Junnaamista ilmassa

Ollaan me varsinaisia tupajumeja. "Oikeisiin remppahommiin" tarttuminen ei vieläkään meinaa millään ilveellä onnistua, sillä paljon hauskempaa on kehitellä uusia virityksiä vaikka puutarhaan. Ja jos ei muuta keksi, niin voi vaikka kurvailla ympäri kyliä täydentämässä varastoja. Sillä mistäs sitä voi tietää, milloin tarvitsee juuri tuon levyistä lautaa, tai vaikka himoleveätä ja paksua lattialankkua.

Sitä mukaa kun saadaan varastoja ja pihaa siivotuksi, Tomppa kurvaa seuraavan kuorman kanssa pihalle. Nyt on piha ties kuinka monennen kerran taas täyttynyt lavoista (joita menneinä kuukausina ollaan poltettu tusinan verran), terassin valokatoksesta tolppineen (meillä ei ole terassia), sekä aitatolppien jaloilla ja laudoilla. Jossain remontin kahvitauoilla Tomppa tulee kuulemma rakentamaan myös aidan tontin ympärille, vaikka pöllömpikin tajuaa, että meidän tontin kokoisen aidan värkkäämiseen menee varmasti kaksi kuukautta - täysipäiväisesti.

Voisko joku valaista sille, että keskittyisi nyt vaan julkisivuuun?

Varsinainen timpuri

Ulkolaudoitus

Puretaan ne kalman väriset mineriitit ja alla oleva laudoitus, heitetään tuulensuojalevyt hirsien päälle, siihen päälle tuuletusrako ja kakun päälle tuore laudoitus. Simppelin kuulosta, mutta sitä mukaa kun pääsee eteenpäin, huomaa jääneensä jumiin betonirappusiin, lahonneisiin ikkunankarmeihin, katon alla oleviin pelteihin, ja vaikka mihin. Simppeli homma muuttuu äkkiä hankalaksi ja sormi menee suuhun.

Pitäiskö tehdä noin, vai olisiko näin parempi? Olisiko sittenkin järkevämpää aloittaa tältä seinältä, jotta pääsisi etenemään? Puretaanko rappuset, vai halkeaako kivijalkakin samassa rytäkässä? Pitäiskö kuitenkin soittaa työnjohtajalle, vai olla nolaamatta itseään ja tehdä vaan silleen, miten se nyt parhaiten onnistuu?

Helppoa kuin heinän teko.

Not.

Mutta eipä mittään, eteenpäin rämmitään.

Puukuorma paikalliselta sahalta

Kaiken käytetyn vanhan ulkovuorauslaudan metsästyksen jälkeen lopetettiin taas pään hakkaaminen seinään (meillä on siihen taipumusta), luovutettiin ja tilattiin kylän sahalta 700 metriä lautaa. Oi sitä riemua, kun traktori kurvasi pihaan peräkärry täynnä ihanasti tuoksuvaa puutavaraa. Jumantsukka, ehkä tästä sittenkin tulee jotain.

Paitsi että olin Pinterestistä keksinyt tiilistä muuratut kukkalaatikot, ja sellaiset piti tähän saumaan myös frouvan saada. Laudoitus jouti (TAAS) odottamaan, että sain istutetuksi parit köynnösruusut tiililaatikoihin piharakennuksen sinisen oven molemmin puolin. Onhan toi ukkeli ihan kiva, kun ei sillä vieläkään ole mennyt hermot kaiken maailman väliin tuleviin hömpötyksiin.

Mutta josko se remppa nyt alkais puksuttamaan.

Eilen tuulensuojalevytettiin ensimmäinen seinä ja jos nyt ei ihan heti huomenna päästetä itseämme karkaamaan fribakentille, niin huomenna saattaisi olla ekalla seinällä jo laudoitus. Voin sanoa, että se vasta olisikin jotain.

Vielä kun ilmojen valtiaat ryhtyisi viimein yhteistyöhalukkaiksi ja lopettaisi tämän alati paidan alle puhaltavan tuulen, sekä vähän väliä niskaan ropsahtavat sateet. On muuten superärsyttävää levittää sirkkelit ja muut härpäkkeet pihamaalle, ja peitellä niitä taas hetken päästä pressuilla. Ihan vaan, että voi muutaman minuutin päästä toistaa saman kuvion.

Joten peace & love yläkerta. Antaa nyt vaan tulla sitä tyyntä lämpöä ja auringonpaistetta, eiköhän me kaikki olla se jo ansaittu. Kelaa nyt, koronat sun muut - TÄÄLLÄ TARVITAAN NYT HELLETTÄ.

Ettäs tiedät.

Thank you mak mak.

Uudet köynnösruusulaatikot

Viimein on porakaivokin liitetty talon putkiin.

Boo, virallinen laadunvalvoja.