Rumpuhuoneen remppa, osa 3 ja olkkarin remppa, osa 1 ja siihen päälle joulumasis

Joulu meni jo, yääähh... ja juuri kun meillä oli niin ihanaa. 

 

Mietittiin Tompan kansa, että milloin ollaan viimeksi oltu pelkästään nelistään joulun vietossa - eikä kumpikaan muistanut. Aina on ollut vieraita. Viime vuonna joulun vietti töllissä kaivatut vieraat Hong Kongista ja isäni (mutta ei esikoinen), sitä ennen Samui-vuosina oli aina jotain tuttuja käymässä, vaikka perheenä yhdessä oltiinkin. Ehkä siitä on jo 15 vuotta? 

 

Tämä joulu oli ihana. Vain me ja pojat, ja tietty koirat. Aamusaunaa, iltasaunaa, aamusaunaa, iltasaunaa, hyvää ruokaa, suklaata, kynttilöitä, lahjoja (joo ollaan oltu kiltisti), maailman parannusta, koronaihmettelyä, paikalleen jumittumisen kiroilemista (kaikki haluaisivat jo reissuun) ja China handia. China handista (jonka esikoinen meille Samuilla opetti), on muutamassa vuodessa kehkeytynyt meidän perheen traditio. Aina kun nähdään, me pidetään turnaukset. 

 

Suvun perintöpallo 50 -luvulta

 

Nyt joulun jälkeen iski aikamoinen burn out. Pojat lähti ja me ollaan ihan blääh. Oltiin jo ennakkoon päätetty, että joulun ja vuodenvaihteen väli ei tehdä mitään remppaa, ollaan vaan ja keskitytään välillä bisneksiin (lue rahaan, sitä kun on tässä remppaillessa vähän palanut). Mutta me ei osata keskittyä nyt yhtään mihinkään. Takki on tyhjä ja niin pääkin. 

 

Eilen pakotettiin itsemme Taalintehtaalle heittämään kiekkoa, josko siitä saisi energiaa. Pakotin itselleni myös viikon mittaisen joogahaasteen, jos edes siitä saisi lisää virtaa. Tai ideoita, tai edes remontissa jämähtäneet lihakset auki. No nyt on kaksi päivää joogaa takana ja lihakset vaan eri tavalla kipeinä. Pakotan silti itseni jatkamaan, muutenhan sitä on vain säälittävä luuseri. 

Remppaaminen on kuulkaa helppoa, vaikkei se fyysisesti aina siltä tunnukaan. Rempatessa voi kuitenkin nostaa aivot narikkaan ja tehdä vaan. Toisin sanoen ei tarvitse miettiä niitä asioita, joille oikeasti pitäisi suoda ajatus jos toinenkin. Niin kuin nyt vaikka kuinka selvitä pahimmassa tapauksessa seuraavastakin koronavuodesta (toivottavasti ei!) rahallisesti, ja mitähän sitä sitten keksisi. Yrittäjä ei voi vain olla, pitää olla suunnitelmia. Eikä nyt jaksaisi suunnitella yhtään mitään.

 

Ehkäpä pitäisi vaan aloittaa rempan jatkot, ja lopettaa itsensä pakottaminen pakkolomalle. Näillä aivoilla ei nyt näytä syntyvän viisaita ajatuksia. 

 

Pitäisi päästä reissuunkin, huoh...

Rumpuhuoneen pikkuhuone ennen

 

Rumpuhuoneen remppa ja kuuselle paikka

 

Rumpuhuone ja se pikkuinen tila ennen sitä on olleet menetettyjä tapauksia jo reilu 1,5 vuotta. Olen kyllä koko ajan ollut varma, että kaiken sen rojun ja p#skan alta on kaivettavissa prinsessa. Kunhan vaan saa vision ja lähtee toteuttamaan sitä. Tai sitten alkaa vaan purkamaan, ja visio seuraa sitten perässä.

Enkä ollut väärässä. 

 

Noin viikon duuni rumpuhuoneessa ja ennen kaikkea se mustikkamaito saa nyt huokaisemaan ihastuksesta joka kerta ohi kulkiessa. Jopa rumpuhuoneen edessä olevasta pikkuisesta tilasta tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan, sillä mitään visiota tilan suhteen ei ollut. Ne vaan tuli rempan edetessä. Seinät on nyt kuitenkin levytetty ja maalattu, lattia maalattu, jopa kattolistat on paikoillaan. Karmit ikkunoista ja ovista puuttuu, lattialistat puuttuu ja sähköt on vielä sinne päin, mutta tarkoitus olikin saada tilat väliaikaisesti joulukuntoon.

 

Rumpuhuoneen pikkuhuone jälkeen.

Vielä puuttuu listoja ja muuta, mutta ne sitten joskus.

 

Kuten olohuonekin, sillä kuuselle oli saatava paikka. Meillä löytyi puolikkaasta olohuoneesta muovimaton alta lautalattia (tätä toivottiin kovin), mutta tiedettiin, ettei olkkarin toisesta puolikkaasta löydy kuin raakalautalattia. Joten revittiin jouluksi lautalattia esiin ja levytettiin seinät, koska ikkunoitten siirtelyjen jälkeen niin oli pakko tehdä. Lautalattia on nyt todennäköisesti alkuperäisessä vihreän värissään, mutta maalataan se sitten, kunhan saadaan kunnon lautalattia aikaiseksi myös olkkarin toiseen päähän. Eli hommaa piisaa jatkossakin.

Mutta kuusi sai paikkansa ja osa Becksin huvilalta hankituista huonekaluista myös. Loputkin huonekalut ehkä sitten, kun kannetaan kuusi pihalle. En tiedä milloin tän sysipimeyden keskellä raaskin niin tehdä - ehkä vasta maaliskuussa - mutta aivan sama. Me tarvitaan nyt valoa ja kynttilöitä, pimeys on iskenyt lekalla tajuntaan. Ja kun sanon pimeys, niin tarkoitan PIMEYTTÄ. Saakeli että sitä riittää.

 

Eka talvi täällä meni jotenkin usvassa ja uutuuden viehätyksessä, mutta tämä toka talvi ei tunnu nyt menevän millään. Voisin helposti harpata tästä ensin helmikuulle ja sitten huomenna huhtikuuhun. Voisipa niin tehdä.

 

Onneksi valoa kohti mennään. Ehkä se mielikin tästä kirkastuu...

Toivottavasti teillä oli ihana joulu💖

Osa olkkaria ennen...

ja jälkeen

Joulu tuli sittenkin.