Nojatuolimatkat, osa 2 - Joulukuut siellä sun täällä

Kirjoittelin Tompan pyynnöstä meidän marraskuista viiden vuoden ajalta (lue täältä), ja sehän huvitti ainakin itseäni. Teistä lukijoista en sitten tiedä.

Koska vanhojen muistelu oli sen verran nastaa, päätin tehdä jokaiselle kuukaudelle oman nojatuolimatkan. Joten koittakaa kestää - saatte "nauttia" kuukausittaisista nojatuolimatkoista vielä vajaan vuoden.

Joulukuu 2019 Kemiönsaari

Sammutin juuri selkäni takana kohti ponnariani kiipeävän tulipalon. Kirjahyllyllä oli tuikku, johon jossain mielenhäiriössä heilautin päälläni olleen ponchon. Huomaamatta tätä tietenkään itse, ennen kuin selkänojalla lepäävä poncho oli tulessa, samoin kuin kirjahyllyn pinta ja olohuoneen lattialla vielä oleva muovimatto.

Havahduin siis vasta liekkeihin, ja sittenhän olikin jo kiire. Vaikka poninhäntä säilyikin, ei olohuoneessa tuoksu enää pöydälle hankitut hyasintit, vaan tällä hetkellä palanut muovi.

Kuten huomaatte, joulukuu Kemiönsaarella voi olla hyvinkin vaarallinen - ainakin tällaisille toheloille. Se mitä tapahtui aamuyön tunteina joulukuun ensimmäinen päivä, en kehtaa edes kertoa.

Kemiönsaari on selvästi vaarallinen paikka.

Sankari-Salsa talvisilla pelloilla.

Vaatetus Kemiönsaarella poikkeaa hieman Samuista.

Joulukuu 2018 Koh Samui

Samuin 2018 joulukuu oli myös haasteita pullollaan. Vettä tuli kuin esterin persiistä (taas) ja siellä täällä tulvi, mikä pahimpina sadepäivinä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Viidakkotalossa kaikki tekstiilipinnat oli homeessa, samoin kuin iso osa huonekaluista. Vettä tuli, eikä mikään ehtinyt kuivumaan. Mutaisia vaatteita olisi pitänyt pestä, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Mikään ei olisi kuitenkaan kuivunut.

Esikoinen oli perinteisesti visiitillä ja aikaa vietettiin muun muassa korealaisessa saunassa Choengmonilla tai Central Festivalin leffateatterissa.

Vähän mälsää oli, ja kaiken kruunasi juniorin päätyminen sairaalaan. Sadekautena riski sairastua hyttysten levittämiin tauteihin - kuten dengue - on korkealla ja muutaman päivän sairaalakeikan jälkeen juniorilla todettiinkin denguen sijaan Chikungunya-virus (myös hyttysten levittämä). Onneksi tuosta selvittiin ilman pahimpia nivelkipuja ja traumoja.

Ei ihan kevyt joulukuu. Voit lukaista siitä vaikka täältä.

Aattona 2018 fribailtiin Laem Sorin radalla

Joulukuu 2017 Koh Samui

Joulukuun 2017 kirjoituksista paistaa valtava onni ja sen mukanaan tuoma kiire. Joulukuut Samuilla oli aina vuoden kohokohta, sillä rankasti ikävöity esikoinen saapui vuosittain joulukuussa saarelle. Vuonna 2017 vieläpä kahden ystävänsä kanssa. Ja siitä se mamman lentäminen sitten alkoi.

Yhtäkkiä viidakkotalossa asuikin kolmen tyypin sijaan kuusi, ja silloin yhteen vessaan ja suihkuun jaettiin vuoronumeroita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli muuten aivan tajuttoman ihanaa!

Esikoinen kavereineen ilostutti meidän huushollia kolmen kuukauden ajan, miinus se että kävivät kuukauden Balin pyörähdyksellä. Taidettiinpa mekin Balilla käydä.

Ei vitsi, ehkä paras joulukuu ever!

