12 ajatusta

Nonni, kun ei järkeviä omia ajatuksia saa puretuksi näytölle, nappasin huikean Tiia K:n blogista 12 ajatuksen haasteen.

Tiia K on sydämellinen ja suosittu bloggaaja, joten mikäli ette ole vielä hänen "Minäkö Keski-ikäinen" -blogiin törmänneet, kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan. Itse tykkään Tiian rehellisestä heittäytymisestä polttaviin aiheisiin, kuten viime aikoina muun muassa kiusaamiseen verkossa. On muuten aivan järkyttävää, kuinka paljon suoranaista paskaa monikin bloggaaja saa kiusaajilta osakseen. Mikä ihme toisia vaivaa, onko aivan pakko loukata?

Mutta se siitä, vaikka tärkeä aihe onkin.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin tämän töllin porukka on viime aikoina ollut ajatuksineen vähän kateissa. Missä ollaan, mihin pitäisi mennä ja milloin - isoja kyssäreitä. Täällä odotellaan nyt lumen tuomaa valoa, josko siitä saisi vähän energiaa harmaisiin päiviin.

Hyvin täällä silti menee, älkää huolehtiko.

Mutta tässä haasteeseen, olkaa hyvät:

12 Ajatusta

• Asun: 

Tällä hetkellä asun - aika hiton yllättävää itsellekin - peltojen ja metsien keskellä Kemiönsaarella. Meillä remontoidaan tätä näkemättä hankittua vanhaa tölliä, joka piharakennuksineen on kyllä jotenkin hurmaava. Töllin tupa on rakennettu 1880 ja muut osat joskus 50 -luvulla. Kokonaisuuteen kuuluu vielä yksi piharakennus (entinen traktorivaja?) ja valtava toinen piharakennus (entinen navetta ja puuverstas), sekä pikkuruinen saunarakennus. Ja niin kuin maalla yleensäkin, pari hehtaaria omaa peltoa ja jonkun puun verran metsääkin. Pellot on vuokrattu kylällä asuvalle viljelijälle, ja se sopii meille enemmän kuin hyvin.

Blogin nimi on alusta lähtien ollut Thaimaanrannan maalarit, koska edelliset viisi vuotta ollaan asuttu Koh Samuin saarella Thaimaassa. Pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin, etten muuta blogin nimeä, sillä mitä todennäköisemmin polkumme risteilevät sinne takaisin, ehkä nopeastikin.

Täällä me nyt pönötetään

• Innostun: 

Lähtemisestä ja sen aikaansaamasta jännityksestä. En tiedä mikä juttu tässä on, mutta lähdön hetkellä ja sitä edeltävissä haasteissa tunnen jotain päätöntä voimaantumista. Muutenkin taidan innostua haasteista ja pienistä ongelmista. Uusissa aluissa on aina jotakin syyhyttävää.

• Ihailen: 

Ihailen ihmisiä jotka tietävät mitä haluavat ja minne kuuluvat. Eniten ihailen kuitenkin heitä, jotka pitävät heikompien puolia, ovat ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Heistä löytyvät ne todelliset sankarit.

• Haluaisin:

Tällä hetkellä haluaisin että saataisiin lunta. En ole talvi-ihminen, mutta kyllä se aina nämä harmaat sadekelit voittaa.

En ole koskaan tarvinnut materiaa, tarpeellinen riittää. Haluaisin että me ihmiset olisimme kilttejä toisillemme, auttaisimme heikkoja ja pitäisimme toisistamme huolta.

Haluaisin myös tavata lapsiani enemmän, mutta heillä on tällä hetkellä kiire elää omaa elämäänsa ja näin sen pitää ollakin. Ja ilman muuta haluaisin, että pysyisimme terveinä ja onnellisina.

Juniori ja Tomppa

Esikoinen. Me ollaan tällainen skeittiperhe ;)

• Rentoudun: 

Näköjään rentoudun tekemällä fyysisiä hommia; remontti, halkojen hakkaus, puutarhassa möyriminen. Ykkösrentoutumiskeino on viime aikoina ollut frisbeegolf, jota lähdemme pelaamaan aina kun aika ja ilmat antavat myöten.

