Omantunnon mukaan

Tiedättekö mikä täällä maalla on parasta? No ehdottomasti ainakin se mutkattomuus ja nopeus, millä lähes ongelma kuin ongelma saadaan fixatuksi. Ja tietenkin myös se, että näihin(kin) ihmisiin voi luottaa.

 

Kuten jo viimeksi mainitsin, meillä on aivan järkyttävän huonoa tuuria autojen kanssa. Ei ainoastaan täällä Kemiönsaaressa, vaan AINA, ympäri maailmaa. Kaikki toki tietää sen, ettei autokaupoilla voi voittaa (paitsi että tiedän muutamiakin, jotka siinä onnistuvat), mutta me taidetaan pitää vahvasti kärkisijaa hyppysissämme rahan menon suhteen. 

 

Jo vuosi sitten talvella campervan -unelmia (ja roudaamisia) varten ostettu pakettiauto huusi erroria, eikä käynnistynyt. Akku vaihdettiin ja mitä vaan ikinä keksittiin, muttei siltikään elonmerkkejä. Auto oli kuitenkin saatava piharakennukseen talven raaoilta keleiltä suojaan, mutta meidän kummankaan henkilökohtaiset hevosvoimat, eikä niitten yhdistelmä riittänyt kotteron siirtoon. Piti siis keksiä jotain muuta.

 

Naapurissa oleva autiotalo on edelleen yksin...

 

Paikalliseen Facebook -ryhmään laitettu avunpyyntö sai erään lähistön nuoren autotuunarin ottamaan yhteyttä, ja pyörähtämään viime talven pahimmassa räntätuiskussa meidän pihamaalla. Kun lävistetty ehkä juuri kahden kympin yläpuolelle kiivennyt miehenalku piukoissa farkuissaan kurvasi bassot jytkyen bemarillaan pihalle, melkein syyllistyin ajattelemaan että "just joo". Ja kun pakettiauto sitten kaikista epäilyistä huolimatta käynnistyi ja siirtyi piharakennuksen suojiin alta kahdenkymmenen minuutin, jäi kotteron omistajat sanattomiksi.

Sittemmin tämä sama jantteri on jeesannut meitä jo useamman kerran. Eikä tästä ole kuin muutama viikko, kun joka ikinen kolmesta autosta kärsi kuka mistäkin vaivasta. Ainoa jolla pystyi edes ajamaan, kuvitteli takaluukkunsa olevan auki, ja huusi tästä syystä taukoamatta kuin mielipuoli. Ajele sellaisella nyt sitten ja menetä ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen kuulosi lisäksi myös hermot. Ei auttanut kuin soittaa juniorisankarille, ja pari tuntia työkalujen kolistelun jälkeen auton huuto-ongelma olikin fixattu. Pihalle jäi kuitenkin vielä pari ongelmatapausta odottamaan vuoroaan.

Salsa jaksaa aina vaan ihmetellä lunta ;)

 

Meidän uusin auto (joka siis ostettiin, koska ei jaksettu enää huutavaa autonromua) kärsi sekin mystisistä ongelmista jättäen ikävästi milloin minnekin tien päälle. Voin muuten sanoa, ettei ole erityisen mieltä ylentävää liikkua käynnistyskaapelit auton takakontissa siltä varalta, että jossain kohtaa lyhyttäkin kauppareissua joudut kuitenkin ruinaamaan tuntemattomilta ihmisiltä käynnistysapua. Tuleehan nämä ihmiset toki silläkin tavalla tutuiksi, mutta henkilökohtaisesti valitsisin mieluummin vähemmän stressaavan tavan tutustua.

