On nää hätäisiä kavereita

Nopeeta se on kaikki täällä, vaikka päivien voisi ehkä kuvitella lipuvan verkkaisesti hissutellen. Toisinaan se onkin niin, mutta jopa yllättävän usein joku auto kurvaa pihaan, ja siinä sitä taas mennään lompakko levällään.

Hyvin muistuu mieleen Samuin kaaokset. Aikatauluja oli täysin turha suunnitella, sillä mikään muu ei ollut varmaa kuin muutos.

Yksi kobra saattoi muuttaa koko päivän ohjelman. Pahimmassa tapauksessa monen päivän, riippui ihan siitä kuinka pahasti myrkyt osui koirien silmiin.

Täällä yksi pihalle kurvannut auto kirjoittaa todennäköisesti kalenterit uusiksi ja tyhjentää lompsat vuoria myöten.

Tai ehkä se on vain me, jotka roudaamme kaaosta mukanamme mihin ikinä menemme. Oli sitten kyseessä Samui tai Kemiönsaari. Tai vaikka Tampere.

Tarkat suunnitelmat ja budjetit on meillä turhia, parempi elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee. Tai pihaan kurvaa.

Kuten pari päivää sitten.

Silloin kun ei ole satanut, on ollut jo melko rapsakkaa

Nopeeta toimintaa

Kemiössä hommat toimii niin nopsaan, ettei meinaa mukana pysyä. Ja hommat toimii myös kuten sovitaan - aikataulussa (yleensä jopa etuajassa) ja sovitussa hinnassa. Särmästi, mutta leppoisasti.

Ja avuliaasti muuten, sillä mehän ei tunneta täällä vielä juuri ketään. Mutta työnjohtajan kautta saatiin taannoin sähkäri, sähkärin kautta putkari, nokikolarin kautta peltiseppä ja konevuokraamon kautta porakaivon tekijä.

Joka muuten pamahti sunnuntai-iltapäivänä pihaan kertoakseen tulevansa huomenna klo 12 poraamaan meille kaivoa. Tässä kohtaa ei olisi vielä ollut sijoittaa euroja kyseiseen urakkaan, mutta pakkohan se oli myöntyä, kun kaveri kerran tupsahti tontille.

Ja maanantaina klo 11.30 koko tontti tömisi, kun letka isoja autoja saapui pihalle. Ei siis kello 12, vaan puoli tuntia ennen. Onko meininki oikeasti näin särmää muuallakin?

Ja isojen autojen perässä tontille parkkeerasi autonsa myös "meidän Tapsa", sillä kuten aiemmin kerroin, Tapsa vähän kattelee meidän perään.

Täällä tehdään eikä meinata

Porakaivo

Ne jotka ovat blogia kesän mittaan lukeneet, tietävät että meidän pihakaivo on ollut tyhjä moneen kertaan. Vettä on tilattu paikalliselta VPK:lta useasti vaan huomataksemme, että illalla täysi kaivo on ollut aamulla taas tyhjä.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, kuten sanotaan. Ei se ainakaan meillä pysynyt, joten vaikka VPK:lta saisikin jatkuvasti vettä ostetuksi, se olisi rahaa kankkulan kaivoon. Ja mä luulen vahvasti, että meidän pihakaivo on juurikin se kuuluisa kankkulan kaivo.

Porakaivo oli siis must. Ja sitä kolme sadekaapuista kaveria hyytävässä kaatosateessa sitten saapui kaivamaan.

Oltiin katsottu mahdollinen kalliopaikka tontilta ja hyvin oli katsottu, sillä kallio todella löytyi neljän metrin syvyydestä. Siinä sitten kaatosateessa ja jännityksen vallassa odotettiin komeata vesisuihkua kallion uumenista, mutta sitä ei saatu. Vettä löytyi, mutta nyt täytyy odotella pari päivää aukeaako vesisuonet itsekseen, vai pitääkö vielä tilata paineauto posauttamaan suonet auki.

Se olisikin sitten sellainen 800 € lisää (A-PU-VA), joten ollaan nyt sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että vesisuonet tuolla kallion uumenissa armollisesti aukeaisivat ihan itsekseen.

Taas saa pidellä peukkuja. Kiitos, tack.

Ps. Jos ei muuta, niin alan purkittamaan ja myymään tuota viimeisessä kuvassa olevaa kuulemma hemmetin mineraalipitoista mutalöllöä, jota kaivon poraamisesta jäi kasvimaan täytteeksi. Loistava bisnesidea vai mitä?

Kilttejä poikia, varjeli vanhat sireenit ja hortensiat koneilta.

Sinne sitä rautaputkea meni, 60 metriä että humpsahti

Tässä olisi sitten mineraalipitoista mutakylpyä tarjolla ;)