Kesä on VIHDOIN saapunut.
35:stä pelargoniasta viisi talven yli hengissä sinnitellyttä on kannettu pihalle, samoin kuin siemenistä kasvatetut krassit. Kärhöjä on istutettu vanhaa nojallaan olevaa omenapuuta koristamaan, kuten myös vaaleanpunaisia köynnösruusuja navetan sinisen oven molemmin puolin. Tontin kahta sivua kiertämään istutin 13 marjaomenapensasta, joita käyn päivittäin tutkimassa, milloin niissä näkyisi niitä kuuluisia valkeita kukkia. Jonain kauniina päivänä tulevaisuudessa pihapiiriä koristaa valtavat valkoiset kukkapilvet, enkä millään malttaisi odottaa sitä hetkeä.
Remonttia olisi - kuten tiedätte - mutta on valtavan paljon mukavampaa höyrytä puutarhassa uutta istutellen ja rikkaruohoja nyppien. Kaiken rempparaivon keskellä se rauhoittaa kummasti.
 |
| Ihana omppu! |
Maalla on erilaista
Samuilta kirjoitin usein siitä, kuinka turhaa oli suunnitella kellontarkasti mitään. Päivän mittaan aikataulut kuitenkin muuttui ja suunnitelmat sai heittää romukoppaan. Siinä oli suorittajalle vähän oppimista ja sulattelemista.
Täällä on hiukan sama meininki. Aamun auetessa ja siitä edetessä kaikki muuttuu ja usein vielä moneen kertaan. Asioita hajoaa (ei ihme), vesi loppuu, sun muuta meikäläisille peruskauraa, mutta ennen kaikkea vieraat, niitä piisaa.
Mua todella viehättää se, että maalla vielä tullaan kahville ja kutsutaan kahville. Aina voi pysähtyä kysymään neuvoa naapurilta (meidän neuvoja ei tietenkään kukaan kaipaa) ja saada apua, sen verran upea meininki Kemiönsaarella on. Mikäli naapurilla on jotakin mitä sinulla ei, se on aika helposti lainattavissa.
Jokaiseen ongelmaan löytyy myös ratkaisu. Vaikket itse osaisi, niin joku kyllä osaa, tai tietää jonkun joka osaa. Tietoa jaetaan ja apua annetaan, eikä kaikella ole aina hintalappua. Avun antaminen jotenkin kuuluu täällä asiaan.
Esimerkiksi näin;
Me ollaan koiralenkeillä aina välillä oikaistu yhden autiotalon pihapiirin läpi, ja ihasteltu vanhan talorouvan puutarhassa näkyviä vanhoja perennoja. Samalla ollaan harmiteltu, kuinka kaikki kaunottaret siellä unohdettuina taistelevat elintilastaan pihamaata valtaavien rikkaruohojen kanssa. Sinne ne perennat ennen pitkää hukkuvat heinien sekaan.
Saatiin kuitenkin selvitetyksi kyseisen autiotalon omistaja ja Pauliina sitten rohkeana tyttönä soitti omistajalle, että olisiko ihan hirveän paha, jos me käytäis sieltä joitakin kasveja pelastamassa. Lupa saatiin ja niin me frouvat sitten lapioinemme käytiin tonkimassa perinnekasveja omaan puutarhaan. Toivottavasti lähtevät siirrettyinäkin uuteen kukoistukseen, rakkautta ei ainakaan tule puuttumaan.
 |
| Ihana vanha kaunotar |
 |
| Sinne hukkuu alppiruusukin. |
 |
| Osa perennoista sai paikan mun uudesta kivipenkistä. |
Ei nää hommat lopu ikuna
Koska me ollaan aivan noviiseina tartuttu vanhan talon pelastusoperaatioon, ei ehkä voi odottaakaan että remppa sujuisi vasemmalla kädellä viinilasia pidellen ja oikealla vasaran varressa roikkuen. Ei, se ei mene niin.
Ja siksi melko usein tekisi mieli hakata päätä seinään, koska eihän tästä mitään tule. Nyt ihan viimeksi purettiin viime syksynä tehty kuistin uusi laudoitus, sillä vähän jotain tässä matkan varrella oppineena se ei vaan enää täyttänyt kriteereitä. Eli vähän sellaista askel eteen, kaksi taakse -meininkiä on ollut ilmassa.
Kävin kuitenkin muutama päivä sitten Ekoeskolta hankkimassa perinteistä punamulta-keittomaalia, ja jos nyt mitenkään kehtaisi, niin pelkästään siitä seikkailusta saisi kokonaisen jutun aikaiseksi. Mutta en nyt valitettavasti kehtaa. Sen sijaan ehdotan, että mikäli olet itse hankkimassa perinteistä keittomaalia, niin käy ihmeessä Ekoeskolla - saatat ehkä kuulla samoja huikeita tarinoita kuin itse sain. Esko itse ei valitettavasti pysty tällä hetkellä bisneksen kapteeniksi, mutta eräs melko legendaarinen tyyppi pitää huolta toiminnasta. Ja niistä tarinoista.
Huomenna me taidetaan kuitenkin jo päästä ensimmäisen siivun ulkomaalaukseen, kunhan onnistutaan jotenkin pyörittelemään 36 kiloa painavia muovipöniköitä pitkin pihaa sen verran riittävästi, että saadaan punamultaiset keittomaalit sekoitetuksi.
On ne nimittäin aikamoisia pönttöjä.
Loistavaa virallista kesäaikaa itse kullekin💚
 |
| Välillä pitää vetää vähän sähköjäkin. |
 |
| Ekoesko |
 |
| Siellä ne papat maalia keittelee |
 |
| josko tästä vielä jotain tulisi? |
mulla oli teijolla vastaavan lainen "ihana vanha kaunotar" ja totuus on, toista en ottaisi edes ilmaiseksi enää koskaan, hitto oli se kallis ja työläs talo omistaa ja jatkuvaa korjailua 25 vuotta, ei kiitos enää koskaan moista paskaa minulle ainakaan. yksi romu riitti ja ikinä en puutaloa huoli edes ilmaiseksi suomesta, kiveä se on oltava huomattavasti halvempi pitkällä juoksulla ja helpompi asua ilman jatkuvaa korjailua ja huoltoa. puutalo on pirun keksintö ihmisen kiusaksi, ei kiitos koskaan enää.
VastaaPoistaKävin muuten Masa Teijossa muutama päivä sitten, ja aivan ihana paikkahan se on. Vaikka ei nämä mitkään tietenkään Thaimaalle vertoja vedä, vai mitä? :)
PoistaMun mielestä te teette just oikealla mentaliteetilla teidän remppaa. Ei liikaa paineita, korjataan jo tehtyä ja tehdään myös uutta.
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että saitte joitain kukkia tuolta autiotalon pihalta pelastettua!
Kaunista kesäkuun alkua sinulle Heidi <3
Toivottavasti olet Outi oikeassa :). Mua pelottaa, että tossa elokuun lopussa taas huomataan, että kiire tuli.
PoistaTäällä on muuten paljon noita autiotaloja, ja voi vitsi miten ihania, kun joku vain pelastaisi ne.
Huomenna muuten mennään yhdelle vanhalle talolle kukkakirppikselle, täällä on kaikkea niin hauskaa ja sympaattista.
Ihanaa kesäkuun alkua sinullekin Outi<3