Meidän autosankari tekee muitakin hommia työkseen, eikä näin ollen aivan sormia napsauttamalla pysty rientämään hätiin. Mutta ennemmin tai myöhemmin hän kuitenkin tulee. Pari päivää sitten oli sovittu, että autosankari noutaa ystävänsä kanssa meidän uusimman autohankinnan tarkempaan syyniin. Me startattiin aamulla fribaamaan ja jätettiin sovitusti auton renkaan päälle avaimet. Kun saavuttiin Tammisaaressa fribailun jälkeen kotipihalle, loisti uusin auto poissaolollaan. Huokaistiin helpotuksesta ja ristittiin taas kädet kyynärpäitä myöten, ettei mitään ihan älyttömän kallista pommia olisi tiedossa. Parin tunnin odotuksen jälkeen puhelin viimein soi, ja autosankari kurvasi ystävänsä kanssa jälleen pihalle. Ongelmia oli kuulemma ollut ja kaikenlaista säätöä saada auto edes liikkumaan pihalta korjaamolle, mutta nyt oli starttimoottori kuitenkin vaihdettu ja auto taas pelitti.

 

Kiitettiin ja kumarrettiin uskomattomasta taipumisesta lauantai-iltana, sekä tietenkin jälleen kympin palvelusta. Sillä mietipä nyt itsekin- auto noudetaan ja palautetaan korjattuna saman päivän aikana, 2 -kymppiset jätkät, lauantai-iltana, mitä vit...???

Kysyin paljonko ollaan velkaa? 

 

Noh, omantunnon mukaan,

 

ja vieno hymy päälle. Kuten aina ennenkin.

 

Olenhan mä taas aivan sanaton näistä tyypeistä. Wow!

Ihan random viime päivien kuvaotoksia.

2

Hemmetin pitkä julkisivuremontti

Meillä aloitettiin koko talon kattava julkisivuremontti aikaisin tänä keväänä. Se kuinka pitkäksi työrupeama lopulta venähti yllätti meidätkin, mutta toisaalta tässä ollaan samalla pyritty viettämään ihan normielämääkin - tapaamaan ystäviä, harrastamaan kiekon heittoa ja sen sellaista.

 

Onneksi meillä on ihastuttava vanha piharakennus, jonka uumeniin on pystynyt virittämään maalaustelineet, sillä muutoinhan meillä olisi jäänyt töllin loppu laudoittamatta. Ulkona kun ei voi enää maalata, eikä tuoretta laudoitusta olisi voinut jättää talven armoille pintakäsittelemättä. Laudoitus olisi ollut mustassa homepilkussa aivan varmasti ennen kevään maalauskelejä. Nyt tölli on kuitenkin maalattu ja viimeisetkin maalatut rimat odottaa seinälle pääsyä, kunhan sen vain ehtii tekemään. Yläkerran parveke on tosin vielä irti seinästä, mutta eiköhän se siellä paikoillaan pysy kevääseen saakka.

Meillähän on aina ollut kaiken maailman ongelmia tekniikan kanssa, eikä vähiten autojen. Tällä hetkellä meillä on kaksi remonttia odottavaa autoa pihassa (helvetin rahanmeno...) ja yksi myyntiä odottava, jota ei voi myydä, kun näillä seuduilla edes yksi ajokuntoinen auto on välttämätön kapistus. Ja hajosihan meillä sirkkelikin jo toistamiseen, mutta onneksi Tapsa antoi omansa meille pitkään lainaan. Mä olen joskus päätynyt siihen lopputulokseen, että meissä kummassakin on oltava jotain radioaktiivista säteilyä ihan omasta takaa, sen verran tiuhaan mikä tahansa sähköllä toimiva vekotin sanoo tsip tsup, ja lakkaa toimimasta. 

 

Vähänkö ärsyttävää!

Enivei, töllin julkisivu alkaa olemaan rimojen lyhennyksiä ja ulko-oven puitteita vaille valmis. Alaparvekkeelle vievä ovi täytyy myös vaihtaa ja lisätä vähän fyllejä, ja samaten koko parveke pitäisi uudistaa, mutta koska siihen ei ole minkäänlaista visiota, se saa odottaa todennäköisesti kevääseen. Nyt siirrytään nimittäin vihdoin sisäpuolen remppaan, kunhan kaikelta autopaskalta ja muulta säädöltä joudetaan.

 

Autokorjaamon miniheppa

Löytyihän sieltä kaiken paskan alta lattialaudat!

