Purkuhommia

Kaikki vanha on parempaa kuin uusi - sanovat. Ikkunat, ovet, listat ja puu noin yleensäkin. Nykyään kaupasta ei saa edes kunnon lautaa, sanovat myöskin.

Koska ennen kaikki vaan tehtiin paremmin.

Osta siis hirsitalo. Korjaa sitä vanhaa kunnioittaen, pidä sauna pihalla ja mieluiten huussikin. Älä pykää sisävessaa vanhaan taloon, sillä joku menee kuitenkin pieleen ja sitten tuomiopäivät ovat luetut. Äläkä pykää vesivessaa ainakaan talon yläkertaan.

Nykyajan remontoijatkaan ei kuulemma ole mistään kotoisin. Parempi siis että opettelet ihan itse korjaamaan asiat (h*lvetisti opiskeltavaa), tai palkkaat vähintään perinnerakentamiseen erikoistuneen uberkiireisen ja kalliin ammattilaisen. Koska kukaan muu ei muka osaa kunnioittaa vanhaa taloa.

Sellaista se vanhassa talossa remppaaminen ilmeisesti on. Eikä vanhan talon remontit lopu ikinä milloinkaan, sillä kun kaikki on kertaalleen rempattu, voi koko kierroksen aloittaa taas alusta. Ja kaikki pitää sitten tehdä VANHAA KUNNIOITTAEN, muista se.

Eikä me olla kuin vasta ekalla kierroksella. Ei minkäänlaisia paineita...

Meidän töllin alkuperäinen osa on rakennettu 1880. Sitten valitettavasti jossain historian varrella tölliin on värkätty niin kutsuttuja "elintasosiipiä" kaksin kappalein. Ulkoapäin näyttää siltä, että talossa on kaksi uloketta ja kuten aiemminkin olen kiroillut, osa ikkunoista on väärissä paikoissa. Kaiken lisäksi ikkunat on vähän eripariakin.

Kaksi kappaletta parvekkeitakin löytyy, ja nyt tulevan julkisivurempan yhteydessä olisi tarkoitus päättää mitä toiselle niistä tehdään. Yläkerran parveke on niin söpö, että se saa ehdottomasti jäädä, mutta alakerran betoniparveke on ensinnäkin ruma, ja täysin tarpeeton sitten siinä vaiheessa, kun terassi valmistuu (jos se joskus valmistuu).

Eikö olekin karmea toi meidän alakerran parveke?

Julistan tässä ja nyt julkisivurempan alkaneeksi.

Maailman rumimmat mineriittilevyt saa häädön ja taloon palautetaan julkisivulaudoitus, joka siinä on aiemmin ollutkin. Vanhoja kkunoita olisi löydettävä lisää (tai teetettävä kalliilla), ja osa olemassa olevista ikkunoista pitää siirtää esteettisesti parempiin paikkoihin, ettei talon silmät näyttäisi sijaitsevan ohimoilla.

Se että löytäisi täsmälleen saman kokoisia vanhoja ikkunoita, on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tai että löytäisi riittävän monta samanlaista vanhaa ikkunaa, jotta voisi vaihtaa kaikki töllin ikkunat uusiin vanhoihin. Etsiminen on ikuisuusprojekti, sen voin jo tällä kevyellä kokemuksella sanoa.

Mutta etsittävä on, sillä viiden kuukauden päästä on taas syyskuu. Ja sitten tulee taas kylmä, eikä syksy ilman ikkunoita tai lattioita ole mahdollista.

Meinaan vaan että "yllättäen" tuli taas kiire.

Purettava vanha rouva.

Voi harmi ettei toi ulkolaudoitus käynyt meille.

Purkuhommia

Kaikki kivet ja kannot on siis käännettävä ja yksi varteenotettava aarteitten löytömahdollisuus on löytää purettava vanha talo. Ja tarkoitan siis oikeasti sellaista, mihin voi omistajan luvalla mennä kylään moottorisahan ja sorkkaraudan kanssa.

Me ollaan monesti mietitty että mitenköhän onnistuisi löytämään yksinoikeudella tällaisen kohteen, kunnes sitten viime viikonloppuna rupesin tori.fi:n kautta kyselemään eräitten vanhojen ikkunoitten perään. Sovittiin ikkunanmyyjän kanssa treffit ja jotenkin mulle jäi sellainen kutina, että nyt voisi olla purkutalo kyseessä.

Pakattiin siis vaivihkaa moottorisaha ja sorkkarauta messiin, lainattiin Tapsalta peräkärry ja ajaa köröteltiin vanhoista taloistaan kuuluisalle Paraisille. Ja pidettiin toisillemme peukkuja, että kohteesta löytyisi ikkunoitten lisäksi jotain muutakin.

Ja niin siinä sitten kävi, että pääsimme ensimmäisen purkutalon kimppuun yksinoikeudella. Isäntä oli superkiva ja totesi että "viekää pliis kaikki", niin tontille tulevalle kaivinkoneelle jää vähemmän purettavaa.

Vaikka meidän ensimmäinen "purkukohde" olikin hurmaava vanha talorouva, meille sopivaa lattialautaa ja ulkolaudoitusta sieltä ei löytynyt. Talon vanhat ikkunat ei nekään sovi meidän tölliin, mutta ne oli niin sööttejä että rakennetaan niistä sitten vaikka sellainen symppis pieni kasvihuone pellon reunalle. Osa ikkunoista käytetään meidän traktorivajaan, josta kesän mittaan olisi tarkoitus kehkeytyä romanttinen kesäkeittiö.

Lisäksi me purettiin vanhoja ikkunalistoja, ne kun sattui olemaan juuri samanlaisia kuin meidän töllissä. Pari vanhaa jakkaraa pakattiin peräkärryyn, samoin kuin koristeellisia valurautaisia seinäpidikkeitä esimerkiksi kukka-amppeleille.

Siinähän se kevään kuumin päivä vierähti. Ja juuri kun oltiin lähdössä, talorouvan omistajan vanhemmat tulivat paikalle tyhjentämään kellaria kysyen, eikö me millään otettaisi erästä antiikkipöytää myös matkaan?

Ja niin sitten sellainen vanha leijonantassujalkainen pöytävanhuskin pakattiin peräkärryyn. Mihin se meillä sijoittuu, sitä ei tiedä vielä kukaan. Mutta mummo oli kuulemma joskus taannoin polttanut pöydällä kynttilää vähän kummastakin päästä, ja siitä syystä pöydän kanteen on palanut läntti historiaa.

Ai että mä tykkään esineistä joilla on tarinat💙

Kattokaa miten sievät 50-luvun kaapistot!

Olispa löytynyt kunnon lattialankkua...

Vanhoja sieviä ikkunoita pino.

Mummon vanha pöytä<3