Elämä jatkuu - ja niin remppakin

Itketty on. Paljon.

On rankkaa, kun jostain tuoksusta, äänestä, valokuvasta tai vaikka pikkuruisesta aidan raosta kyynelkanavat alkaa vuotamaan solkenaan - ihan tosta noin vain. Mutta meillä eletään vielä niitä aikoja, kun lähes asia kuin asia tuo muistoja mieleen.

Ja ikävän.

Tuolla Bumba silmä tarkkana tiiraili pelloille, tuolta se taas livahti karkuun. Ja tuolla kaukana Seppälän pelloilla Bumba hengaili lintukavereittensa kanssa aina, kun karkuun pääsi. Siellä viljan seassa se loikki kuin valkohäntäpeurat konsanaan...

Boo on selvästi alamaissa, Salsa tuntuu selvinneen paremmin. Pelkästään Boon takia ihmispalvelijoitten on päästävä arkeen kiinni muutenkin kuin remonttia tehden, siksi täällä nyt höyryää kaksi överipirteätä ihmispeipposta, ettei Boo vaan kuvittele että mekin oltaisiin jotenkin hukassa.

Sillä jollainhan on oltava pallo hallussa.

Peruslenkkien lisäksi ollaankin viety koiria uimaan ja retkelle, eilen kävin niitten kanssa mustikassa, josta Salsa yllättäen karkasi kotiportille odottamaan. Jännää, sillä vihoviimeisin tyyppi joka karkaa on aina ollut Salsa. Se ei poistu mamman viereltä helpolla.

Kirjassa on selvästi alkamassa uusi luku, saa nähdä millainen siitä muotoutuu.

Boo on kovasti alamaissa

ja Salsasta on tullut karkuri

Ystävät

Ilman ystäviä tämä uusi luku olisi startannut melankolisemmin, ja se olisi saattanut vaatia jos jonkinmoista nappulaa. Valvottujen öitten ja itkettyjen itkujen jälkeen on ollut hyvä pysähtyä mukavaan seuraan ja elää mahdollisimman normaalia elämää. Koirien lisäksi isännätkin ovat tarvinneet tukea, vaikka Tomppa öisin jutteleekin Bumban kanssa (ehkäpä juuri siksi tukea tarvitaankin). Tilit Bumban kanssa on kuulemma tehty selviksi, eikä itkujen tarvitse enää jatkua.

Me ollaan käyty heittelemässä kiekkoja, kutsuttu työnjohtajaa ja Pauliinaa kylille, sekä tavattu liian kauan aikaa sitten viimeksi tavattuja ystäviä. On istuttu yömyöhään omenapuun alla, kokkailtu kimpassa ja nautittu toistemme seurasta. Aika parantaa ja hyvät ystävät helpottavat uuteen siirtymistä.

Tomppakin sai vaihteeksi innostunutta soittoyleisöä

Remppaa

Kysyin eilen Tompalta

- muistatko vielä mitä keväällä värkätty TO DO -excel väitti julkisivurempan valmistusajankohdaksi?                                                                                                                     - No en, mutta olisiko ollut elokuun loppu?

Niinhän siinä taulukossa lukee, mutta voin jo tässä kohtaa varmuudella sanoa ettei tule tapahtumaan. Siitäkin huolimatta, että koko ajan jotain opitaan, ei mikään ole meille ihan simppeliä.

Hankalimmat paikat julkisivussa on neljän ikkunan siirto, yhden uuden ikkuna-aukon tekeminen ja ikkunan istuttaminen siihen, sekä kahden oven vaihtaminen. On ihana ajatus töräyttää moottorisahalla reikä seinään, mutta eihän se ole pelkästään siinä. Seinää pitää tukea, kun siitä lähtee iso pala, ja uuden ikkunan saava huone pitää sitä myöten rempata myös sisältä. Onneksi tuon sisäpuolen pystyy sentään tekemään myös kylmemmillä keleillä. Sisäpuolen remppaa tarvitaan myös meidän olkkariin, josta kolme ikkunaa siirretään symmetrisesti kauniimpiin paikkoihin. Loppuu vihdoin se talon ohimoilta tuijottaminen.

Tällä hetkellä pähkäillään ikkunoitten listoja. Ikkunat ovat talon silmät - sanotaan, ja siksi niistä olisi tarkoitus saada mahdollisimman kauniit. Ei kuitenkaan mitään yliampuvia, sillä mistään jugend -kartanosta ei kuitenkaan ole kysymys.

Vaan siitä sympaattisesta töllistä peltojen keskellä, jota tässä vaiheessa osataan jo kodiksikin kutsua.

Vaikka tiedättekö - taas voi käsin kosketella sitä loppukesän tuntua, joka meillä väistämättä ja AINA tuo mukanaan tunteen, että ollaan kuitenkin vähän väärässä paikassa.

Testaillaan eri ikkunamalleja

Tohon mustaan päätyyn ilmestyy pian ikkunat.