 

Sisäremppa

Meillä tuvan viereistä huonetta on koronakevään (lue paskakevään) jälkeen kutsuttu rumpuhuoneeksi, syystä että Tomppa piti sieltä etätunteja. Välillä siellä soi kitara, välillä taas rummut, mutta kun meidän kylppäriinkin on käynti rumpuhuoneesta, piti Tompan rajata osa huoneesta musakäyttöön. Tämähän onnistui kätevästi Finnfoam -levyillä ja voin käsi sydämellä vannoa, että se pääty töllistä huojuvine levyineen oli ihan pirun ruma. Onneksi mulla ei ole kuvaa siitä edes muistoksi.

Sisäpuolen remppa startataan tuosta rumpuhuoneesta, tai oikeammin minä starttasin sen jo viime viikolla. Kirottu muovimatto meni ensimmäiseksi purkuun toiveena löytää kaikkien muovien alta kelvollinen lautalattia. Ja voi elämän kevät tätä muutaman vuosikymmenen takaista muovimattovillitystä! Kun purin päällimmäisen kerroksen muovia lattiasta, löytyi sen alta paksu puukuitulevy, jonka alta löytyi uusi muovimatto ja sen alta taas puukuitulevy. Ei morjens! Onneksi kaiken komeuden alta paljastui kuitenkin vähän eriparinen lautalattia, mutta hyvä siitä tulee pienellä hiomisella ja kivalla maalilla. Tällä kertaa frouva valtaa tämän huoneen työtilakseen ja se saa jatkossa toimittaa myös vierashuoneen virkaa, kunhan siihen saadaan väliseinä rakennettua. Kiinteätä ovea ei seinään ole tulossa, vaan sellainen vanha kolmipeilinen ovi liukukiskolla, jollainen mulla on ollut mielessä jo pitkään. Visioita siis on.

Ystävämme Becksin perheen huvila Billnäsissä on menossa myyntiin ja me kävimme siellä vähän jeesaamassa ullakon tyhjentämisessä. Vanhojen talojen varastot ja ullakot voi tunnetusti olla varsinaisia aarrearkkuja, ja meilläkin kävi tyhjennysurakassa onnenkantamoinen. Roskalavalle oli sieltä menossa mm. laatikollinen vanhoja paperitapetteja, mutta onneksi ehdin pelastamaan sen ennen hävitystä. Olin muutenkin jo suunnitellut tapetteja joihinkin töllin seiniin, joten nyt on meidän kaikkien iloksi vähintään rumpuhuoneeseen tulossa yksi seinällinen Becksin huvilan historiaa. Vanhat paperitapetit on vaan niin kauniita ja sopii kuin nappi silmään vanhaan taloon. 

Jouluksi valmista - hell no, mutta lopputulosta odotellessa😍 

remppakalsarit :)

sekava lautalattia

ihana vanha kukkatapetti

9

Pyrähdys Saksassa

Hupsista, pyrähdin Saksassa. 

 

Jollain oli saatava reissukuumetta helpotettua, niinpä tartuin ystävieni tarjoukseen ilmaisista lennoista Saksaan ja laivalipusta takaisin. Kahden yön pikareissusta ei paljoa jäänyt käteen, sillä olimme torstai-iltana joskus kahdeksan jälkeen Hampurissa, ja siitä sitten jo klo 23 aikaan satamassa Travemündessa.

 

Ystäväni tuo Saksasta autoja Suomeen ja tällä kertaa heillä oli tarvetta yhdelle autokuskille. Me lennettiin Lufthansalla ensin Frankfurtiin, siitä jatkolennolla (joka oli 1,5 tuntia myöhässä) Hampuriin, siitä saksalaisen yhtiökumppanin kyydillä noutamaan kolme autoa ja tästä peräkanaa satamaan. En pysty kertomaan Saksasta juuri muuta kuin, että autobaanalla oli muutamia rekkoja lukuunottamatta väljää ja pimeätä, sekä vähän sateistakin. Sen sijaan Lufthansan lennosta Hki-Frankfurt yllätyin iloisesti, sillä edes jollain Euroopan lennolla on tarjolla vielä myös viiniä. Moni lentoyhtiö on jo aikoja sitten luopunut turreluokissa tämän tyyppisistä ilmaispalveluista, ja vaikkei sillä ehkä niin suurta merkitystä lyhyillä lennoilla olekaan, ilmaisista ja ylipäätään palveluista jaksan aina ilostua.

