Vaikka voisi kuvitella täällä Kemiönsaaressa olevansa kovin kaukana tuosta kaikesta - katujen autioitumisesta, metrojen tyhjentymisestä, ihmisvilinän ja tasaisen pöhinän hiljentymisestä - käy korona täällä muilla tavoin.
Meillä on täällä yleensäkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla, joten en parin kauppareissun perusteella osaa sanoa, olisiko nyt erityisen hiljaista. Huhut kuitenkin kertovat mökkiläisten aikaisemmasta saapumisesta saarelle, veneitten vesille laskemisista ja ihmisten halusta eristää itsensä lähelle luontoa.
Naapurimökin eläkkeellä oleva helsinkiläisrouva Anja kurvasi koronaa pakoon jo joitakin päiviä sitten, vaikka normaalisti hänkin muuttaa mökilleen vasta kesäksi. Mietin siinä mielessäni, kuinka mahtaa vanha rouva selvitä aivan yksin pikkuruisessa mökissään metsän reunassa? Me toki tarjoamme apuamme missä ikinä pystymme (aivan kuten aiemminkin), mutta silti.
Viime viikolla meillä jännitettiin Hong Kongissa asuvan siskon perheen tilannetta. He kävivät täällä meitä ilostuttamassa (ja koronaa paossa) jo helmikuun puolessa välissä, kun tilanne Hong Kongissa vaikutti huolestuttavalta. Koulut suljettiin, rakennuksia laitettiin kiinni, ja tuntui pelottavalta jäädä sinne mahdollisen tartunnan takia.
Täältä systerin porukka lähti Barcelonaan toiselle asunnolleen (mikä oli ehkä virhe), kunnes tilanne Italiassa ja Espanjassa muuttui radikaalisti. Hong Kong suunnitteli sulkevansa taas rajojaan myös Euroopan suuntaan, ja yhtäkkiä elämä Honkkareissa alkoikin tuntumaan kaikkein turvallisimmalta. Ja onhan koti kuitenkin siellä, samoin kuin työt - takaisin oli siis päästävä.
Ja mielellään vielä ilman 14 vuorokauden karanteenileiriä.
Onneksi kotiinpaluu Hong Kongiin sujui ilman karanteeneja, vaikka omaehtoisessa kotikaranteenissa nyt ovatkin. Moni muukin Hong Kongissa asuva eurooppalainen on palannut sinne kuka miltäkin suunnalta, ja sen myötä uudet tartunnat ovat taas nostaneet päätään.
Kaikki tuntuu lähes utopistiselta tällä hetkellä - Suomen tilanne, Euroopan tilanne, koko maailman tilanne.
Yhtäkkiä kaikkialla on kaaos. Talous romahtaa, ihmisiä sairastuu ja rajoja suljetaan. Kaikki se mihin oltiin totuttu ennen koronaa, palaa tuskin koskaan täysin samaksi.
Aika pysähtyi kuin varkain ja toisaalta monelle meistä tuli kiire päästä jyvälle miten tästä eteenpäin.
Suunnitelmat muuttui, ja tulevat varmasti vielä moneen kertaan muuttumaan - meillä kaikilla. Mitä on kuukauden päästä, tai kolmen - ei kukaan tiedä. Kirkkaita kristallipalloja ei ole.
Varmaa on ainakin se, että hetkeen ei kenenkään tarvitse matkustaa. Samalla meidän kiire saada hyytyneestä pakettiautosta värkätyksi katseenkestävä camper van sammui. Ei ole mitään kiirettä. Ei tule mitään Euroopan reissua.
Mutta jotenkin tämän kaiken uskomattoman kriisin reunamilla se ei harmitakaan. Nyt on niin paljon isommat ongelmat käsissä, joista selviämisessä tarvitaan varmasti meitä kaikkia.
Onneksi ollaan Kemiössä
Täällä on nyt tavattoman turvallisen tuntuista, vaikka elämän muilla osa-aluilla kaikki indikaattorit vilkuttavatkin varoituksia.
Pienyrittäjiä kun ollaan, huoli omasta taloudesta nostaa päätään. Samoin kuin työntekijöitten tilanteesta - riittääkö heille töitä, riittääkö meille asiakkaita. On täällä kuulkaa vietetty huolestuneita tunteja mietintämyssy päässä.
Onneksi meillä on kuitenkin erittäin huokeat asumiskulut, meri on lähellä kalastamista varten, eikä neljän seinän sisälle tarvitse lukittautua. Täällä saaressa on tilaa ja avaruutta ulkoiluun ilman että muita näkyy mailla halmeilla.
