Moni lukijoista varmaan muistaa, kuinka pitkään me etsittiin mummon mökkiä. Sellaista pikkuruista punaista tupaa vihreitten peltojen keskeltä, tai vielä mieluummin kauniin lätäkön rannalta vastaamaan kalamiehen tarpeisiin. Vuosiahan siihen meni ja kun ei mitään löytynyt, vuokrattiin erääksi kesäksi Paraisilta meren rannasta kesäpaikka.
Sinä kesänä ilmat oli kirjaimellisesti jäätävät. Kesämekkojen ja shortsien sijaan kääriydyttiin toppatakkeihin ja villasukkiin, pakattiin kamat ja paettiin takaisin Samuin lämpöön. Mökkeily ei ollut meitä varten. Kun vuosi viidakon rytmeissä vierähti, me löydettiin jälleen itsemme selailemasta Etuoven ja Oikotien mökkitarjontaa. Edessä oli joka tapauksessa juniorin takia muutto Suomeen vuodeksi tai pariksi, eikä koronan myötä hullukaan tiedä kuinka pitkä tästä vuodesta tai parista viimein tuleekaan.
Kun saatiin vihiä tästä ei niin punaisesta mökistä, ja saatiin lainakin järjestymään (ei ollut ihan helppoa ulkomailta käsin), oli melkein kuin olisi saanut lottovoiton. Vihdoin kaikkien etsintävuosien jälkeen meillä olisi se mökki. Karmean harmaahan se oli, mutta onneksi vanha navettarakennus ja pellon reunassa kököttävä yksinäinen traktorivaja sentään olivat punaiset, sellaiset punamultaiset. Talon ulkokuorenhan voi remppaamalla vaihtaa aina mieleisekseen.
 |
| Uusi rohkea ikkuna-aukko |
 |
| Ja siihen sopivat karmit |
Remppaa oli tiedossa, mutta siihen oli varauduttu. Sen sijaan jännitti mitä me osattaisiin tehdä, sillä millään muotoa emme halunneet pilata 1880 rakennettua vanhaa tupaa väärillä ratkaisuilla ja ammattitaidottomuudella. Se vasta olisi ollut pyhäinhäväistys.
Museoviraston korjauskortit, Remontoidaan vanhoja taloja ja pelastetaan vanhat talot -ryhmät Facebookissa on kahlattu läpi moneen kertaan, ja usein tajuamatta neuvoista mitään. Erilaisia julkaisuja on tallennettu koneet täyteen, jotta olisi mihin palata silloin, kun se sormi kuitenkin menee suuhun. Ja alkuun se menikin usein, enää ei niinkään. Sillä tiedättekö mitä - me ollaan vihdoin tajuttu että talo on kuitenkin meidän (tai pankin, whatever), eikä ihan jokaista ratkaisua ole pakko jännittää ja siitä syystä siirtää hamaan tulevaisuuteen.
Työ tekijäänsä opettaa - on hemmetin hyvin sanottu, sillä varmuus sen kun kasvaa, kunhan vaan rohkenee tarttua toimeen. Vuosi sitten hirvitti edes ajatus ikkunoitten siirtämisestä parempiin paikkoihin, saati reiän tekeminen seinään uutta ikkunaa varten, nyt ensimmäisen reiän jälkeen ei pelotakaan enää yhtään. Hyvinhan homma sujui. Vanhojen ikkunoitten kunnostaminen hirvitti, kunnes alkoi vaan tekemään sitä askel kerrallaan. Eikä vähiten siihen vaikuttanut se, että kolmen ikkunan kunnostaminen entisöijällä olisi maksanut tonnin. Ei auttanut muu kuin hypätä reunalta suoraan veteen ja ottaa kunnostusprojekti omiin pieniin kätösiin. Kai niistäkin hyvät tulee ja lasit pysyy paikoillaan, eikä ihan hulluna puhalla kylmää sisään.
Kyllä ne siitä, mä alan luottaa meihin.
 |
| Tässä tätä työsarkaa riittää |
Koko tätä meidän kunnostusprojektia siivittää talon mukana tullut perintö - tuhansien eurojen peritty työkalu - ja konerivistö. Meiltä löytyy nimittäin kunnon höyläpenkit, ruuvipenkit, sorvit, sirkkelit sun muut härpäkkeet, kunhan vain opitaan kaikkia vielä käyttämään. Omia suosikkejani on ehdottomasti kymmenet vanhat taltat, joita on pihavaraston seinät täynnä. Taltoilla voi kaivertaa ja skrabata mitä vaan keksii ja jollei muuta keksi, niillä voi avata vaikka maalipurkin kannen😂. Kilotolkulla ruuveja ja nauloja on löytynyt, vanhoja sahoja ja kirveitäkin pirusti, joten summasummarum - ollaan säästetty pirun pitkä rivi seteleitä. On nää vanhat talot vaan niin helmiä, eikä vähiten niitten mukana yleensä tulevien perintöjen vuoksi.
Muuttakaahan ihmiset maalle, täällä on hyvä olla ja tilaa hengittää💚.
Oletko muuten koskaan funtsannut maalle muuttamista?
 |
| Superfoodia suoraan pellon reunasta |
 |
| Maalla on hyvä olla |
Tekemällä oppii pitää kyllä monessa asiassa paikkansa.
VastaaPoistaHyvä te!
Me asutaan vähän niin kuin maaseudun ja kaupungin välimuodossa ja tämä on just hyvä meille. Vielä kun pääsisi omakotitaloon, niin silloin kaikki olisi täydellistä.
Ihanaa viikkoa sinulle Heidi ❤️
itse vastaavassa 25 vuotta asuneena sanon kaupunkini ei mene kuni pakosta mielipuolet työläiset asumaan, maallatai kaukana kaupungista ainakin 5 kilomeeetyriä täytyy olal välimatkaa sinne paskalaariin, ihmiset asuu maalla ja ne mutu kaupungissa. thaikuissakin maalla asun kun kaupungit on pelkkää sotkua ja hässäkkää, tietty joku tykkää kaupat on siinä naapurissa/alakerrassa,vieressä helppo asioida päivittäin ja rahaa kuluu turhaan ,järkevämpää on kerran kuussa kaupunkini kauppaan ja nuukaillen ostaa ne mitä kotona kuukauden tarvitsee sen oppii aika äkkiä kun ei joka päivä pääse sinne sotkumyllyyn.paras tapa säästää rahaakin käy lihat hakemassa palvaamosta vuoden tarpeiksi kerralla säästää pitkän pennin ja metsästys seuralta täydennykset nini saa halvemmalla samoin maalla saa ne perunat porkkanat,kalat yms munatkni haettiin aina paikalliselta tuottajalta suoraan ja 70% halvemmalla taatusti tuoretta tavaraa suoraan kanalasta ja pelloilta kotiin. ei kauppojen ryöstöhinnoittelua ja kauppiaan huijarien varkauksia tarvi ajatella.kauppiaathan on 110€ varkaita ja huijareita jokainen ei ne muuten kauppiaaksi alkaisikaan ellei jotenkni saisi ihmisiä kusettaa ja varastaa niiden rahat.
VastaaPoista