 

Olipa hienoa taas olla reissussa.

Toivottavasti pian pääsisi reissuun ilman maskia.

 

Lennoilla ja kentillä oli luonnollisesti maskipakko, kuten Saksassa mm. kaupoissakin. Ensimmäisellä lennolla ihmiset nauttivat viinejään, joten mitenkään 100% tuo maskillisuus ei mitenkään voinut olla. Itse saan maskien kanssa melkein paniikkihäiriön, mutta selvisin noista lennoista kuitenkin ihan kohtuudella. Muuta koronaan liittyvää sählinkiä ei lennoilla eikä kentillä ollut, ei testauksia eikä mitään. Kukaan ei myöskään kysellyt millä asialla ollaan liikenteessä, mikä kaikkien uutisointien jälkeen ehkä jopa hieman hämmästytti.

Mutta enivei, kun kerran Saksaan lähdin, oli erittäin järkevää täydentää vuoden viini -ja olutvarastot kolmanneksen Suomen hintoja halvemmalla. Travemünden lauttasatamassa sijaitsee Weincontor Berner (moni tuntee nimellä Sari Berner), joka on normaalisti auki klo yhteen asti yöllä, mutta koronan takia liike sulkee ainakin tällä hetkellä ovensa klo 23. Heillä on myös verkkokauppa Alkostore24, josta voi tilata juomat kotiinkin, mutta tällöin on huolehdittava kuljetuksesta joko itse tai kuljetusyhtiön kautta. 

 

Mikäli liikut autolla Saksassa, kannattaa ehdottomasti koukata Sari Bernerin kautta. Itse Suomeen tuotuna juomat on kolmanneksen Suomen hinnoista, esimerkiksi 3 litraa punaviiniä irtoaa alle kymmenellä eurolla ja keissi olutta (24 tölkkiä) niin ikään alle kympillä.

Finnlines

Kolmen auton ja kolmen kuljettajan paluu Suomeen tapahtui Finnlinesin laivalla Travemündesta Helsinkiin. Laiva lähti torstai-perjantain välisenä yönä joskus kolmen aikaan, ja oli Vuosaaren satamassa lauantaiaamuna noin yhdeksän maissa. Botski taisi olla puolisen tuntia myöhässä, sillä poikien havaintojen mukaan matkaa tehtiin vain yhdellä pytyllä.

Sari Berner Travemunden satamassa.

Finnlines liikuttaa myös rahtia..

En ole vuosikymmeniin matkustanut autolautalla yön yli -matkaa, joten kokemushan se oli tämäkin. Meidän oli tarkoitus yöpyä kolmistaan yhdessä ikkunallisessa neljän hengen A4 -hytissä, mutta hytin yllättävä ilmastointiongelma aiheutti hyttiin lähestulkoon saunamaiset lämpötilat, joka taas sai aikaan melkein paniikinomaiset fiilikset. Kuinka hemmetissä kolme aikuista ihmistä pystyisi nukkumaan16 neliön saunassa ilman hermoromahdusta? Ei mitään toivoa.

 

Mutta palvelu pelasi. Reklamoinnin jälkeen purseri yritti saada ongelmaa ratkaistuksi ja kun se ei sinä yönä onnistunut, saimme toisen samanlaisen hytin kaupan päälle. Seuraavana päivänä ilmastointiongelmakin ratkesi, mutta saimme silti pitää tuon toisenkin hytin. Vuorossa ollut purseri hoiti reklamaation loistavasti, mikä ei nykypäivänä suinkaan ole itsestäänselvyys. Meille jäi hyvä mieli, toivottavasti hänellekin.

