Päivityksiä Kemiönsaarelta

Luin pari päivää sitten Ylen artikkelin maalle muuttaneesta Espoolaisesta pariskunnasta, jotka ostivat ison maapläntin saaden vaatimattoman talo kylkiäisenä. Jotenkin ihan yllättäen tuli mieleen tämä yksi huuhaa -porukka täällä Kemiössä, enkä kuitenkaan missään nimessä meinaa että se toinen porukka olisi yhtä huuhaata kuin nämä. Me.

Artikkelissa puhuttiin myös sekä maaseudun tyhjenemisestä, että sen täyttymisestä. Vaikka iso määrä ihmisiä muuttaa töitten perässä kaupunkeihin, moni kaupunkilainen olisi vastaavasti valmis vaihtamaan hektisen elämänsä maaseudun "romanttiseen" rauhaan, keskelle luontoa ja kaikkia näitä villejä elukoita.

Itse olin varma että hulluksi tullaan, ennen kuin näitä polkuja on kvartaali tallattu. Olin väärässä. Hulluksi meinaan kyllä välillä tulla, kun en pääse sinne mihin oikeasti kuuluisin. Kun Suomessa on kuitenkin vielä tovi oltava, en vaihtaisi tätä maalaisromantiikkaa mihinkään.

Maalla on aina puuhaa. Välillä se ottaa aivoon, välillä taas sormet syyhyää niin ettei malttaisi nukkua. Auta armias kun kevät kunnolla alkaa, sitten sitä vasta työleirillä ollaankin.

Eikä se haittaa yhtään.

Kunhan nyt yhden road tripin Eurooppaan ehtisi toteuttamaan.

Että humpsis vaan...

Aika tempoilee

Mikä on, ettei aika voisi joskus rullata myös taaksepäin? Niin hirvee hoppu koko ajan eteenpäin, ettei mukana meinaa pysyä.

Yksi juttu kuitenkin on, johon meillä tuntuu riittävän määrättömästi aikaa - nimittäin frisbeegolf.

Onneksi? on tällainen hassu talvi menossa niin on voinut huidella kiekkolaukku olalla metiköissä useamman kerran viikossa. Ja niin kun mä ennakkoon jännitin, mahtaako heittelyyn tulla kolmen vai viiden kuukauden paussi.

Joinain päivinä talvi tekee pienet tepposet, kuten pari päivää sitten Karjaalla. Aamun valkea maa ja edelliset yöpakkaset oli muokannut pieniä ansoja Karjaan niityille, ja pitkästä aikaa saikin kunnon röhönaurut, kun minä ja pelikaveri vedettiin komeat ilmalennot persiilleen parin metrin välein toisistamme, ja täsmälleen samalla sekunnilla. Noina hetkinä jollain saisi olla kamerasta recci päällä, mutta eihän se tietenkään niin mene.

Karjaan ja Taalintehtaan fribaradat on muuten olleet hienosti pelattavissa koko talven. Taalintehtaan korkeat ja jäiset kalliot välillä hirvittää, mutta ei meistä kukaan ole vielä päätynyt pää edellä alas. Usein kahlataan lammikoissa molemmilla radoilla, mutta sitä vartenhan on kirpputoreilta hankitut lantsarit.

Eka kerta fribailua "hangessa"

Remppaaa jaa jaa jaa...

Remontti ei juuri nyt oikein innosta, mutta pakko sitäkin olisi saatava notkahtamaan eteenpäin.

Keittiössä odottaa muurin laatoitus, jonka laattoihin kuvittelin itse tekeväni sabluunat. Ja teinhän mä, mutta totesin homman sen verran hitaaksi, että luovuin ensimmäisen kaakelin jälkeen. Olisi tullut laatoille hintaa, jos olisi laskenut omille työtunneillekin jonkun arvon.

Ei niin mitään järkeä.

Sen sijaan löysin torista 1900 -luvun alun kaakeliuunin okran väriset kuvioidut kaakelit, ja päädyin tilaamaan ne. 23 kaakelia, joista edellinen omistaja ei ollut saanut vanhaa laastia (tai sementtiä?) irti, ja joista itse ajattelin suoriutuvani tuosta noin vain.

Hah. Kuuden tunnin työllä olen saanut raspatuksi kahdeksan kaakelia ja rikkonut niitten lisäksi kolme. Nouseehan ne nämäkin 15 euron laatat vielä arvoon arvaamattomaan.

Että pitääkin aina haalia näitä ihme projekteja! Kaupan hyllyltä olisi saanut UUSIA aika herkullisia kuvioituja kaakeleita, eikä niitten suhteen olisi tarvinnut tehdä muuta kuin tuupata seinään.

Mutta katsos kun tällaisia vanhoja okran värisiä laattoja ei muuten ole sitten kellään muulla - viis siitä miten paljon helpommalla tämänkin homman olisi voinut hoitaa...

Eikö olekin herkulliset kaakelit?

Siinä paloi taas hopeapajun oksat sun muu roska

4 kommenttia

  1. siinä lähellä,teijolla, tekee mun entinen työnantaja olli lehti tytär verstaassaan käsin tehtyä omia kaakeleitaan,muistan kun rakennettiin sille 2 kerroksista taloa niin keiuttiöön tuli sen omia kaakeleitä,ite en olis huolinut nini rumia edes ulkovessan lattiaan, saati sit uuden talon keitytiöön. oli kaveriensa kans porukassa iltaa viettäneet ja kännissä kaakeleita tusanneet ja jälki oli sit kans sen näkösiä hirvityksiä ja nimi laattoja ja muka kukkasia yms. että ei kiitos ikinä tollasia paskoja,mieluummin haen vaikka espanjastasiellä on erikoisia ja hienoja kaakeleita pilvin pimein ja monenlaiisia sisustusliikkeitä mistä hakea. todella hienoja. samointhaikussa löytyy, maisema kuvia kun valokuvia hienoista paikoista tai alastomia naisia/miehiä suihkun seinänä kulllekin omansa, muija vaan ei hyväksynyt muuten olisin ottanut eräänkni kaunini maalauksen suihkun seinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espanjassa onkin todella hienoja kuvioituja laattoja, mutta niitä ei oikein Suomesta saa kuin kalliilla tilaamalla. Ja kyllähän sä tiedät, mun pitää päästä mahdollisimman halvalla, vaikka se vähän töitä sitten vaatisikin. Thaikkulaatat on myös uskomattoman hienoja :)

      Poista
  2. Näissä säissä on ollut se hyvä, että on surutta voinut poltella roskia pihoilla. Viimeksi kun ajeltiin Karkkilasta kotiinpäin, niin nähtiin savuja ainakin viideltä pihalta :)
    Ihanat kaakelit ja ymmärrän miksi ostit ne :)
    Ihanaa maaliskuuta Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, että sateessa kokon polttamisessa on paljon vähemmän riskejä leviämisestä, kuin kuivalla kelillä. Ei me tosin silloin edes polteltaisi.

      Ihanat kaakelit kyllä. Niitä oli 23, joista nyt 12 putsattu ja ehjiä, kolme hajonnutta, ja hullu määrä hankaamista ja naputtelua. Huh mikä homma...

      Ihanaa keväistä maaliskuuta sullekin Outi<3

      Poista

Back to Top