Suosikki-illanvietto meidän töllissä on viime aikoina ollut viini-illallinen Black Listin kuudennen ja  seitsemännen tuotantokauden parissa. 

• Luonnettani kuvaa:

Rämäpäisyys, vaikka en tätä puolta itsestäni pääse kovin usein toteuttamaankaan. Lisäksi olen varmaankin erityisherkkä, sillä oikealle päälle sattuessani voin ihan yhtä hyvin itkeä niin televisiomainoksissa, piirretyissä, lätkämatseissa kuin uutisissakin.

Vaikka olen sosiaalinen, tarvitsen myös oman reviirini ja aikani. Silloin en vastaile edes puhelimeen, vaan todennäköisesti heittelen keskenäni halkoja liiterissä tai tongin puutarhassa.

Pidän itseäni myös kilttinä (välillä liiankin), vaikka olenkin taistelija. Ärsytettynä ja loukattuna osaan myös räjähtää, mutta nykyään pystyn melko hyvin kontrolloimaan tätä puolta itsessäni. En ole pitkävihainen enkä osaa mököttää, väärät tyypit putsaan elämästäni totaalisesti.

• Ilostun: 

Esikoisen soitosta, sitä kun ei tapahdu päivittäin (juniorin sentään saa vielä langan päähän). Ilostun lasteni onnistumisista, koirieni hölmöilyistä, pelastetuista eläinsieluista, joulukoristeista, pelargonioitten talvisinnittelystä, glögistä, ja illanistujaisista ystävien kanssa.

Minä ja viidakkokoirat Samuilla

Tässä Balilla jotain tärkeää menossa ;

 

• Jos voisin tehdä mitä vain:

Mä varmaan lähtisin. Ihan vaan jonnekin. Ostaisin viinitilan jostain päin Eurooppaa, nauttisin aamukahvit oliivipuun alla ja siemailisin viiniä rustiikkisen valurautapöydän äärellä auringon laskiessa vuorien taakse. Ja katselisin onnellisena, kun kolme thaimaalaista viidakkokoiraa kirmaa laventelipelloilla.

Ostaisin myös Samuin lähistöllä olevan saaren, jonne pelastaisin kaikki Samuin irtokoirat. Sitten hoidattaisin koirat kuntoon ja antaisin heille loppuiän kodin. Saarella voisi asua ne eläinrakkaat ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan koirapopulaa.

Ja auttaisinhan mä myös muitakin, lista olisi todennäköisesti kilometrin mittainen.

• Haluan ympärilleni:

Rakkaita ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä. Haluan ympärilleni myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, jotka omalta osaltaan kouluttavat matkalla paremmaksi ihmiseksi.

• Haaveilen:

Matkasta, niinhän mä aina. Sellainen pidempi Euroopan road trip campervanilla olisi kevättalvella suunnitelmissa, josko siltä suunnalta löytyisi paikka, jossa viihtyisi pidempäänkin.

• En luopuisi:

Perheestä. Kun lähipiirillä on kaikki hyvin, kaikki on lopulta muutenkin hyvin. En luopuisi myöskään terveydestä, omasta enkä perheeni.

• Ajankohtaista juuri nyt:

Tällä hetkellä otetaan taas pieni spurtti remontin suhteen, sillä jouluksi on saapumassa ihana siskoni perheineen Hong Kongista asti. Lisäksi todennäköisesti vielä isäni, joten nukkumisjärjestelyissä on vielä hieman viilattavaa. Muutenkin meidän olohuone on tällä hetkellä aivan kamala, sillä remontti ei ole sinne vielä ehtinyt.

Pitkästä aikaa odotan joulua ihan huolella, ja ensimmäisen kerran ikinä voidaan hakea joulukuusi omasta metsästä. Huisii...

Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä vain?

Perhepotretti Hong Kongissa