Finnlinesin paatit ei ole millään muotoa mitään risteilylaivoja, joten discoja tai pallomeriä ei löydy. Muutenkaan mitään erityistä tekemistä ei laivat tarjoa, ellei sitten laske syömistä tuohon kategoriaan. Laivamatkalle voi ostaa ruokalipukkeen hintaan 62 euroa (aika suolainen mielestäni), joka sisältää meripäivän (perjantai) aamiais-brunssin, meripäivän illallisen viineineen ja muine juomineen, sekä paluuaamun aamiaisbuffeen. Omasta mielestäni ruoka oli maukasta ja sitä oli paljon, viiniä sai illallisella nauttia niin paljon kuin ehti, ja varsinkin kakut ja muut jälkkärit oli varsinaisia luomuksia. En voi valittaa ruoasta, mutta ihmetystä herätti se, ettei lähtöpäivän illalle kuulunut minkäänlaista ruokaa. Mekin pääsimme lautalle vasta klo 23 aikaan ja nälkä oli huutava, mutta tarjolla oli vain yhdeksän euron keittoa ja näkkileipää, tai sitten vitriinistä katkarapuleipää tai salaattia. Lähtöpäivän illalle olisi todellakin toivonut jotakin purtavaa.

Vaikka tekemiset on laivalla vähissä, löytyy sieltä nuorille jonkinlainen puuhahuone ja lapsillekin leikkihuone. Peliautomaatteja tönöttää käytävillä (vakiokalusteet laivoilla), yksi pieni kauppa antaa helpotusta pahimpaan shoppailukuumeeseen, baari, ravintola, saunatilat ja porealtaat miehille ja naisille (kuuluvat lipun hintaan), hieroja (nyt ei ollut), kuntosali (kuuluu hintaan) ja siinäpä nuo sitten suurin piirtein. Omalta osaltani meripäivä tuntui vähän pitkähköltä, mutta nautimme silti täysin siemauksin saunomisista ja poreiluista, sekä ravintolan antimista. Meille sattui vielä aurinkoinen ja lämpimän tyyni merikeli, joten mikäs siellä oli hyvässä seurassa nautiskella.

Mutta vitsi hei, meidän lisäksi matkustajina oli joku kymmenen rekkakuskia ja hauskoja autokauppiaita. Minun ja ystäväni lisäksi laivalla oli kaksi muuta naista, ja voitte ehkä kuvitella että meno oli sen mukaista. Mutta hengissä selvittiin ja hyvien tyyppien ansiosta lystiäkin oli. 

Aika monta ihmistarinaa matkustajiin mahtui - pääsisipä joskus kirjoittamaan noista hurjista autokauppiaista😁...

Saunaosastot oli uusittu joskus lähiaikoina,

ja olivat oikein viihtyisät

Pääsisipä pian jo kunnolla reissuun!

2

Remppakollaasi - osa 2 (Unelmakoti Sisiliasta)

Ihana ystäväni Nina (Yoganina2020) kommentoi tässä taannoin jotain remppapäivitystäni kehoittamalla katsomaan Yle Areenalta Unelmakoti Sisiliassa. En ehtinyt hetimiten tarttua kyseiseen vinkkiin, mutta Tompan lähdettyä viime viikonlopuksi frendiensä kanssa Tammisaareen kalaan, löytyi sillekin vihdoin aikaa.

Sateinen ja pimeä viikonloppuilta, maistuva illallinen ja pari lasia hyvää viiniä kynttilänvalossa - tuli ahmittua koko 8 osainen sarja melkein kertalaakista. Nyt on sitten ihan pakko suositella samaa sarjaa teillekin, varsinkin jos uupuilet keskellä remonttihelvettiä eikä mikään inspiroi tippaakaan, tai jos haaveissasi siintää ykkös -, tai kakkoskoti missä tahansa lämpöisessä etelässä. Semmoinen varoituksen sana kuitenkin, että saatat sarjan katsomisen jälkeen huomata viettäväsi aikaasi selailemalla erilaisia asuntojen myyntisivustoja esimerkiksi Italiasta tai Portugalista. 

