Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

Kuten Beck edellisessä vieraspostauksessa lupasikin, tässä jatko-osa muutama päivä sitten julkaistuun Samui -postaukseen. 

 

Mielenkiintoista tarinaa historiasta ja maalailua tulevasta, olkaa hyvät:

 

Sieltä se aurinko nousee aina uudestaan, kuten Samuikin

 
 

Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

 

Saavuin Samuille junalla, botskilla ja viimeisen pätkän kohti Chawengia songtaewilla, kuten moni muukin reissaaja on tehnyt. Maita oli tuolloin taskussa jo yli 70, sillä olin etsinyt juuri tätä; "suosikkimaani suosikkipaikkaa", jossa voisi asustaa pitkään, miettimättä huomista. Vuosi oli 2000 ja sen jälkeen kertyneenä on kaikennäköistä informaatiota erilaisista saaren ja maankin kaupallisista toimista.

 

Toimin aikoinaan Suomessa asuville frendeille bulvaanina muutamissa yrityksissä hankkia käytännöllisen hintaista kaupallista tilaa aivan Chaweng beach roadin ytimestä. Silloin selvisi, että kaupalliset vuokratilat kuuluivat lähes järjestäen suvun miehille - kas kun historia menee sillä lailla, että saarihan on aikoinaan elänyt täysin kookoksien varassa. Perheen vesoille jaettu perintö on mennyt niin, että naisille on jäänyt "huonompi" ranta-alue, missä on tietysti ollut vähemmän tiiviisti kookospuita, kun sitten taas miehet ovat saaneet sisämaan alueita, missä puita on ollut viljalti enemmän.

 

Rantaviivassa oli toki jo tuolloin erinäinen määrä luxux-hotelleja, mutta tarjolla oli edelleen laajalti kuukausidiilillä 5000 bahtin bungaloweja, jonka ikkunasta aukeni meri. Vuonna 2002 alkoi Chawengin ytimessä olla laajempaakin remontointia havaittavissa. Ystävieni käynnin jälkeen aloin sitten tarkemmin tekemään selvityksiä siitä, mitä vuokrat maksavat.

 

Kynnysrahat, rasvaiset sellaiset, olivat aina olleet vuokranantajien lempiasia, nehän ovat täällä toimineet vaikkapa SUV:n-käsirahoina. Jotta pääsi kiinni sadan neliön baariin, pyydettiin helposti 10.000 bahtia neliöltä kynnysrahaa (1.000.000), että sai sitten vuokrata paikan 10-15 vuoden vuokrasopimuksella. Vuokrahan oli sitten asia erikseen! Hyvät tai huonot ajat, sama kuukausivuokra oli pulitettava ja jos tähän ei vuokraaja jossain vaiheessa kyennyt, palautui tila luonnollisesti taas tuohon lähtöpisteeseen; kynnysrahaa ja kättä syvälle taskuun!

 

Mikäli vuokranantaja sitten halusi vuokrata tilansa ennen aikojaan, sama homma jatkui, ja kynnysraha meni hänelle. Kauppoja, baareja ja ravintoloita syntyi ja maailmalta Thaimaahan muuttajia, joilla oli säästöjä, haaveita ja kenties Thaimaalainen tyttöystävä tai -vaimo näytti riittävän. Maan hinnat nousivat vuosittain ja erilaisia kiinteistöjä alkoi syntyä Samuin kukkuloille kiivaaseen tahtiin.

 

Teiden rakentaminen ja jalkakäytävien on ollut kaiken aikaa käynnissä ja edennyt vauhdilla, kun ei ole niin paljon väkeä kokoajan liikkeellä.

 

Ihan "Chawengin hevosenkenkään" oli vuonna 2003 valmistumassa kattokerros mukaan laskien nelikerroksinen tila, jonka toimeksiantajat (frendit) reissullaan näkivät. Alkoi muutaman kuukauden kestänyt venytystaistelu, joka käytiin pääosin tien vastakkaisella puolella kaupan lattialla istuen. Kännykät ei vielä tuolloin sekoittaneet maailman menoa, mutta yleensä tapaamisen sopimiseksi riitti, että näytti päänsä kaupan oven välistä ja kysyi milloin tai minä päivänä "big boss" on paikalla ja sanoi, että sovittu.

 

Tuo kauppa ei ikinä toteutunut, mutta mitä tulee Samuin tulevaisuuteen, aina on uusia tulijoita. Lähtökohdat ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet melkoisesti. Takaiskuja on Thaimaa ja Samui kärsineet tänä aikana monta; baht-valuutan vahvistuminen (53-33/euro), muutama sotilasvallankaappaus, puna-keltapaita -kahakat, lintuinfluenssa, tsunami, sekä perinteisestä kovempia tulvia ja jotain varmasti nykyisen Covidin lisäksi on listalta jäänytkin. 

 

The Roof Samui baari ja ravintola aukesi kenties huonoimpaan mahdolliseen aikaan huhtikuun lopussa. Osoitus kuitenkin, että vaikka just ei oo väkeä tulossa, projekteja tehdään, rempataan, avataan uusiakin.

Ei ollut "katolla" väenpaljousta, mutta kun väki palaa, on uuttakin nähtävää

 

Samuita syö lisäksi kallis "sisäänpääsymaksu". Bangkok Airwaysin rakentama yksityinen lentokenttä oli pitkään suljettuna muilta lentoyhtiöiltä. Kookospähkinäplantaasin tilalle 1989 rakennettu kenttä on vain reilun tunti pääkaupungista, mutta koostaa pitkältäkin tulevan matkailijan lentobudjetista usein vähintään neljänneksen. Vaihtoehtoja toki on, mutta usein mukavuus ja kiire vie matkustamisessa voiton.

 

Matkustaminen joka suuntaan on nyt laitettu "pause-modeen", mutta yhtä varmasti kuin matkustaminen taas jossain vaiheessa jatkuu, aukeaa Chaweng ja sen kaupat, baarit, ravintolat, hotellit ja jalkahierontapaikat. Varmuudella tullaan näkemään runsain määrin uusia pelaajia, yrittäjiä, mutta tässä kohtaa uskon, että nuo suuret kynnysrahat ovat vihdoinkin jääneet historiaan.

 

Omalla kohdallani olen tehnyt Samuista päivään osuvan analyysin:

 

Koh Samui on kuin paratiisikylä, jossa on kaikki isomman kaupungin palvelut, mutta joka on kuitenkin turvallinen. Se tarjoaa lähes aina mahti säät, nopean netin ja asua pystyy budjetillakin. Lähin upea ranta, 7/11, baari, ravintola, hieroja, pyykkäri tai auringonlasku ei ole koskaan liian kaukana.

 

Beck 

 

Ps1. Kuvat: Beck

Ps2. Uskokaa tai älkää, työpisteen siirtäminen terassille sai aikaan sanojen vyöryn, joten ensi viikolla on yllättäen luvassa Becksiltä jo seuraava kirjoitus.

Ihan mahtavaa!

Yhteisöllisyyttä itsekukin voi hakea erilaisista harrastuksista. Frisbeegolf on kerännyt vuosittain kymmeniä suomalaisia tammi- helmikuussa Samuille.

Ja aurinko myös laskee yhtä kauniisti Samuilla, kuin aina ennenkin.