Siis ihan ensiksi täytyy nyt tuuletella, että ei tässä ihan turhanpäiväisiä raksajätkiä olla. Meillä oli tässä sellainen henkilökohtainen välitilinpäätöksen tarve, joten päätettiin kutsua yksi kappale välittäjiä lätkäisemään keväällä näkemättä hankitulle pikkutilalle käypä arvo.
Ilmassa on ollut sen verran paljon väsymystä vasaran ja pensselin heilutteluun, joten ajateltiin josko tästä saisi edes vähän boostia. Tietäisi myös missä mennään - onko rahat heitetty kankkulan kaivoon, vai ollaanko kenties tulevia miljonäärejä (hih).
Eniten pelotti se, että välittäjä huokaa koko alueen kiinteistöjen arvon laskusta, ja me huomataan olevamme jumissa valtavassa rahareiässä. Mutta vaikka paikallinen välittäjä vaikutti jotenkin hymyttömältä ja jähmeältä kaverilta, hinta-arvio muutaman kuukauden ajan hinkkaamallemme kohteelle oli juuri sitä, mitä tässä kohtaa oikeastaan toivottiin.
Eli hyvillä jäljillä ollaan (töllin markkina-arvo noussut kivasti) remppaamisen saralla, joten uskoisin että meidän väsyneitten remppaihmisten akut on edes hitusen täytetty tällä pienellä ilouutisella.
Ei sillä että me oltaisiin meidän pikkuruista tilaa myymässä, oli kuitenkin hyvä saada vähän henkistä kohennusta tuleviin koitoksiin. Ja oikeasti vähän ideoitakin välittäjältä, minkälaisiin asioihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.
Summasummarum - hyvin meillä menee, vaikkei aina uskoisi.
Eteisen remppaa
Hitaasti ja haparoivan varmasti myös eteisen remppa on edennyt. Välillä kaikki on selvää pässinlihaa, välillä punaisesta langasta ei ole tietoakaan, kuten töllin remontissa muutenkin. Mutta eteenpäin mennään.
Alunperin meillä oli tarkoitus laajentaa eteinen myös kummallisen parvekkeen alueelle, mutta talvi ilmoitteli tulostaan (muutama viikko sitten) ja siirrettiin mittavampi remppa suosiolla keväämmäksi.
Eikä se talvi sitten tullutkaan, hitto vie. Olisi vaan rohkeasti pitänyt hoitaa laajennus tähän hätään, mutta kun ei näistä keleistä todellakaan tiedä. Ja meidän tapauksessa olisi ihan satavarmaa, että 30 asteen pakkaset hyökkäisi välittömästi Kemiöönkin, mikäli nyt startattaisiin eteisen laajennus. Joten no way, vielä(kään).
Eteisen seinät on nyt eristetty, samoin kuin eteisen lattia. Muovimattolaatat lattiapinnoilta on poistettu ja lautalattia kaivettu esiin, hiottu ja maalattu. Ja pakko myöntää että eteisen yleisilme kirkastui kertaheitolla. Vielä pitää maalata (tai ehkä kuitenkin lakata) portaikon seinien puolipaneelit ja kaiteet. Nykyinen kellastuneen männyn värinen ei oikein innosta, ja olenkin miettinyt niihin uutta lakkaa mokan värisenä. Mutta katellaan mihin kallistun.
Erityisen innoissani olen pienestä älynväläyksestä, jonka jonain väsyneenä hetkenä sain. Eteisessä rappusten alla on vanhoille taloille tyypilliset kaapit valkoisine ovineen, ja kun vaalean harmaalla maalattu lautalattia vei viimeisetkin värit koko tilasta, päätin maalata kaappien ovet vanhan sinisen värisellä kalkkimaalilla. Ei hitto miten hyvät tuli, vaikka itse sanonkin.
Me ollaan pyritty kalustamaan ja sisustamaan tölli joko piharakennuksista löytyneillä mööpeleillä, tai sitten kirppislöydöillä. Kaikenlaista on löytynyt, ja meille esimerkiksi Taalintehtaan Ekocenter on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Varsinkin kun se on juuri siinä Frisbeegolf -radan ja jäteaseman lähettyvillä, eli asiaa on jo muutenkin molempiin.
Meidän eteinen on todella pieni (siksi suunniteltu laajennus) ja varsinkin kolmen koiran pyöriessä jaloissa siellä iskee melkein ahtaanpaikan kammo. Kovin montaa mööpeliä ei siis tilaan mahdu. Tällä hetkellä ainoan huonekalun paikkaa hallitsee piharakennuksesta löytynyt vanha Singer, jonka pöytälevystä puuttuu pala. Onneksi puuttuvan palan pystyi korvaamaan toisesta piharakennuksesta löytyneellä vintagetarjottimella ja jostain Ausseista Samuille tilatulla Mandala -liinalla.
Sillä vaikka nyt asutaankin vanhaa taloa Suomessa, tulee meidän huushollissa takuuvarmasti aina olemaan ripaus muuta maailmaa - Thaimaata, Balia (Balihan on jo käsite sisustuksessa) ja Malesiaa nyt ainakin. Eli matkamuistoja ja Aasiassa elettyä unelmaelämää.
Niitä Balin värejä me näinä helvetillisen harmaina päivinä kaivataan enemmän kuin ikinä.
Kuinka sä selätät tämän jatkuvan harmauden?