Tekeminenkään ei lopu heti kesken, sillä remonttia kyllä riittää vaikka muille jaettavaksi. Kunhan vaan tarvikkeita saa hankituksi.
Ja onneksi on kevät tulossa!
 |
| Metsässä on tilaa temmeltää |
Tuetaan muita
Luonnollisesti huolestuttaa myös muitten pienyrittäjien, taiteilijoiden ja esiintyjien puolesta. Monen kalenteri on tyhjentynyt hamaan tulevaisuuteen, eikä rahaa tule. Silti on maksettava asuntolainat ja vuokrat, monilla artisteilla on huoli myös bändinsä jäsenten toimeentulosta.
Terveys menee tietenkin talouden edelle, mutta kuinka kauaskantoiset vaikutukset koronalla tuleekaan olemaan - se on pelottavaa.
Omien mahdollisuuksiensa mukaan nyt kannattaakin tukea suomalaisia pienyrittäjiä ja vaikka suomalaisia artisteja, joitten keikkakalenterit tyhjenivät kuin salaman iskusta. Nyt kun koronavirus on laittanut Suomen käytännössä ainakin kuukaudeksi kiinni, on tilannetta helpottamaan pystytetty uusi verkkoalusta Keikalla.fi jonka avulla yritetään helpottaa esiintyjien ja järjestäjien tulonmenetyksiä. Samalla meille yleisölle tarjoutuu mahdollisuus päästä suosikkiartistimme keikalle verkkolähetyksen välityksellä suoraan kotisohvalta.
Keikalla.fi myös Facebookissa, käyhän tykkäilemässä ja tukemassa.
Lue Soundin artikkeli aiheesta Kulttuuriala pisti hösseliksi.
Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii.
Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.
Koeta niita rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.
Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa...
- Pave Maijanen -
Ollappa siellä ihanan luonnon keskellä. Täällä sitä vaan hoidellaan lapsia edelleen, kun muu perhe etäkouluilee ja kotoilee. Tänään kuulin, että kaupunki kyselee jo lähihoitajien perään, tarvetta olisi monessa paikassa. En astmaatikkona haluaisi riskeerata omaa terveyttäni, mutta tietysti on huonommin pärjääviä autettava jos siihen pystyn.
VastaaPoistaHurja tilanne ja toivon, että olisi jo vähän helpottanut ennen toukokuuta. Tosin juuri tuli uutisissa, että pahin taitaa vasta olla edessä!
Leppoisaa iltaa Heidi <3
Te sankarit, jotka teette näitä tärkeitä töitä, olette kyllä koko yhteiskunnan tukipilarit. Tällaisia aikojahan kukaan ei villeimmissä kuvitelmissakaan osannut hahmottaa, mutta nyt viimeistään (jo oli aikakin) kaikkien lastenhoitajien, sairaanhoitajien, ja muitten pelastushenkilöitten arvo kunnolla konkresoituu.
PoistaVoimia teille kaikille ja sinulle Outi<3
Kaikki muuttui niin pian, että sitä ei tajua vieläkään. Pari päivää selvitellyt, kuinka saamme ruokaa kotiin asti, kun ei itse monestakaan syystä enää haluta mennä. Kaikkea muuta saa tilattua kotiin ja maksettua verkkopankista, mutta ei ruokaa. Tilille saa ruokaa, mutta se tilinkin on avattava paikan päällä, vaikeeta.
VastaaPoistaNo me pärjätään lapsien avulla, vaikka heille tulee kilometrejä kiitettävästi. Helpottaa, kun saa avautua, anteeksi ja kiitos.
Mahdollisimman mukavaa viikonloppua ja terveyttä teille!
Niin totta Majan Molla, on todella vaikea tajuta tätä kaikkea vieläkään. Meillä täällä Kemiössä jaettiin postilaatikoihin laput, että ikäihmisille ainakin olisi tarjolla kaupassakäyntiapua, varmasti myös monissa muissakin kunnissa herätään tähän.
PoistaItse kuulun riskiryhmään, joten välttelen myös kaikkea turhaa kanssakäymistä ihmisten kanssa. Yritän myös välttää ruokakaupassa käyntiä parhaani mukaan. Onneksi on tilaa hengittää täällä peltojen ja metsien keskellä.
Mukavaa viikkoa teillekin sinne ja samoin myös terveyttä ja jaksamisia<3