Joulukuuta parhaassa seurassa - esikoinen ja frendit

Ja Stop@Sopassa käytiin myös tonttuilemassa

Joulukuu 2016 Koh Samui

Joulukuussa 2016 Samuilla tuli vettä niin paljon, että paistateltiin myös Suomen uutisissa. Vaikka monsuunisateet ovatkin täysin eri luokkaa, kuin sateet Suomessa ikinä, vuoden 2016 sateet oli rankinta mitä oltiin koskaan nähty.

Meillä elettiin esikoisen suhteen ilmatrilleriä, kun reppanan kone kaarteli Samuin yllä tunnin ja juuri ennen kuin sen olisi ollut pakko kääntyä takaisin Bangkokiin tai vaihtoehtoisesti Phuketiin, ilmojen herra pysäytti sateet ja Jesse saatiin maan kamaralle. Sillä hetkellä kaikki oli NIIN HYVIN.

Samuille oli tulossa muitakin ystäviä, mutta osaa pyydettiin viettämään Bangkokissa muutama päivä lisää, sillä Samuille ei ollut mitään järkeä tulla. Ainoa järkevä kulkuväline saarella sinä ajankohtana olisi ollut kanootti. Ja niinhän siinä kävikin, että jopa armeijan porukat siirteli turisteja Samuin kaduilla pienillä veneillä.

Aikamoista, lue vaikka täältä.

Samuille menijöille pinkku vinkkinä voisin mainita, että joulukuu ei välttämättä ole se paras aika vuodesta matkustaa Samuille. Paitsi että silloin on kaikkein kalleinta, joulukuussa on hemmetin hyvät mahikset päästä todistamaan elämänsä mahtavimpia sateita.

joulukuussa 2016 pelattiin mm. footballgolfia. Jos ei satanut

Joulukuu 2015 Koh Samui

Vuonna 2015 joulukuussa saatiin päätökseen remontti meidän edelleenvuokrausta varten hankitussa talossa. Otettiin siis meidän kylältä haltuun toinenkin talo, joka laitettiin kuntoon ja vuokralle Airbnb:lle.

Sinä joulukuuna huokailtiin myös vapauden perään, sillä Boolle oli hankittu kaveriksi klinikalle hylätty Salsa -pentu, ja siitä ne hulabaloot sitten alkoi. Jokainen pentukoiran omistaja varmaan tietää, ettei sellaista luppoista vapaa-aikaa vaan ole, koska päivät täyttyvät lattioiden pesemisillä, vaatteiden ja huonekalujen korjaamisilla, sekä torumisilla. Huh mikä savotta, mutta päivääkään en silti vaihtaisi.

Perinteisesti tuona ajankohtana päästiin nauttimaan myös siitä tärkeimmästä, eli koko perheen läsnäolosta, kun myös Jesse saapui saarelle.

Ja Jessen saapuminen tiesi aina myös rantalomaa, vaikka olisi miten kiirettä. Luepa vaikka täältä.

Maenamin kuvankaunis biitsi.

Joulukuu 2014 Espoo

Syyskuussa 2014 startattiin muutto Samuille, mutta joulukuussa palattiin Suomeen viettämään joulu esikoisen kanssa. Se ryökäle nimittäin ilmoitti Samuille Whatsapp -viestillä muuttavansa tyttöystävänsä kanssa kimppaan.

Eli ennen kuin me oltiin tehty päätös muuttaa kokonaan Samuille, Jesse muutti pois kotoa. Eikä siihen sitten muuta tarvittukaan, tuollaisen jälkeen oli parempi antaa itsenäistyvälle miehen alulle omaa tilaa, ja ottaa sitä siinä samalla itsellekin.

Ihana joulu vietettiin kuitenkin kimpassa, ennen muuttoa takaisin Samuille. Kyyneleethän siinä valui moneen otteeseen, kun huomasi kuinka onnellinen Jesse oli oman uuden elämänsä alkumetreillä.

Luopuminen on aina julmaa, mutta niin se vaan menee. Ennemmin tai myöhemmin noi tyypit muuttaa pois hanhiemon helmoista. Eikä mutsi tiedä miten päin olisi.

Joulukuu 2014 oltiin siis koko porukka omissa tienristeyksissä. Uskoisin että jokaisella puntit vähän tutisi, mutta voi mahoton miten hieno seikkailu siitä alkoikaan.

Itse kullekin.