4
Ilmassa on ollut sen verran paljon väsymystä vasaran ja pensselin heilutteluun, joten ajateltiin josko tästä saisi edes vähän boostia. Tietäisi myös missä mennään - onko rahat heitetty kankkulan kaivoon, vai ollaanko kenties tulevia miljonäärejä (hih).
Eniten pelotti se, että välittäjä huokaa koko alueen kiinteistöjen arvon laskusta, ja me huomataan olevamme jumissa valtavassa rahareiässä. Mutta vaikka paikallinen välittäjä vaikutti jotenkin hymyttömältä ja jähmeältä kaverilta, hinta-arvio muutaman kuukauden ajan hinkkaamallemme kohteelle oli juuri sitä, mitä tässä kohtaa oikeastaan toivottiin.
Eli hyvillä jäljillä ollaan (töllin markkina-arvo noussut kivasti) remppaamisen saralla, joten uskoisin että meidän väsyneitten remppaihmisten akut on edes hitusen täytetty tällä pienellä ilouutisella.
Ei sillä että me oltaisiin meidän pikkuruista tilaa myymässä, oli kuitenkin hyvä saada vähän henkistä kohennusta tuleviin koitoksiin. Ja oikeasti vähän ideoitakin välittäjältä, minkälaisiin asioihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.
Summasummarum - hyvin meillä menee, vaikkei aina uskoisi.
 |
| Keittiöstä puuttuu kaikki listat ja vähän muutakin. |
Eteisen remppaa
Hitaasti ja haparoivan varmasti myös eteisen remppa on edennyt. Välillä kaikki on selvää pässinlihaa, välillä punaisesta langasta ei ole tietoakaan, kuten töllin remontissa muutenkin. Mutta eteenpäin mennään.
Alunperin meillä oli tarkoitus laajentaa eteinen myös kummallisen parvekkeen alueelle, mutta talvi ilmoitteli tulostaan (muutama viikko sitten) ja siirrettiin mittavampi remppa suosiolla keväämmäksi.
Eikä se talvi sitten tullutkaan, hitto vie. Olisi vaan rohkeasti pitänyt hoitaa laajennus tähän hätään, mutta kun ei näistä keleistä todellakaan tiedä. Ja meidän tapauksessa olisi ihan satavarmaa, että 30 asteen pakkaset hyökkäisi välittömästi Kemiöönkin, mikäli nyt startattaisiin eteisen laajennus. Joten no way, vielä(kään).
Eteisen seinät on nyt eristetty, samoin kuin eteisen lattia. Muovimattolaatat lattiapinnoilta on poistettu ja lautalattia kaivettu esiin, hiottu ja maalattu. Ja pakko myöntää että eteisen yleisilme kirkastui kertaheitolla. Vielä pitää maalata (tai ehkä kuitenkin lakata) portaikon seinien puolipaneelit ja kaiteet. Nykyinen kellastuneen männyn värinen ei oikein innosta, ja olenkin miettinyt niihin uutta lakkaa mokan värisenä. Mutta katellaan mihin kallistun.
Erityisen innoissani olen pienestä älynväläyksestä, jonka jonain väsyneenä hetkenä sain. Eteisessä rappusten alla on vanhoille taloille tyypilliset kaapit valkoisine ovineen, ja kun vaalean harmaalla maalattu lautalattia vei viimeisetkin värit koko tilasta, päätin maalata kaappien ovet vanhan sinisen värisellä kalkkimaalilla. Ei hitto miten hyvät tuli, vaikka itse sanonkin.
 |
| eteistä ennen... |
 |
| eteisen kaapit ennen... |
 |
| eteistä jälkeen |
 |
| eteisen kaapit nyt. |
Me ollaan pyritty kalustamaan ja sisustamaan tölli joko piharakennuksista löytyneillä mööpeleillä, tai sitten kirppislöydöillä. Kaikenlaista on löytynyt, ja meille esimerkiksi Taalintehtaan Ekocenter on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Varsinkin kun se on juuri siinä Frisbeegolf -radan ja jäteaseman lähettyvillä, eli asiaa on jo muutenkin molempiin.
Meidän eteinen on todella pieni (siksi suunniteltu laajennus) ja varsinkin kolmen koiran pyöriessä jaloissa siellä iskee melkein ahtaanpaikan kammo. Kovin montaa mööpeliä ei siis tilaan mahdu. Tällä hetkellä ainoan huonekalun paikkaa hallitsee piharakennuksesta löytynyt vanha Singer, jonka pöytälevystä puuttuu pala. Onneksi puuttuvan palan pystyi korvaamaan toisesta piharakennuksesta löytyneellä vintagetarjottimella ja jostain Ausseista Samuille tilatulla Mandala -liinalla.
Sillä vaikka nyt asutaankin vanhaa taloa Suomessa, tulee meidän huushollissa takuuvarmasti aina olemaan ripaus muuta maailmaa - Thaimaata, Balia (Balihan on jo käsite sisustuksessa) ja Malesiaa nyt ainakin. Eli matkamuistoja ja Aasiassa elettyä unelmaelämää.
Niitä Balin värejä me näinä helvetillisen harmaina päivinä kaivataan enemmän kuin ikinä.
Kuinka sä selätät tämän jatkuvan harmauden?
 |
| Ekocenteristä saatu komea kattolamppu |
 |
| Ai miten niin harmaata? |