 

Näin ainakin itselleni kävi.

 

Valokuvamuistoja Samuilta

 

Sarjassa seurataan ruotsalaista pariskuntaa, joka hankkii 1700 -lukuisen valtavan kokoisen vaaleanpunaisen remonttikohteen 25000 asukkaan sisilialaisesta kylästä, jossa ei puhuta englantia, ja vielä vähemmän tietenkin ruotsia (tee siinä sitten remonttia!). Toisin kuin tuolla pariskunnalla, meillä ei ole koskaan pyörinyt neljää lasta jaloissa missään elämämme säädöissä, mutta muuten pariskunta sähläyksineen ja vastoinkäymisineen on yllättävänkin paljon samankaltaisia säätäjiä kuin mekin. Pariskunnan rouva on kuitenkin arkkitehti, joka näkee valmiin lopputuloksen silmissään lähes heti, kun taas pariskunnan miespuoli yrittää pitää järjen päässään ja tehdä remontit kuten ne oikeasti olisi järkevä tehdä.

Löysin ruotsalaisesta rouvasta sielunsiskoni välittömästi ja nauroin välillä kyyneleet silmissä sitä keskeneräisten huoneitten sisustamista, huonekalujen sisäänkantamista sotkuiseen sisilialaiseen taloon keskelle remontteja, kynttilöitten sytyttämistä ja orastavaa hermoromahdusta. Ai että mikä flashback tähän omaankin remonttiprojektiin😂. 

Kun meidän töllissä keskellä Kemiön peltoja on yksikin nurkka valmiina (vaikka edes pari neliömetriä), kannan siihen nojatuolin ja pienen maton, kiinnitän johonkin koukkuun Chiang Maista tuodun paperilampun, ripustan siihen kohtaan seinälle Samuilta ottamistani kuvista tehdyn taulun ja Balilta tuomani ison unisiepparin, sijoitan tilaan vielä pienen antiikkipöydän ja siihen viherkasvin, sytytän kynttilän ja kaadan perintönä saatuun kristallilasiin kylmää Proseccoa. 

 

Ja siinähän se sitten siintää - selvä kuva sisustuksen lopputuloksesta.

Chiang Maista hankittu tärkeäksi ilmennyt paperilamppu

No, noin helppoahan se ei tietenkään ole, vaan asiat muuttuu, remppa hidastuu ja inspis katoaa alati märkiin ja harmaisiin iltapäiviin. Proseccolasi kädessä silmiin ilmestynyt selkeä kuva sisustuksen lopputuloksesta muuttuu sekin sumuksi syksyisen ilman tavoin. Universumille kiitos näistä TV- sarjoista, ilman niitä allekirjoittaneella laahaisi siivet pitkin maata läpi helvetillisen harmauden ja pölyn ja romun ja paskan ja ja ja... 

 

Nyt Unelmakotisarjan katsomisen jälkeen jaksan taas into piukeena ja sormet syyhyten sisustaa tätä tölliä (tai siis suunnitella kunhan joskus siinä pisteessä oltaisiin) ja unelmoida siitä oikeasta unelmakodista jossain etelän lämmöstä. 

Se päivä nimittäin tulee. Missä meidän unelmakoti sijaitsee, ei minkäänlaista haisua, mutta mä lupaan itselleni että se päivä tulee vielä. Tämä talvi tässä nyt vielä menköön, mutta sen jälkeen me häivytään ja asutaan sitten vaikka siinä camper vanissa...

Joko sä olet ehtinyt katsomaan Unelmakoti Sisiliassa?

Ps. Kuvat siis meidän rempasta, eikä suinkaan Sisiliasta😁

Ps2. Edellisen remppakollaasin löydät täältä.

Näitä rimoja on tullut maalattua kilometritolkulla.

Pikkukatto on valmis, iso hoidetaan viimeistään alkuvuonna.

Toivottavasti ehditään pian sisäremppaa tekemään.

6