Kesä on ollut kaunis ja lämmin, melkein pitkäkin, ja siksipä ollaan vajottu kesän ajattomaan kepeyteen. Illuusio siitä ettei ole kiirettä mihinkään, alkaa pohjoistuulen ja sateitten myötä karisemaan ja on aika herätä todellisuuteen - syyskuu on kulman takana.
Ja rempalla on kiire.
Ollaan me ehditty toki tekemäänkin, mutta tulevat kahden huoneen lattioitten aukaisemiset ja vielä kolmen ikkunan siirrot saattaa tuupata kylmää tölliin, ellei kiristetä tahtia ja yritetä saada aukot kiinni ennen pakkasia. Viime vuonna ensimmäiset pakkaset purivat lokakuun ensimmäisenä päivänä, ja sain silloin melkein paniikkikohtauksen, että nytkö jo? Miten me ikinä selvitään talvesta, jos se alkaa jo nyt?
Talvihan ei sitten alkanut lainkaan, vaan vetisteltiin kuukausi toisen perään liejussa ja märin vaattein, koirien mutatassuista nyt puhumattakaan. Aikas helvettiähän se oli, mutta toivon tällekin talvelle mieluummin sitä, kuin kovia pakkasia. Ne(kään) ei ole meitä varten.
 |
| pihan jatkuva kaaos |
Siitä rempasta
Kerroin aiemmassa postauksessa siitä meitä vaivaamasta möröstä, kun ei oikein uskalleta tarttua ikkunoitten siirtämiseen ja kokonaan uuden ikkuna-aukon tekemiseen. Kaikkea muuta tuli tehtyä mieluummin, kuin otettua härkää sarvista, kunnes eräänä päivänä siihen moottorisahaan oli vain tartuttava. Tekosyitä ei enää löytynyt kaivamallakaan ja kylmemmät kelit kolkutteli oven takana.
Ja aivan kuten kirjoitin rohkeudesta tarttua härkää sarvista, ei tässäkään sitten loppupelissä muuta tarvittu. Ensimmäinen ikkuna-aukko on tehty ja kaksi ikkunaa jo siirrettykin. Pari kauniisti vanhaa ikkunaa on jo entisöity uuteen reikään, ja vaikka niissä paljon töitä olikin, oli se kuitenkin vaan työtä - ei rakettitiedettä. Sen sijaan että olisin maksanut tonnin entisöinnin ammattilaiselle, olen tyytyväinen siihen että otin haasteen vastaan. Seuraavat ikkunat sujuvat varmasti vielä paremmin.
Ulkolaudoitus etenee, ikkunoille ilmestyy kehykset (vuorilaudat, vai miksiköhän niitä oikeasti kutsutaan?), punamulta roiskuu samaan tahtiin pensseleitten kanssa ja ennen kaikkea likaisen harmaata mineriittilevyä löytyy enää parista nurkasta.
Jotta huh huh. Mutta ihan hiton hyvä fiilis on aina, kun hommaan löytyy tekemisen meininki.
Tästä sitten vähän ennen ja jälkeen kuvia (tai no, mikään ei ole ihan valmista, joten olkoot kuvat vaikka välivaiheesta):
Tollaiset vanhat ikkunanrämät hankittiin, ne entisöitiin ja tehtiin niitä varten aukko seinään. Kivasti duunia, mutta TYKKÄÄN!
Vanhojen ikkunoitten siirtoa ja julkisivuremppaa. Tykkään tästäkin😁.
Surullinen talo silloin, kun tänne muutettiin ja alempi kuva tilanteesta nyt. Oi että mä tykkään💗!
Mitäs sinä tykkäät?
