieläimiä en ole pelännyt, vaikka niitä on täälläkin; susia, ilveksiä, karhuja. Aikoinaan oli irtikoiria paljon ja niitä pelkäsin, kun olivat niin arvaamattomia. Mielikuvitus myös täytyy pitää ajoissa tai elämä hankaloituu liikaa.
VastaaPoistaVillieläimet kaihtavat ihmistä ja pimeyskin on lempeää maalla.
Kaikkea hyvää sinne ja leppeitä syystuulia!
Olet ihan oikeassa Majan Molla, tämä pelko (mielikuvitus) mun täytyy nujertaa oman pääni sisällä. Oikeastihan toivon, että päivän valossa törmäisin suteen, mutta toi pimeys on kyllä vähän pelottava asia. Ja se taistelu mun täytyy voittaa, sillä kuten sanoit, muuten elämä hankaloituu liikaa.
PoistaLempeitä syystuulia sinullekin!
Siis nyt oli pelottava postaus. Mä jo pelästyin kun törmäsin hirveen pellon laidalla. Tsemppiä sinne, onneksi sulla on hauvelit ❤️
VastaaPoistaTotta, pelottava postaus, mutta ihan sydämestä tuli. En tykkää yhtään liikkua pimeällä tuolla, mutta minkäs teet. Pimeys vaan lisääntyy talvea kohti, joten pitää voittaa tämä pelko.
PoistaTäällä hirvetkin on sellaisia, että ne vaan jää tuijottamaan silmiin ja puhisemaan, kun niihin melkein "törmää". Huh huh...
Onneksi mulla on tosiaan noi koirat<3
Joo mökillä vois helposti pimeessä panikoida, jos antais mielikuvitukselle valtaa... villisikojakin nähtiin ja kuultiin parin sadan metrin päässä. Mutta kun kaikki eläimet pelkää ihmistä, niin no worry. Ja tosiaan onneks koirat karkottaa loput.
VastaaPoistaTunnelmallista syksyä!
Kynttilän valo on niin kiva, eikä toi linnunradan katselukaan (täysikuusta puhumatta) oo huono.
Totta Minttu, komeena on linnunrata näyttäytynyt täälläkin! Ja sekin on totta, että noi elukat yleensä pelkää ihmisiä, mutta meillä varsinkin hirvet ei liiku mihinkään, jos kohdille sattuu. Ne tuijottaa silmiin ja höpöttelee omiaan ;)
PoistaMe asutaan samalla saarella (vähän vaan etelämpänä) ja niin ymmärrän ton fiiliksen mikä siellä pimeässä ukona liikkuessa on.
VastaaPoistaMeillä ei ole koiraa, joka pakottaisi tuonne metsän keskelle iltamyöhällä..onneksi, voisin sanoa, koska mun mielikuvitus on kanssa ihan omaa luokkaansa. Pelkään niitä susia ja sitä ettei tuolla oikeasti näe yhtään mitään mikä missäkin rasahtaa.
Mutta sitten toisaalta haluaisin päivisin bongata jostain pellonpientareelta kauppamatkalla susia...hullua :)
Kun muutettiin tänne kaupungin valoista, niin alkuun oli kyllä niin outoa kun pimeys on siis todellakin pimeys. Mitään et nää; silmät toki tottuu hiukan, mutta silti jos kuu ei loista niin ympärillä on mustaa.
Tsemppiä sinne! Mä uskon, että totut kyllä siihen pimeään kun sulla kuitenkin ne koirat siinä on turvana! En tiedä karkottaako joku äänen pitäminen noita metsän eläimiä kauemmas, ettei niiden silmiäkään tarttis nähdä. Pistät jotain Rammsteinia soimaan yön pimeyteen :)
Moi Sarda! Toi Rammstein voisikin toimia, jos luukuttaisi tossa pihalla aina ennen illan viimeistä koiralenkkiä sitä ;)
PoistaHauska kuulla että asustellaan samalla saarella! Mistä päin tänne olet muuttanut?
Ja totta, täällä on niin hemmetin pimeätä, toivottavasti saadaan edes sen verran lunta, että se toisi vähän valoakin tänne pimeyteen.
Mä haluaisin myös nähdä tuon susilauman, mutta en kyllä todellakaan pimeällä. Yksi ilves ja yksi susi ollaan nähty päivän valossa, ja olihan se huikeata.
Mukavaa talven odotusta myös sulle!
Joo mä ajattelin, että jos joku on puuman säikäyttänyt Metallican musalla, niin miksei vaikkapa Rammstein voisi toimia susille :)
PoistaMe ollaan Helsingin betoniviidakosta tultu tänne. Ollaan kyllä nautittu puhtaasta ilmasta, meren rannalla ja maaseudun rauhassa asumisesta.
Mä en itse kovin innoissani talvea odota. Oon niin vilukissa, että joku Espanja vaikkapa houkuttelisi kovasti jo nyt näillä syksyn koleilla säillä.
Kiitos ja samoin sinne leppoisaa syksyä ja tulevaa talvea!
Me ollaan kanssa pääkaupunkiseudulta, mutta asuttiin juuri 5 vuotta Thaimaan Koh Samuilla. Talvi ei ole meidän juttu yhtään, mutta kun oli pakko tulla Suomeen ainakin vuodeksi, niin ei ollut kysymystäkään etteikö oltais haluttu maaseudulle Espoon sijaan. Ja tää Kemiönsaari on kyllä kiva, vaikkei meidän tontilla merta edes näe.
VastaaPoistaEiköhän me kuitenkin pidetä tämä kesäpaikkana jatkossa, ja startata vuoden päästä talveksi jo lämpimään. Espanja on meilläkin mielessä, mutta sitten saattaa hyvin olla että eksytään takaisin Samuille :)
Ihania kuvia! Kemiönsaari on NIIN kaunis paikka. Kyllä sinä selviät koirien kanssa. Usko pois.
VastaaPoistaKiitos Marjo<3
PoistaKemiönsaari on kyllä todella kaunis. Joka aamulenkillä koirien kanssa ihmettelen ympäröivää maisemaa ja hengitän syvään raikasta ja puhdasta ilmaa.
Mukavaa syksyä Marjo!